Kyllä mangan vaikutus on positiivista. Kuinka mangan vaikutus näkyy sarjakuvakentässä yleisesti, lienee ollut jo jonkin aikaa nähtävissä.
Kuten aiemminkin on keskusteltu, suuri kuluttajamassa – se joka tähän asti on lukenut vain Aku Ankkaa – on yksinkertaisesti hajoamassa pienempiin osiin. Eli manga on sarjakuvakulttuurin suhteen katalyytti siinä kehityksessä, mikä on jakanut yhteiskuntaa entistä pienempiin alakulttuureihin muutoinkin.
Lehtihyllyillä tämä on näkynyt entistä monipuolisempana tarjontana. Tätä ei hyväksy se väki, joka niputtaa kaiken mangan yhteen ja samaan koriin.
On kuitenkin harhaa, että sarjakuvaa lukeva massa olisi Kvaak-väen tapaista geneerisesti sarjakuvasta kiinnostunutta. Mikäli mangaa ei olisi, sen lukijoiden rahat eivät suinkaan ohjautuisi kuin korkeintaan Aku Ankkoihin. Olisi yhtä pöhköä väittää, että Tex Willerin lukijat tukahduttaisivat muun eurooppalaisen sarjakuvan Suomessa.
Supersankarisarjakuvan tukahdutti laadullinen notkahdus, minkä aikana vanhat lukijat vieraantuivat lapsuuden suosikeistaan ilman että lehdet olisivat kiinnostaneet uusia lukijoita.
Korkeintaan pojille suunnattu manga tyydyttää saman jännityksen tarpeen, mitä supersankarisarjakuvat ovat tarjonneet, mutta tytöistä harva on koskaan Hämähäkkimiehistä kiinnostunut. Tytöille suunnattu manga onkin positiivisin yksittäinen sarjakuvakulttuuria rikastanut asia, mitä sarjakuvalle on Suomessa kuluneen vuosikymmenen aikana tapahtunut. Todennäköisesti myös kauaskantoisin.
Kuinka mangan harrastajat vaikuttavat perinteiseen sarjakuvaväkeen, sen vastaus lienee yhteiselo Finncon-/Animecon-mallin mukaisesti.
