400 on erittäin hyvä 600 täydellinen.
Mutta puhutko nyt oikeasti värityöstä? Tuo 600 on viivapiirroksen (1-bittinen) minimisuositus. Tuo 400 taas alkaa olemaan värien maksimisuositus. Suurin osa painoista tekee hyvää jälkeä jo puolella tuosta. Paremmissa paikoissa paremmalla paperilla toi 400 sitten kelpaa ihan hyvin. Sitä suurempi on jo turhuutta, kun värit kuitenkin rasteroidaan eikä täysin tarkkaa jälkeä tarvitakaan, vaikka se onnistuisikin.
Jos vaikka teet ohkasta tekstiä kuvaan, niin 400:lla ja 600:lla on eroa.
Ja tässä siis puhutaan nimenomaan mustasta 1-bittisestä kuvasta. Tässä tapauksessa kannattaa ehdottomasti käyttää pelkkää K-mustaa (ei sekoitusta) ja resoluutio 600 (mutta sitten värit erikseen pienemmällä resoluutiolla, niin kuin Timo kuvasi tuolla edellä).
Tiedostojen koot vaan tuppaavat olemaan liian suuria.
Paitsi jos tekee kuten Timo ehdotti. Siinä väritiedoston kokoa voidaan pienentää sillä, että resoluutio on pienempi (300 riittää oikein mainiosti). Viiva sitten omana tiedostonaan 600-1200 resoluutiolla ja taitto-ohjelmassa kasataan ja tehdään painolaatuinen PDF.
Mutta sitten voi tulla sitä värikästä hutiblurria mitä olenkin usein ihmetellyt, pienempi paha se tietysti on kuin se että viivojen alta irvistää valkoista tai että mustan sävy vaihtelee.
No siinähän ne vaihtoehdot sitten ovatkin, joten kannattaa toimia sen mukaan, mikä itsestä on pienempi paha. Todennäköisesti irvistävä valkoinen on ikävämpi kuin sivuun mennyt osaväri.
Rohkeasti vaan eteenpäin ja ota vaikka vedos siitä jutustas. Esim. Digipainossa se onnistuu helposti. Kaikki tietty maksaa...
Vedoshan kannattaa tietenkin ottaa aina, mutta digipainon ja offsetin ero jäljessä on aikamoinen ja esim. asemointi on niin erilainen (digipainossahan ei käytännössä pitäisi osavärien heittää, kun asemoinnin tekee kone toisin kuin offsetissa yleensä), että siinä ei välttämättä pysty tätä ongelmaa vertailemaan.