cmyk, mustat ääriviivat

[mlietzen]

Äh, kaikki antavat eri vastauksia niin netissä kuin painoissakin. Sanokaa nyt joku, kun on mustat ääriviivat cmyk-tiedoston päällä ja pistää InDesignissä "overprint black" -toiminnon pois ja tekee PDF:n, tekeekö painokone sen sitten niin ettei sen mustan alta näy mitään? Varmasti? PDF:ssä ei näy mitään knockouttia? 

Yksi höpötti jotain että jos laittaa mustan cmykkinä niin sitten ei näy viivan alta mitään. Mikä sellainen musta sitten olisi, mikä varmasti toimii, kun siitäkin on netissä niin monta eri ajatusta ja pelkästään K:n laittaminen 100%:ksi ei ainakaan taida olla oikea vastaus kun sehän olisi se Black mikä siellä on vakiona, jos sitä käyttää ja overprint on päällä sen läpi hehkuu saamari kiinalaisten kattolamputkin.

Jos sekoittaa semmoisen "rich blackin" niin sekö on taatusti mustaa oli overprint päällä tai ei? Tämäkö on varma ratkaisu?

Varmaa oman käden tietoa, ei enää mutuiluja tai nettilinkkejä, päätä särkee au.

[Timo Ronkainen]

InDesignia en omista.
Minä oon töötännyt kaksi erillistä tiedostoa toistensa päälle Illustratorissa. 300 dpi cmyk -kuvan päälle 600 dpi 1bit m/v-viivakuvan. Ja tislannu siitä tarvittavilla asetuksilla PDF:n. Hyvin toimii.
No, tää ei tainnu vastata tuohon oikein kunnolla tai mitenkään? 

Timo

[Juha Kouvalainen]

Tislaile tämmönen CMYK-musta:

C:20, M:20, Y:20, K:100

Tuon pitäisi olla hyvä kompromissi värihajonnan ja mustanmustan väliltä. Ei pitäisi näkyä läpi juurikaan tummempia alueita, olipa alle painettu alueittain vaikka C:100, M:100, Y:100, K:100.

[devilis6]

Oma CMYK-musta-suosikkini on : C:50 M:40 Y:40 K:100.
Se taitaa olla jo hiukka vanhentunut versio, mutta ihan toimiva.
PhotoShoppiin vaan ja väritys ja viivat eri layereille,
600 resoluutioksi ja menoks. Photoshopissa on myös layereillä multiply-komento+++
kuvaa voi sit tarkastella Acrobatissa tai PhotoShopin channeleilla.

Jos käytät viivoja, jotka on eri tiedostossa ja haluat täydellistä, niin pistä 1200 resoluutioksi ja äläkä käytä pelkkää mustaa värii (K:100). Jos viiva on pelkällä mustalla niin pidä huoli että painat painossa, jossa osataan homma, koska muuten voi valkosta pilkahtaa näkyviin reunojen alta. Pelkkä musta näyttää yleensä vain harmaanmustalta offset-painossa.

[Veli Loponen]

Minua vähän ihmetyttää tässä se, että miksi tuo viivapiirroksen musta pitää tehdä CMYK-mustana? Semmoinen nyrkkisääntöhän on, että oikeasti pelkästään mustat (esim. teksti) tehdään mustana eli K. Syynä tähän on se, että asemointi ei koskaan ole tasan tarkkaa ja joku väri saattaa ja todennäköisest pilkistää alta. CMYK-mustan käyttäminen sitten vähän pilaa sitä tarkkuutta tai ainakin tuo mukaan epävarmuustekijän. Parempi olisi siis Liezenin pohdinnan mukaisesti ottaa overprint pois päältä, jolloin mustan alla ei sitten ole mitään erillistä väriä. Tästä tietenkin tulee sitten se toisen pään ongelma, minkä Devilis6 tuossa mainitsee eli jos asemointi heittää, niin mustan alta pilkistää valkoista.
Tietenkin, jos mielummin ottaa sen riskin että osavärit pilkistävät mustan alta, niin sitten kannattaa tehdä viivat CMYK-mustana. Puhekuplien tekstit (jos sarjakuvasta nyt puhutaan) jättäisin kuitenkin ihan K-mustaksi.

Ja tämä nyt on sitten sekoitus sitä oman käden tietoa (en nyt tiedä varmasta, kun kädet tuppaavat tärisemään) ja myös ihan vaan kuultua (koulussa) ja nähtyä.

Muoks!:

PhotoShoppiin vaan ja väritys ja viivat eri layereille,
600 resoluutioksi ja menoks. Photoshopissa on myös layereillä multiply-komento+++
kuvaa voi sit tarkastella Acrobatissa tai PhotoShopin channeleilla.

Jos ymmärsin tämän oikein, niin en oikein tajua tämänkään ideaa. Ei oikein ole mitään syytä, miksi värejä pitäisi pistää yli 400 resoluutiolla vaikka painaisi kuinka hyvässä painossa ja hyvälle paperille.

[mlietzen]

Tuolta löytyi kuvallinen esimerkkikin tästä rich blackistä. Se nyt toimisi ainakin.

http://www.serif.com/pageplus/printing/learn/inking-considerations.asp

Mutta sitten voi tulla sitä värikästä hutiblurria mitä olenkin usein ihmetellyt, pienempi paha se tietysti on kuin se että viivojen alta irvistää valkoista tai että mustan sävy vaihtelee.

Mikäs se sitten olisi se paras tapa, vai onko kaikissa tosiaan omat vikansa?

[devilis6]

Ei oikein ole mitään syytä, miksi värejä pitäisi pistää yli 400 resoluutiolla vaikka painaisi kuinka hyvässä painossa ja hyvälle paperille.

400 on erittäin hyvä 600 täydellinen.  Jos vaikka teet ohkasta tekstiä kuvaan, niin 400:lla ja 600:lla on eroa. Tiedostojen koot vaan tuppaavat olemaan liian suuria. Tottakai teksteissä pelkkää mustaa.

Vaikee antaa neuvoja, ku ei tiedä ihan tarkkaan mistä on kysymys.

[devilis6]

Mikäs se sitten olisi se paras tapa, vai onko kaikissa tosiaan omat vikansa?

Kaikkeen saa mustamaalailtua omat vikansa. Kaikki osa-alueet pitää toimia. Vaikka sä osaisitkin hommas. Painaja voi tehdä elämästäsi painajaisen. Rohkeasti vaan eteenpäin ja ota vaikka vedos siitä jutustas. Esim. Digipainossa se onnistuu helposti. Kaikki tietty maksaa...

[Veli Loponen]

400 on erittäin hyvä 600 täydellinen.

Mutta puhutko nyt oikeasti värityöstä? Tuo 600 on viivapiirroksen (1-bittinen) minimisuositus. Tuo 400 taas alkaa olemaan värien maksimisuositus. Suurin osa painoista tekee hyvää jälkeä jo puolella tuosta. Paremmissa paikoissa paremmalla paperilla toi 400 sitten kelpaa ihan hyvin. Sitä suurempi on jo turhuutta, kun värit kuitenkin rasteroidaan eikä täysin tarkkaa jälkeä tarvitakaan, vaikka se onnistuisikin.

Jos vaikka teet ohkasta tekstiä kuvaan, niin 400:lla ja 600:lla on eroa.

Ja tässä siis puhutaan nimenomaan mustasta 1-bittisestä kuvasta. Tässä tapauksessa kannattaa ehdottomasti käyttää pelkkää K-mustaa (ei sekoitusta) ja resoluutio 600 (mutta sitten värit erikseen pienemmällä resoluutiolla, niin kuin Timo kuvasi tuolla edellä).

Tiedostojen koot vaan tuppaavat olemaan liian suuria.

Paitsi jos tekee kuten Timo ehdotti. Siinä väritiedoston kokoa voidaan pienentää sillä, että resoluutio on pienempi (300 riittää oikein mainiosti). Viiva sitten omana tiedostonaan 600-1200 resoluutiolla ja taitto-ohjelmassa kasataan ja tehdään painolaatuinen PDF.

Mutta sitten voi tulla sitä värikästä hutiblurria mitä olenkin usein ihmetellyt, pienempi paha se tietysti on kuin se että viivojen alta irvistää valkoista tai että mustan sävy vaihtelee.

No siinähän ne vaihtoehdot sitten ovatkin, joten kannattaa toimia sen mukaan, mikä itsestä on pienempi paha. Todennäköisesti irvistävä valkoinen on ikävämpi kuin sivuun mennyt osaväri.

Rohkeasti vaan eteenpäin ja ota vaikka vedos siitä jutustas. Esim. Digipainossa se onnistuu helposti. Kaikki tietty maksaa...

Vedoshan kannattaa tietenkin ottaa aina, mutta digipainon ja offsetin ero jäljessä on aikamoinen ja esim. asemointi on niin erilainen (digipainossahan ei käytännössä pitäisi osavärien heittää, kun asemoinnin tekee kone toisin kuin offsetissa yleensä), että siinä ei välttämättä pysty tätä ongelmaa vertailemaan.

[devilis6]

Jep jep Veli. Kiitos valaisusta ja aiheeseen paneutumisesta.
En vain itse jaksa innostua ideasta, että viivat ja väritiedosto olisi eri tiedostoina.
Jos käytän resoluutiona 200 ja laitan homman offset-painoon,
niin vituikshan se menee.

Mitenkäs olis tämmönen vaihtoehto? Skannataan viivat, käännetään PhotoShopissa Illustratorin vektorigrafiikaks ja sitten yhdistetään väritiedoston kanssa paikoilleen.

[Veli Loponen]

En vain itse jaksa innostua ideasta, että viivat ja väritiedosto olisi eri tiedostoina.

En minäkään ja siksi normaalisti väritänkin työn viivojen kanssa. Resoluutiona käytän 400:ää. Piakkoin pitäis tulla yksi työ mikä painetaan vaihteeksi vähän paremmalle paperille, niin saa nähä, että kuinka hirveää suttua siitä oikeastaan tulikaan. Varsinkin, kun unohdin muuttaa tekstit K-mustaksi.

Jos käytän resoluutiona 200 ja laitan homman offset-painoon,
niin vituikshan se menee.

Se riippuu oikeastaan käytettävästä paperista. Värikuvissa 200 riittää just ja just. Sanomalehdissä tuo on ihan melkein vakio (mutta paperi onkin sitten ihan vessapaperia). Mutta tosiaan jos painaa vähänkin paremmalle paperille, niin kannattaa tehdä työ sillä 300-400 resoluutiolla. Paitsi jos sattuu tekemään työn digipainossa. Digipaino on siitä kiitollinen vehje, että se ei vaadi isoja resoluutioita. 200 riittää sille oikein hyvin. Ainakin meikäpojan kokemusten perusteella.

Mitenkäs olis tämmönen vaihtoehto? Skannataan viivat, käännetään PhotoShopissa Illustratorin vektorigrafiikaks ja sitten yhdistetään väritiedoston kanssa paikoilleen.

Kuulostaa aika vaikeelta. Isoissa tiedostoissa ainakin vektorit (tai lähinnä vektorointi) jumittaa koneen aika helposti (no okei, mulla se tekee niin, mutta mulla onkin kivikautinen kone. Uudemmat vehkeet voi siitä selvitäkin jo.), joten se ei välttämättä kuitenkaan sitä tiedoston kokoa muuttaisi miksikään.

[mlietzen]

Kirjapainossa suositeltiin että kyllä ne ääriviivat värien päällä overprinttinä ennemmin kannattaa tehdä kuin ilman, ja 60, 60, 60, 100 -cmykkiä olivat tapaneet käyttää. Kohdistusongelmiakaan ei näinä auvoisina PDF:ien aikoina kuulemma tule.

Viivat ja väritiedoston olen tottunut pitämään erillään lehtiin tehdessä, esimerkiksi sanomalehtipaperilla ero skarppiudessa on huimaava, sanomalehtipaperilla rasterointi taitaa olla jotain 144 vai mitä se oli. Paremmalla paperilla 300 dpi:nä ero ei ole niin suuri mutta kyllä senkin huomaa ja pänniihän se sellainen suhru.

[tomu]

Kirjapainossa suositeltiin että kyllä ne ääriviivat värien päällä overprinttinä ennemmin kannattaa tehdä kuin ilman, ja 60, 60, 60, 100 -cmykkiä olivat tapaneet käyttää. Kohdistusongelmiakaan ei näinä auvoisina PDF:ien aikoina kuulemma tule.

Itse käytän 100% cyania ja 100% key-väriä - kahden värin kanssa kohdistuskämmin riski on huomattavasti pienempi kuin neljällä värillä. Isoissa alueissa noin tehtynä musta saa hieman sinertävän sävyn. Ääriviivoissa tätä ei taas huomaa.

[devilis6]

Itse käytän 100% cyania ja 100% key-väriä - kahden värin kanssa kohdistuskämmin riski on huomattavasti pienempi kuin neljällä värillä. Isoissa alueissa noin tehtynä musta saa hieman sinertävän sävyn. Ääriviivoissa tätä ei taas huomaa.

Hyvä vaihtoehto, jos haluaa sinisenmustan lopputuloksen! 
Jos haluaa käyttää cyania ja mustaa, niin oikea vaihtoehto on:
C: 30 K: 100 tai korkeintaan C: 40 K: 100.

[jpan]

...joku väri saattaa ja todennäköisest pilkistää alta. CMYK-mustan käyttäminen sitten vähän pilaa sitä tarkkuutta tai ainakin tuo mukaan epävarmuustekijän. Parempi olisi siis Liezenin pohdinnan mukaisesti ottaa overprint pois päältä, jolloin mustan alla ei sitten ole mitään erillistä väriä. Tästä tietenkin tulee sitten se toisen pään ongelma, minkä Devilis6 tuossa mainitsee eli jos asemointi heittää, niin mustan alta pilkistää valkoista.

Tämä tuli joskus käsiteltyä...Valkoiset "varjot", jotka pilkistävät mustan alta saa hoidettua Photoshopin "trap" komennolla. Sillä pursotetaan väripinnat mustan viivan alle. Sen voi todentaa sammutamalla mustan kanavan.