Uutta sarjakuvastinta kaivataan

[roju]

Kirjoitin oikeastaan vastatakseni Rojulle, että myös Sarjakuvaseura sai Keppi-rahoja ja niillä tehtiin seuran webiä, sekä Kupla-akatemiaa.

Ai nekin rahat oli Keppiä. Ou jee.

[KH]

No huh, kylläpä fiilikset heittelivätkin noita Sarjakuvastimia pitkästä aikaa selaillessa. Eniten pisti harmittamaan muutamien todellisten lahjakkuuksien menettäminen ..öh, palkatuille aloille.  Minusta kait esim Klaus Haapaniemi oli jo 90-luvun alussa yksi suomalaisen sarjakuvan suurimmista toivoista kautta aikain - ja niin vain tietokonegrafiikka ja mainostoimistot veivät mennessään. Tiesittekö muuten, että se oli just Haapaniemi joka muutama vuosi sitten teki ne MTV:n (siis emtiiviin, ei Maikkarin) kanavatunnusten virtuaaliset poptähtipaperinuket? Osaisiko kukaan kertoa, mitä mies on tehnyt sittemmin?

Toinen sarjakuvan kannalta yhtä harmillinen tapaus oli J-P Valkeapää, joka oli ilmeisesti juuri pääsemässä eroon siitä Sienkiewicz-tripistä, ja matkalla kohti jotain todella omaperäistä - kunnes elokuvanteko vei kaiken ajan. Tai ainakin jotain lyhäreitä  oli ilmeisesti palkittukin jossain? Entäpä nykyään?


Niin tosiaan, mistähän saisi lisää semmoisia Keppi-tukia, jotta voisi kouluttaa ja motivoida porukkaa mainostoimistoihin ja leffoihin? 

[KH]

Ai niin, ja tietäisikö joku, mitä noiden kummisetienkin sarjakuvainnostukselle tapahtui? Hänninen on ilmeisesti jopa myynyt pois kaikki sarjakuvansa, ja Kemppinenkin taitaa olla jo iso kiho televisiossa?  Pitääkö Kuvastin-sukupolvi nostalgisia luokkakokouksia kummisetien kanssa? Kutsuuko uusimpien töittensä julkaisukekkereihin ottamaan kuppia ja vaihtamaan kuulumisia ja kiittelemään alkuaikojen motivoinnista joka antoi suunnan kaikelle menestykselle?

[kaltsu]

Klaus ei muistaakseni ollut kovinkaan kummoinen tarinanikkari mutta graafisesti todellakin äärettömän lahjakas. Asustelee kotisivujensa mukaan tätä nykyä Lontoossa.

Jukka-Pekasta saamme varmaan vielä kuulla enemmänkin.

Kuvastimesta puhuttaessa olisi hyvä muistaa sellainenkin juttu että Kuvastimen artisteista kukaan ei ollut täysin pystymetsästä repäisty vaan tekijät olivat jo valmiiksi ansioutuneita omakustanteissa, seurojen lehdissä tai missä kukakin. Pyrittiin tuomaan aikakauden lahjakkaimpia (nuoria) tekijöitä esiin.

...minuahan ei esim. mukaan pyydetty vaikka olisin periaatteessa voinut sekaan sopia.

Hitsi mua kiinnostais tietää mitä Tertsi taas on kirjotellu.

[tertsi]

Kehotin omatoimisuuteen ja luettelin eri paikkoja, joissa jo nyt voi teoksiaan saada esille. Eivät kelvanneet.

[Veli Loponen]

Ketjun aloittaja pitää kaikkia vaihtoehtoja ja julkaisukanavia ehdottoman tärkeinä(sarjakuva ei ole kuollut), mutta toivoo niiden ohelle lisää uusia mahdollisuuksia.

No se on hyvä, mutta olisi kiva, jos ketjun aloittaja valitsisi yhden nimimerkin, jonka suojissa kirjoittelisi vaikka ei foorumille rekisteröityisikään. Helpottuisi huomattavasti tämä viestien kohdistaminen.

[Ville Pirinen]

Mie kerran kemissä kiitin Hännisen Petriä ja Kallion paulia ja Niemisen Reijaa siitä että ne pienenä kannusti ja julkas nykyvinkkelistä julkaisukelvottoman huonoi sarjiksiani.
Ja sittenhän oon jopa jäänyt "alalle". Kun ei oo oikeat työt kiinnostanu.

[MarkZero]

No se on hyvä, mutta olisi kiva, jos ketjun aloittaja valitsisi yhden nimimerkin, jonka suojissa kirjoittelisi vaikka ei foorumille rekisteröityisikään. Helpottuisi huomattavasti tämä viestien kohdistaminen.

Ai, olin jo varma että tämä nimetön on Hans Nissen?  Saman tyylistä elämän tuskaa paistaa läpi
Joo, kuten Kaltsu kirjoitti kuvastin ei ollut todellakaan ekan sarjakuvan julkaisukanava ja jos tosiaan on lahjakas ja osaava ei nykyään julkaisemisen pitäisi olla ongelma. Weppijulkaisut on nykyään ihan toimiva ja halpa ratkaisu. Voi  tehdä väreissä ja kiinnostuneita löytyy tarkalleen niin paljon kuin sarjiksesta löytyy laatua.
Ja kyllä niitä voi ulkomaillekin lähettää, esim.
http://www.darkhorse.com/company/submissions.php

[LENISvonPP]

Eli voiko tehdä sellaisia yhteenvetoja, että suomalainen sarjakuva elää ja voi hyvin!!! Sarjakuvastimen nostin esiin, koska se tuntui aikanaan olevan varsinainen piristysruiske maan sarjakuvarintamalla. Tämän kulttuuripuolen kehittämisen puolesta taas kannattaisi keskustella niin kauan, kunnes sarjakuvaa pidetään piirien ulkopuolellakin varteenotettavana ammattina tai taidemuotona.

[Reima Mäkinen]

..suomalainen sarjakuva elää ja voi hyvin!!!

Sarjakuvastimen nostin esiin...

Tämän kulttuuripuolen kehittämisen puolesta taas kannattaisi keskustella niin kauan, kunnes...

1. Kyllä minusta elää ja voi hyvin. Jos historiallisesti ajattelee, niin nyt puheet alkaa olla jo jotenkin linjassa näyttöjen kanssa. Vuosikaudet sitä vain uhottiin. Toisaalta nälkä myös kasvaa syödessä.

2. Eikä meillä ole vaihtoehtohistoriaa. Siis tietoa siitä, missä tekijät olisivat ilman tuota  projektia. Kehitys etenee jonkinlaisina aaltoina. Munat hautoo kanoja ja päin vastoin. Tulee juttuja kuten Sarjis, sarjakuvaseurat, Sarjakuvastin, Tukiainen, Viivi ja Wagner, jne. jotka luovat uskoa ja kannustavat tekijöitä yrittämään. Sarjakuvastin näytti närhen munia ottamalla haltuun myös markkinointi, kustannustoimitus ja tuotteistus -puolta, jotka on olleet sitä ennen ja sen jälkeen kompastuskiviä alalla. Jotakin voi tietenkin päätellä siitäkin, että Hard&Pet avoin yhtiö ei taida enää toimia pahemmin ainakaan sarjakuvan saralla.

3. Sarjakuvaa aletaan pitää piirien ulkopuolella varteenotettavana ammattina tai taidemuotona sitten kun se on taloudellisesti sitä. Siis ammatin palkkaus tai kustannustoiminnan kannattavuus. Raha se on kai se mikä pyörittää maailmaa ja mikä ylipäätään mitään merkitsee kansan syvemmille riveille. Se on SE mittari.

Aiempaan puheenvuorooni viitaten en kyllä ymmärrä olisiko siitä suuremmasta arvostuksesta tms. sitten enää juurikaan hyötyä? Kun kattoo esim. Suomenlahden taakse Ruotsiin ja Norgeen, niin siellä on nämä asiat periaattessa vielä paremmin kuin meillä, mutta käytännössä eroa ei huomaa. Päiv vastoin sveduilla tuntuu olevan sellainen pullamössömeininki jo päällänsä. Samoilta viivoilta suurin piirtein kumminkin lähdettiin joskus 1970-luvun alussa.

Yhteenvetona sanoisin, että kehitys ja sen tulokset on ollut 20 vuodessa aivan mahtavaa! Tietenkään ei jäädä laakereille heittämään lokoisasti läppää vaan jatketaan tästä 

[1978 villiä metsää]

Sarjakuvastin, Suuri Kurpitsa, Sarjari ja Ginipik Press vaikuttivat aikanaan mullistavasti ajatteluuni sarjakuvan tekemisen ilmaisumahdollisuuksista ja -kanavista.
 
Ei tarvinnutkaan mystisiä kytköksiä ulkomaille saadakseen juttujaan julkaistua. Omaleimaisuus oli absurdeihin ääripäihin asti sallittua ja samasta maasta ilmaantui tekijöitä joita saattoi katsoa ylöspäin. Kun kaverit hehkuttivat Simon Bisleytä, minä ihailin mm. Christer Nuutista( Muusa on edelleen yksi ilmavimmista ja lämminhenkisimmistä sarjakuvalehdistä kokoelmassani), Jii Roikosta( huoneeni seinällä oli useampia A4-kokoon kopioituja ruutuja Riddlestä), Sami Toivosta( Possunalle-"unet" Omissa tuntuvat yhä yhtä tuoreilta ja käsittämättömiltä) ja toki myös Kaltsu, Reima, Roju sekä Ville vakuuttivat toistuvasti. Ollessani myymässä omakustannettani vuoden -95 sarjakuvafestareilla, kävin jännittyneenä kysymässä nimmaria Jiiltä ja Pauli Kalliolta.

Ilman tuota aaltoa en ehkä enää tekisi sarjakuvia, en ainakaan suhtautuisi asiaan samanlaisella intensiteetillä. Harmi, että Suuri Kurpitsa lopetti ja Sarjarikin vaikuttaa viime aikoina kangistuneen kaavoihinsa. Asemalla näyttäisi olevan suhteellisen säännöllinen julkaisutahti ja tasalaatuinen katalogi, toivottavasti sillä riittävät rahkeet jatkaa vielä pitkään. Suomalaista sarjakuvaa pitää löytyä myös lehtimuodossa.

[Timo Ronkainen]

Klaus ei muistaakseni ollut kovinkaan kummoinen tarinanikkari mutta graafisesti todellakin äärettömän lahjakas. Asustelee kotisivujensa mukaan tätä nykyä Lontoossa.

Klaus löytyy myös tuolta:
http://www.pocko.com
aika vaikuttavaa... Tarkemmin:
http://www.pocko.com/klaus.html

Timo

[Petteri Oja]

Minäkin innostuin kaivamaan Sarjakuvastimet esiin, ja huomasin nelosalbumin listauksista että myös Parasiittisarjat olivat tämän ryhmän julkaisuja. Ja ilmeisesti kaikki mitä Hard & Pet julkaisi. Mikskähän ei julkaise enää, höh.

Nelos-Sarjakuvastin oli värillinen. Käviköhän samoin kuin Tapiirille, värillisyys toi liikaa takkiin?

[Reima Mäkinen]

Otavan julkaisemiahan nuo Kuvastimet olivat?! Hard&Pet julkaisi "postikorttikirjoja" ja muuta eksoottisempaa kamaa.
Parasiitin ideana taas oli kai tuottaa (paketoida) kustantajille mukavia julkaisukelpoisia kokonaisuuksia, jotka siis koostuivat sarjakuvista. Nämä parasiitit ilmestyivät muiden lehtien liitteinä (ainakin IS).
Jalavan kustantaman Parasiitti -albumisarjan kytköksiä en tähän kokonaisuuteen sen tarkemmin tiedä? Ehkä siinä oli vaan lainattu tämä brändi (ja tekijä) kustantajalle? Jonkinlaista ristiin markkinointia?

Ja kuten arvata saattaa, ei sarjakuvien kustantaminen tai tuottaminen oikein varmaan lyönyt leiville. Apurahojen pyöriessä siinä oli varmaan sellaisen vakavamman harrastuksen makua, mutta enpä usko H&P:n muuten saaneen siitä juuri muuta kuin hyvän mielen.

[Petteri Oja]

Tässäpä se lista muistin virkistykseksi:

Sarjakuvastin 1, Otava 1993
Sarjakuvastin 2, Otava 1994
Sarjakuvastin 3, Otava 1995
Sarjakuvastin 4, Otava 1998
Sarjakuvastin Special, Malmitalo/Hgin kaupungin kulttuuriasiainkeskus 1996
Kerro, kerro sarjakuvastin, postikorttisarja, Hard & Pet 1993
Parasiittisarjat 1: Jasso - Kissanhumppa / Roikonen, Hard & Pet 1995
Parasiittisarjat 2: Nahka-Alma / Simon & Pirinen, Hard & Pet 1996
Parasiittisarjat 3: Jasso ja kuumuikut / Roikonen, Hard & Pet 1996
Parasiittisarjat 4: Tyttöjen leikit / Tukiainen, Jalava 1997
Parasiittisarjat 5: Kapinapeitto / Roju, Jalava 1997
Parasiittisarjat 6: Takana / Tolppanen, Jalava 1997
Parasiittisarjat 7: Tikapuuhermosto / Hagelberg, Jalava 1998
Parasiittipokkari: Jasso ja hännän kunnossapito, Hard & Pet 1996
Parasiitti-sarjakuvaliite 1 - Rumba 1994
Parasiitti-sarjakuvaliite 2 - Image 1994
Parasiitti-sarjakuvaliite 3 - Arttu 1996

Hard & Pet julkaisi kyllä muutakin, ainakin Riitta Uusitaloa. Tuossa listassa on vain Sarjakuvastin-ryhmän tuotokset.