Katselin noita "restauroituja" (restaurointi=vanhan korjaus, mutta kyseessähän on enmmän uudelleenteko) versioita ja toisaalta ymmärrän, mistä kenkä on puristanut. Luin juuri aiheesta artikkelin BoDoi-lehdestä (ransk.):
Vanhojen alppareiden painomateriaalit ovat välillä olleen huonokuntoisia plus väritys on ollut sitä mitä on saatu=nopeasti ja halvalla. Astrixithan väritettiin alan bulkkityyliin niin, että samassa ruudussa saattoi olla parhaimmillaan vain yksi tai kaksi väriä. Saman henkilön vaatteet vaihtoivat väriä eri ruuduissa, kaikkien ihonvärit olivat mitä sattuu jne.
Uderzo & co. ei hyväksynyt Saksan kustantajan uudelleenväritettyjä versioita (8 albumia) vaan päätti hoitaa homman itse, kilpailutti studioita ja otti halvimman. Uusi väritys näyttää ihan asialliselta mutta oudolta - sävytetyt tietokonevärit eli metalliesineisiin (haarniskat, padat) on tullut kiiltoa ja kolmiuloitteisuutta, taustalle on lisätty pilviä, viherkasvit ovat useaa eri vihreän sävyä jne. Värimaailma on raikkaampi, vaaleampi, sävykkäämpi jne.
Uderzo myös piirsi kokonaan uusiksi kaksi kantta (A.Gallialainen ja Kultainen Sirppi). Koko projektin budjetti on vajaa miljoona euroa!
Asterixien (ja Tinttien) kustantajien ongelmahan on ollut, kuinka myydä vanhat alpparit aina uusille lapsisukupolville. Tinteistä tehtiin minihalpispokkariversiot ja nyt Asterixit myydään uudessa kuosissa.
