Noh, tavoite kyllä on olla TODELLA hyvä, joten toivo elää. Onneksi ei ole henki eikä leipä onnistumisesta kiinni, niin on aikaa hinkata tuotostaan kunnes jokainen sivu ja ruutu oikeasti on hyvä. Ainakin kyllä ymmärrän mikä on oikeasti hyvää, ja sehän on jo puoli voittoa. Nyt tarvitsee enää päästä siihen.

Aavekaupunki tosiaan on tuttu ja ärsyttää melkoisesti. Kiasmaankin päässyt tekele kun on sarjakuvailmaisultaan aika kehno, vaikka kuvat sinänsä ovatkin kaunista ja ammattitaitoista jälkeä. Heti kun joku itse itsensä oikeattavan ja arvottavan korkeataideinstituution validioma taiteilija tekee sarjakuvan, niin tätä ihmettä ihastellaan kuin lapsen ensimmäistä ulostetta.
Mutta, eksyn aiheesta. Ainahan sitä sitten tietysti voi tehdä omakustanteen tai julkaista mokoman vaikka netissäkin, jos ei kustantajaa löydy. Tärkeää kuitenkin minulle on se, että mahdollisimman moni pääsee kokemaan teoksen, ei rahoiksi lyöminen. (Joka nyt jokatapauksessa on esikoisteoksen kanssa täysin epärealistinen tavoite.) Ja tiedostan senkin, että massiivisen eeppisen opuksen tekeminen esikoisteokseksi on typerää, mutta minkäs teet, sielun paloa nyt vaan täytyy seurata. Voihan se olla, että ehdin tekemään viisi muutakin kevyempää teosta siinä ajassa, kun tämä nyt työn alla oleva valmistuu pikku hiljaa...