Kustantajien vaatimukset paperin koon, muodon ym. suhteen

[Riekko]

Sattuuko kukaan tietämään minkä kokoisena Suomalaiset kustantajat odottavat saavansa työnäytteet sarjakuvista (A4, A3 tms.)?
Entä onko tapana lähettää lyijykynäluonnoksia, tussattuja näytteitä vaiko molempia?

[Veli Loponen]

Luulisin, että A4 riittää. Ja varmaankin ihan hyvä työnäyte on sellainen, jossa on jokunen valmiiksi piirretty sivu, luonnosteltuja sivuja ja koko tarinan käsikirjoitus. Jos siis kyse on nyt vaikkapa albumin tarjoamisesta.
Niin, piti vielä kirjoittamani, että tietenkin lähetetään vain kopioita töistä. Ei niitä originaaleja.

Varmaan Vesa ja Markku osaavat valaista tätä vielä paremmin, kun heillä taitaa olla kokemusta siitä kustantajan näkökulmasta.

[Riekko]

Nettiä kaivelemalla löysin Egmontilta seuraavanlaisia ohjeita:
"ÄLÄ PIIRRÄ SARJOJA JULKAISUKOKOON
Sarjakuvat piirretään lehtiä suurempaan kokoon – yleensä A3-paperille. Sivut piirretään mustalla tussilla valkoiselle paperille. Älä lähetä meille värillisiä töitä, mikäli aiot tarjota niitä julkaistavaksi."

"Mikäli suunnittelet pidempää tarinaa, lähetä ainakin 3-4 peräkkäistä sivua."

Lähde: http://www.egmont-kustannus.fi/nayta_uutinen.phtml?id=357

Sitä en tiedä kuinka hyvin nuo samat säännöt pätevät muiden julkaisijoiden kohdalla...

[Veli Loponen]

Joo, A3 on ihan normaalivaatimus kustantajilla. Muutenkin taitaa toi Egmontin ohjeistus olla ihan hyvä. Mutta näytesarjat voi silti lähettää mun mielestä ihan aanelosina.

[VesaK]

Joo, A3 on ihan normaalivaatimus kustantajilla. Muutenkin taitaa toi Egmontin ohjeistus olla ihan hyvä. Mutta näytesarjat voi silti lähettää mun mielestä ihan aanelosina.

Mustavalkoiset kopiot käyvät vallan mainiosti esittelyksi sarjasta kuin sarjasta. 
Kaikkein mieluiten ja nimenomaan kopiot. Vähintään muutama valmis sivu tyylinäytteeksi.

[Tero Mäntylä]

Uskoisin myös että nykymaailmassa on hyvä lähettää synopsis tarinasta käsikirjoituksen ohessa. On vain semmoinen tunne että voi ainakin nopeuttaa
käsittelyä jos on suht lyhyt ja ytimekäs versio tarinasta. Kannattaa toki myös
katsahtaa mitä kirjan kustantajat toivovat. Ainakin Likellä toivoi myös vinkkejä siitä miten kirjaa pitäisi markkinoida.

Suosittelisin lähettämään A4 kooossa kopiot. Käsikirjoitukseen ulkomailla on toivottu sivu numeroita, teoksen nimeä ja tekijää yhteistietoineen joka sivulle.

[Doc Lomapäivä]

Ja yksikään kustantaja ei ota tuntemattomalta tekijältä alpparia kustannusohjelmaan parin näytesivun perusteella, vaan koko höskän on parempi olla jo valmis. Vai tietääkö joku jonkun, joka ei ole näyttänyt kannuksiaan sarjakuvan tai muun saralla, mutta silti pelkkien näytteiden perusteella saanut jotain julkaistavaksi? Jarmo Mäkilä saattoi päästä suorilta Otavalle, mutta hänhän oli siinä vaiheessa jo kumarrettu taidemaalari.

[Riekko]

Kaiketi myös sarjispuolella pätee sama kuin tv:n puolella, eli tekijöiden kannattaa myös esitellä itsensä lyhyesti (lopulliseen pakettiin kuuluu siis synopsis, käsikirjoitus, valmis materiaali ja tekijäesittelyt).

Millä tahansa kaupallisen julkaisutoiminnan saralla nimekkäät tai ansioituneet tekijät pääsevät näyttämään helpommin näppinsä. Esimerkkinä olkoon vaikkapa Kata Kärkkäinen, jolla ei ollut erityisiä vaikeuksia löytää julkaisjaa Minä ja Morrison kirjalleen.

[VesaK]

Millä tahansa kaupallisen julkaisutoiminnan saralla nimekkäät tai ansioituneet tekijät pääsevät näyttämään helpommin näppinsä. Esimerkkinä olkoon vaikkapa Kata Kärkkäinen, jolla ei ollut erityisiä vaikeuksia löytää julkaisjaa Minä ja Morrison kirjalleen.

No ei ollut, mutta sitten vaadittiinkin peräti kolmen kustannustoimittajan panos jotta kirjasta saatiin mitenkuten julkaisukelpoinen. Kata Kärkkäisen taulujen perusteella voin kyllä vakuuttaa, että sarjakuvaansa en suosittelisi julkaistavaksi. Minä ja Morrisonista olisi tok saanut aika hulvattoman trash-albbarin...

Ei se loppupeleissä paljon auta vaikka kuinka julkkis olisi, minkä voitte huomata esim. Matti Nykäsen levytuotannosta...

Tietysti hienoa olisi, jos on kokonainen valmis albbari lähettää, mutta toisaalta on aika kohtuutonta vaatia sellaista, jos lopputulos sitten onkin julkaisukelvotonta tai runsaasti lisätyötä vaativaa.

[kaltsu]

Joo, A3 on ihan normaalivaatimus kustantajilla.

Höpö höpö!

"Muuten julkaisisimme sarjakuvasi, mutta se on piirretty A4-kokoon. Sori ny vaan."

[Veli Loponen]

"Muuten julkaisisimme sarjakuvasi, mutta se on piirretty A4-kokoon. Sori ny vaan."

Oikeassa olet ja kadun kirjoittamaani tuhkassa ja tomussa. Piti tuohon ekaan viestiini tämä mainitakin, että ei se A3 tietenkään ole mikään ehdoton julkaisuvaatimus. Isommallakin saa tehdä ja pienemmällä. Ja nykyään kun juttu tehdään valmiiksi usein tietokoneella ei originaalilla ole pahemmin vaikutusta, kun kustantaja ei välttämättä edes ikinä paperioriginallia näe.

Pari vuotta sitten Kemissä kun oli Moebiuksen näyttely ihastelin niitä ihan pieniä sivuja (taisivat olla alle aanelosen). Että kyllä ne "oikeatkin" sarjakuvapiirtäjät joskus pienemmälle piirtävät.

[Doc Lomapäivä]

Tietysti hienoa olisi, jos on kokonainen valmis albbari lähettää, mutta toisaalta on aika kohtuutonta vaatia sellaista, jos lopputulos sitten onkin julkaisukelvotonta tai runsaasti lisätyötä vaativaa.

Tarkotinkin suoraan kustannusohjelmaan pääsyä. Sopparia ei kirjoiteta ja ennakoita ei tipu ennen kuin työ on varmasti valmis. Näytteisiin vastaukset on joka tapauksessa "ei me oteta" tai "tee se valmiiksi", eikä jälkimmäinenkään tarkoita vielä mitään. Jos saa kokonaisen alpparin oikeasti valmiiksi, siitä saattaa niin sisuuntua että julkaisee sen omakustanteena. Mutta kustantajan vaatimus valmis työ ei missään nimessä ole.

Kaiketi myös sarjispuolella pätee sama kuin tv:n puolella, eli tekijöiden kannattaa myös esitellä itsensä lyhyesti (lopulliseen pakettiin kuuluu siis synopsis, käsikirjoitus, valmis materiaali ja tekijäesittelyt).

Teaseri on hyvä lisä. Kun näet kustannustoimittajan esim. festareilla, mene samaan pöytään, esitä kännistä ja selitä ummet ja lammet tulevasta sarjakuvaprojektistasi niin että kustannustoimittaja alkaa jo kyllästyä. Sitten vetäiset esiin muutaman näytesivun, ja kun toinen häkeltyy niiden hienoudesta, sanot että sun pitää nyt lähteä, keräät sivut mukaasi ja häivyt ennen kuin kustannustoimittaja ehtii tehdä ainuttakaan kysymystä. Sitten kun 2 kk päästä lähetät alpparin kustannustoimittajalle postissa, se ilostuu ikihyviksi yhteydenotostasi.

[Markku Myllymäki]

Teaseri on hyvä lisä. Kun näet kustannustoimittajan esim. festareilla, mene samaan pöytään, esitä kännistä ja selitä ummet ja lammet tulevasta sarjakuvaprojektistasi niin että kustannustoimittaja alkaa jo kyllästyä. Sitten vetäiset esiin muutaman näytesivun, ja kun toinen häkeltyy niiden hienoudesta, sanot että sun pitää nyt lähteä, keräät sivut mukaasi ja häivyt ennen kuin kustannustoimittaja ehtii tehdä ainuttakaan kysymystä. Sitten kun 2 kk päästä lähetät alpparin kustannustoimittajalle postissa, se ilostuu ikihyviksi yhteydenotostasi.

Joku on nyt kyllä näkemässä valveunia... 

[Anssi Rauhala]

Niille, jotka saavat ranskankielestä selvää, erittäin hyvät ja jäsennellyt ohjeet, miten pitää kasata projektiesittely albumikustantajalle (tässä Delcourt):

http://www.editions-delcourt.fr/internal/dossierbd/

Taulukon muodossa esitellään, vaihe vaiheelta, asiat "Mitä pitää tehdä - mitä kannattaa välttää - mikä on ehdottomasti kiellettyä". Minusta tuo näyttää aika hyvältä selostukselta. Näin siis heillä Ranskassa. Suomalaiset kustantajat saattavat olla joissain kohdin erilaisia, mutta peruskuvio on varmaan aika samanlainen.

Jos kukaan muu ei saa tuosta aikaiseksi, voin tulevina kuukausina yrittää tehdä jonkinlaisen tiivistelmäsuomennoksen. Mutta vasta sitten, kun ehdin.

[Lättä]

Onko A5:lla mitään mahkuja? Siis jos on kaavaillut sariksen julkaistavaksi mangapokkarien kokoisina? Silloinkin sivut kutistuisivat, mutteivät kovin paljon...
Miten on?