Asterix

[Konsuli]

Onkohan missään näkynyt tuota Asterix-kirjaston ekaa osaa? Kustantajalta loppuunmyyty.

Ei viitsi muita ostaa jos sitten tuo jää uupumaan...

[pappa-sami]

Onkohan missään näkynyt tuota Asterix-kirjaston ekaa osaa? Kustantajalta loppuunmyyty.

Ainakin Makedoniassa ja Lukulaarissa olen tuota ekaa osaa nähnyt. Viimeksi kävin kummassakin noin kuukausi sitten.

[Janne]

Mielestäni ykkösosa on Lukulaaristakin loppunut. Elleivät sitten ole saaneet uutta satsia.

[jutuahol]

Lukulaarissa oli vielä jokunen kappale tuota ykkösosaa, kannattaa siis olla nopea jos sen haluaa. Myyjän mukaan numerot 8 -> oli sitten uutta tilausta ja hinnat sen mukaisia, reilu 30e kappale.

[pappa-sami]

Nyt on Good Fellowsissa ranskankielisen sarjakuvan ale. Laarista löytyy myös tosi monta erilaista kovakantista ranskankielistä Asterixia. Hintaa on uusilla albumeilla 10 euroa kappale.

[Anssi Rauhala]

Arvatkaa mitä hei!

Kuuntelin televisiosta TV5:n uutisia ranskanmaalta, ja yhtäkkiä ne sanoivat siellä "bandes dessinées"... höristin korviani ja käänsin katseeni tuohon hohtavaan taikasilmään, joka tuo maailman olohuoneisiimme.

Mitä näinkään? Joku ammattilainen siellä piirsi Kultaisen Sirpin ruutuja uusiksi! Toinen siivosi pikseleitä Asterixin ja Goottien sivuista, ja sitten ne selittivät sarjakuvayleisölle olevan tiedossa uutta ostettavaa:

http://www.auracan.com/Collectors/collector.php?article=22

Eli siis: Albert-René on virittelemässä kasaan "restauroituja" Asterix -albbuja. Tuo entisöintistudio ylpeilee sillä, että siellä osataan jäljitellä Uderzon kädenjälkeä eri aikakausilta, ja albumit väritetään sitten aivan uskomattoman tyylikkäästi uusiksi.

Onko tämä nyt sitten taiderestauraatioon vai ehkä väärentämiseen verrattavaa työtä? Vai kenties vain rutiinia uudelleenpiirtämistä, kuin aikoinaan Hergéllä? Jäi jotenkin kummallinen olo. Piirtäjän pensselinjälki oli kumminkin televisioruudussa varsin suvereenin näköistä... haluaisinhan itsekin osata piirtää kuin he. Ja uskaltaa ajaa Porschella yhtä lujaa kuin James Dean.

[VesaK]

Noh, aikoinaan Kemissä käydessään Vittorio Leonardo (studios Leonardo, ks. Natasha -albumien väritys) kertoi, miten häntä oli kehuttu kun hän oli "restauroinut" mm. Morriksen, Franquinin ja Peyon vanhoja sivuja joiden (painokelpoiset) originaalit olivat hävinneet tai turmeltuneet. Tämä siis joskus 1970-luvun alkupuolella.

"Minua kiiteltiin, koska tekijät itse eivät olisi osanneet piirtää "vanhalla" tyylillään."

Eli ei mitään uutta auringon alla, asiasta ei vain ole toitotettu liiemmin ennen. Kai tuollainen edelleen on sitten edullisempaa kuin fiksata sivut kokonaan digitaalisesti uudelleen?   

[Anssi Rauhala]

...Vittorio Leonardo ... oli "restauroinut" mm. Morriksen, Franquinin ja Peyon vanhoja sivuja joiden (painokelpoiset) originaalit olivat hävinneet tai turmeltuneet...  ..."Minua kiiteltiin, koska tekijät itse eivät olisi osanneet piirtää "vanhalla" tyylillään."

Se muuten on varmaan totta. Piirtäjät itse eivät osaa mennä takaisin siihen, mistä ovat "oppineet pois". Tarvitaan joku, joka osaa analyyttisesti nähdä piirrostyylin oleelliset asiat ja jäljitellä niitä.

Kai tuollainen edelleen on sitten edullisempaa kuin fiksata sivut kokonaan digitaalisesti uudelleen?   

Hommassa saattaa vaikuttaa sekin, että vanhoista rispaantuneista painofilmeistä ei ole niin suurta apua, kun tästä tehdään nyt "grand format" -sarjaa (26X34cm albbareita). Ja digitaalisessa kuvankäsittelyssäkin on aikaavievät, joskus harhaanvievät puolensa (pensselinjälki paperilla on just eikä melkein, pikseli- tai vektorigrafiikka on koneen mielestä paras kompromissi annetuilla arvoilla).

Tussipiirtäjän nimikin tv-uutisinsertissä mainittiin, mutta unohdin samantien. Eiköpä tuo löytyne.

[Flemming Andersen]

Kaikki kunnia restauroi'ille, mutta minä en kyllä näe "Gallialaisen" tai "Kultaisen sirpin" piirrostyylissä mitään haikailun arvoista... En vaikka jälkimmäinen onkin mielestäni yksi parhaista Asterixeista.

[Irene]

Arvatkaa mitä hei!

Kuuntelin televisiosta TV5:n uutisia ranskanmaalta, ja yhtäkkiä ne sanoivat siellä "bandes dessinées"... höristin korviani ja käänsin katseeni tuohon hohtavaan taikasilmään, joka tuo maailman olohuoneisiimme.

Mitä näinkään? Joku ammattilainen siellä piirsi Kultaisen Sirpin ruutuja uusiksi! Toinen siivosi pikseleitä Asterixin ja Goottien sivuista, ja sitten ne selittivät sarjakuvayleisölle olevan tiedossa uutta ostettavaa:

http://www.auracan.com/Collectors/collector.php?article=22

Eli siis: Albert-René on virittelemässä kasaan "restauroituja" Asterix -albbuja. Tuo entisöintistudio ylpeilee sillä, että siellä osataan jäljitellä Uderzon kädenjälkeä eri aikakausilta, ja albumit väritetään sitten aivan uskomattoman tyylikkäästi uusiksi.

Onko tämä nyt sitten taiderestauraatioon vai ehkä väärentämiseen verrattavaa työtä? Vai kenties vain rutiinia uudelleenpiirtämistä, kuin aikoinaan Hergéllä? Jäi jotenkin kummallinen olo. Piirtäjän pensselinjälki oli kumminkin televisioruudussa varsin suvereenin näköistä... haluaisinhan itsekin osata piirtää kuin he. Ja uskaltaa ajaa Porschella yhtä lujaa kuin James Dean.

Todella hämmentävä uutinen! Uudelleenpiirretty esimerkkiruutu näyttää sikahyvältä - mutta voiko sitä pitää aitona Uderzona? Ja missä raja menee? Piirtävätkö piirtäjät valopöydän tms läpi kopioiden alkuperäisen viiva viivalta, vaiko vapaalla kädellä?

Elokuvien restauroinnin ymmärrän, sen sijaan esimerkiksi kirjojahan ei restauroida - vai ovatko esimerkiksi jatko-osat kuolleiden kirjailijoiden teoksiin "restaurointia"? Esim Tuulen viemälle ilmestyi "jatko-osa" kymmeniä vuosia kirjailijan kuoleman jälkeen.

Onko sarjakuvan "restaurointi" samanlaista kuin taidemaalausten - vai mennäänkö tässä samaan suuntaan kuin siinä tapauksessa, että kirjoitettaisiin kirjailijan teksti uusiksi sisällön parantaminen mielessä?

[VesaK]

Niin kauan ok, kunhan ei ryhdytä kaivelemaan historian roskakoreista Goscinnyn käsikirjoituksia ja "täydentelemään" Asterixeja aikoinaan hylätyillä kohtauksilla.

[Timo Ronkainen]

Alkupään Asterixin väritettiin uudelleen jo suomennettuun Asterix-kirjasto kirjasarjaan. Paremmista painofilmeistäkin lie ollut kyse ääriviivojen kohdalla. Ja taasko ne laitetaan uusiksi?

Timo

[Janne Kuusinen]

Noissa esimerkkiruuduissa kummassakin oli oma viehätyksensä. Idioottimaisempiakin "restaurointi"projekteja lie ollut. Omat silmäni ovat kuitenkin tottuneet tuohon vanhalloiseen "ufoväritykseen" - itse asiassa olisi mukava opetella tuo väritystyyli, jota pohdittiin muistaakseni hetki peräti jossain toisessa ketjussa...?

Kukin päättää omista tarpeistaan. Itselleni riittävät kaikki Asterixit hyllyssä. Osa ensipainoksia. Tarinat ovat yhtä hyviä, kiilsi paperi tai ei, oli väritys psykedeelinen tai ei.

Tällainenkin projekti on nykyajan kuva. Rahat pois dvd-bisneksestä tutulla kaavalla. Jälleen kerran hullu ei ole se, joka myy. No, saahan ostaja viilatun tuotteen, joten tällä kertaa asia ei ole niin yksiselitteinen.

[tertsi]

Gallialaiskylä, joka piirtyy noiden kaikkien albumien selkämyksistä, ei jostain syystä viehätä minua ollenkaan. Jotenkin kliininen, ei ollenkaan "Asterixmainen". Tai pitäisikö sanoa Ei-Goscinnymainen.

Jep, mullekin riittää noi albumit, jotka jo on hyllyssä.

[echramath]

Ja uskaltaa ajaa Porschella yhtä lujaa kuin James Dean.

Kai siihen nyt pystyy. Eihän 550:ssa ollut tehoakaan kuin reilut sata hevosvoimaa, saman verran kuin pirteämmissä perheautoissa (no, painoihan se varmaan kolmanneksen siitä, mitä nykyajan pikkuautot, kaikenlaisia turvavarusteita nimittäin). Kai sitä nyt radalla uskaltaisi yhtä lujaa ajaa.

Useinhan luullaan, että Dean ajoi itsensä ko. possulla kuoliaaksi. Kumminkin onnettomuutta tutkittaessa pääteltiin, että mies ajeli ihan järkevää maantienopeutta (jenkkien perinteinen 55 mailia tunnissa?), mutta joku emätorspo kääntyi eteen.

On muuten himputin kaunis auto: http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Porsche-550-spyder.jpg