No Narutoon kun on jäänyt koukkuun, niin on sitä pakko katsoa. Narutossa on loistavat hahmot. Kenenkään ei toivoisi kuolevan (toisin kuin esim. Tintissä 
).
Hmm, Naruto, Sakura, Gaara ja se koirahemmo tulevat näin nopeasti mieleen tyyppeinä, jotka voisi listiä eikä se jäisi häiritsemään ollenkaan. Arvatkaa, tykkäänkö Narutosta kympillä.
Tapetille voisi nostaa sellaisen sarjan kuin
Boogiepop Phantom. Kertoo normaalista japanilaisesta kaupungista, jossa eräänä iltana taivalle sinkautuu kirkas valo. Sen jälkeen kaupunki on kaikkea muuta kuin normaali: ihmisille puhkeaa outoja, kieroutuneita kykyjä, mieliä murtuu, ihmissyöjä liikkuu vapaana, viheltelevä metsästäjä ilmestyy ja katoaa hävittäen ongelmatapauksia. Animaatio on toteutettu mielenkiintoisella tekniikalla, joka jättää kuvan pimeäksi ja elottomaksi. Luo tunnelmaa mainiosti, mutta ei yhtä hyvin kuin äärinmäisen erinomaisesti suunniteltu äänimaailma, joka täyttää tilan ja tuo kylmät väreet selkäpiihin. Tunnelma on koko ajan yhtäaikaa ahdistava ja kiehtova. Komeuden kruunaa epälineaarinen tarinankerronta, jossa jaksojen tapahtumat leikkaavat toisensa ja ilmestyvät uudestaan toisesta näkökulmasta kerrottuna. Sarja piti katsoa kolme kertaa kuukauden aikana ja joka kerta löytyi uusia linkkejä asioiden välile, joita ei ollut aikaisemmin huomannut. Saapi jenkeistä vielä halvallakin, kun on muutaman vuoden ikäinen sarja. Kerrassaan loistavaa ja haastavaa viihdetää, josta riittää ainesta useammalle katsomiskerralle.
