Enää ei hämmästytä, miten briljantti sarjakuvakulttuuri Suomessa oli isoisän aikoina. Miksei olisi ollut - silloinen Suomi oli epämiellyttävistä piirteistään huolimatta nuorekas ja vireä maa, jossa kirjoitettiin ja piirrettiin paljon.
Enemmän ehkä hämmästyttää se, miten tämä menneisyys on päässyt unohtumaan. Ami Hauhio tosin oli mulle tuttu nimi Koltan perintö -albumista, joka ostin viikkorahoillani silloin joskus helvatan kauan sitten. Lievästä kalkkunamaisuudestaan huolimatta aivan hurmaavaa Verne/Burroughs-henkistä skaifaita.