Ami Hauhio

[Lurker]

Älähän nyt. Hieno ja asiantuntevasti, eikä turhan populaaristi hevostellen tehty kansi. Przewalskinhevoset on tommosia ja niillä ne just siellä ratsastaa. Wikiartikkeli.

No, voi przewalski, niinpäs ovatkin! I stand corrected, seison kovennettua.

[Clavia Z]

Przewalskinhevosia ei Wikipedian mukaan ole kuitenkaan koskaan kesytetty ratsuhevosiksi. Ehkä Hauhion olisi pitänyt maalata kirjan kanteen mongolianhevonen.

[T.Kokkila]

Tuota kantta katsoin vähän ihmeissäni aluksi itsekin. Ensivaikutelma hevosesta on jotenkin villisikamainen tuon eteen työntyvän etukavion takia. Tarkemmin katsoen hevosen piirteet kyllä erottuvat paremmin. Tuota blogin kuvaa myös vaalensin hieman, koska alkuperäinen kansi on painettu aika huonosti ja on luultavasti jonkin verran tummempi ja suttuisempi kuin originaali olisi.

Vuonna 1945 lähdemateriaalin hankinta oli luonnollisesti paljon vaikeampaa kuin nykyään. En ole koko kirjaa lukenut, mutta selailin mitä se kertoo ratsuista. Ei oikeastaan mitään, niitä kutsutaan koko ajan vain poneiksi, tai tiibetiläisiksi poneiksi. Voisi olettaa, että kannessa ratsastaa tarinan pääkonna Hsing-tou.

Kirjoittaja voi halutessaan sivuuttaa näinkin oleellisen asian kuvailun kokonaan. Kannentekijä tai sarjakuvapiirtäjä taas joutuu miettimään asuja, rekvisiittaa ja maisemia usein paljon enemmän. Mahdoton tietää, oliko Hauhiolla jotain lähdemateriaalia, vai onko vanttera vuoristoponi vedetty ns. hatusta.

Edit: Eli tiibetiläinen poni olisi kai sitten tämmöinen: http://en.wikipedia.org/wiki/Tibetan_pony

[Reima Mäkinen]

Przewalskinhevosia ei Wikipedian mukaan ole kuitenkaan koskaan kesytetty ratsuhevosiksi.

Never sei never.   Mihin tuo tieto perustuu?

Vuonna 1945 lähdemateriaalin hankinta oli luonnollisesti paljon vaikeampaa kuin nykyään.
...
Mahdoton tietää, oliko Hauhiolla jotain lähdemateriaalia, vai onko vanttera vuoristoponi vedetty ns. hatusta.

Kyllä ainakin venäläiset sotamaalarit Japanin-Venäjän sodasta tekemissään kuvissa näitä esittävät. Varmaan siellä Mongoliassa ainakin on ollu käytössä molempia, mongolianhevosia ja  Przewalskinhuulipartahevosia ja jopa aaseja. On ne hunguusit vaan niin hurjia poikia olleet. "Tibetin jylhät vuoret" on sitten taas ihan eri suunnalla.  

^{EDIT: toinenkin kuva}

[T.Kokkila]

Lisäsin Hauhio-blogiin joulutervehdyksen vuodelta 1941.

http://amihauhio.sarjakuvablogit.com/?p=208

[T.Kokkila]

Ami Hauhio -näyttely on melkein valmis, ja aukeaa Tampereella ensi lauantaina 14.6.2014. Näyttely on auki TR1 Taidehallin pienemmässä salissa koko kesän 31.8.2014 saakka. Näyttelyssä on esitelty Hauhion tuotantoa sarjakuvista mainoksiin ja kirjojen kansiin. Pääosa näyttelystä koostuu tulosteista, mutta esillä on myös joitakin harvinaisia alkuperäistöitä. Ainoa säilynyt sarjakuvaoriginaalikin on esillä. Hyvinkin mahdollista toki on, että niitä on jossakin arkistojen kätköissä vielä piilottelemassa.

Julistekuva on peräisin Juuse Tammisen kirjasta Rapolan kuninkaan vangit. WSOY:n Nuorten toivekirjasto nro 61, 1955.

[T.Kokkila]

Hauhion syntymästä tulee tänään lauantaina 14.6.2014 kuluneeksi tasan 102 vuotta, ja TR1 Taidehallin näyttely Tampereella avautuu. Uskomatonta mutta totta: Näyttelyn avautuminen juuri taiteilijan syntymäpäivänä on sattumaa, museon aikataulut nyt vain menivät niin.

Tänään pidän myös samoissa tiloissa toimivan Mediamuseo Rupriikin puolella pienen luennon Hauhiosta klo 15-15.45, kuvanäytteiden kera. Jos yleisöä on, niin voin myös esitellä näyttelyn siihen perään.

[Lurker]

On tämä niin hienoa, että Ami Hauhion taiteellinen perintö pidetään hengissä ja sitä esitellään tähän maailmanaikaan.

Kiitokset sinne, minne kuuluvat: puuhamies Kokkilalle!

Ohessa yksi hieno kansi ihailtavaksi: Salaperäiset askeleet.

[T.Kokkila]

Hieno kansi on tuokin. Arvioin että Hauhion kansikuvia, lehdet mukaan luettuna olisi yli 300 kpl, joista suurin osa on tehty vuosien 1942 ja 1955 välillä. Monista ei tekijää pysty varmasti sanomaan, ellei signeerausta näy, ja on sattumanavaraista mitä kirjoja nähtäväkseen saa, vaikka miten yrittäisi niitä käydä läpi. Tuossakin nimmari on melkein rajautunut pois, mutta taitaa se tuttu i:n piste pilkottaa vasemmassa alanurkassa.

Ja vastavuoroisesti Lurkerille kiitokset asianharrastuksesta, kuvista ja tiedoista. Tuon mustavalkoisen Ami-Cola pullon kuvan sain joskus Lurkerin blogista, etiketin ostin sitten Huuto.netistä. Mainoksiahan ei useinkaan signeerattu, ja tekijää on mahdoton tunnistaa. Hauhion perikunnalla oli kuitenkin tiedossa, että esim. juuri Ami-Colan etiketti on Aimon tekemä. Itseäni jotenkin huvitti ajatus siitä, että mainostoimistoon tuli toimeksianto tuon nimisestä limpparietiketistä, ja pomo mietti kenelle homman antaisi...

[Reima Mäkinen]

Etusivulla, kolumneissa on nyt uutista pidempi juttu tuosta näyttelystä.
Ellet jaksa lukea, katso ainakin video avajaisista.

[Lurker]

Jutusta: "Radion kuuntelua meillä ei harrastettu mitenkään poikkeavan intensiivisesti, elokuvissa taas käytiin tuohon aikaan paljon. Elokuvat edustivat isälleni lähinnä vastapainoa työnteolle." Ami kertoo.

Olisiko kuitenkin ollut paitsi vastapainoa niin myös innoitusta... kuten Aarresaaressa.

[Lurker]

Hauhiota lisää, ja lisää, ja lisää... niitä tässäkin ketjussa mainittuja El Coyote -kansia löytyy täältä: http://pasiland.blogspot.fi/search?q=ami+hauhio

Näyttävät olevan peräkkäiset numerot 17-22. Olisikos Espanjasta jääneet kannet tulematta jossain vaiheessa?

Ovat ainakin yhtä hyviä, ellei parempia, kuin alkuperäiset... uhkea donna kuvassa.

[Timo Ronkainen]

Kirjamessuilla koitin viimeksi löytää noita Coyoteja, joissa on Hauhion kansia. Muutama löytyi, mutta juuri niissä hinnat oli moninmoninkertaiset muihin verrattuina, eikä ollu varaa ostaa. Johtuuko siitä, että ovat alkupään numeroita vaiko siitä että kuvittaja on Hauhio?  Sama hintaero oli nähtävillä myös Makedoniassa.

Timo

[Reima Mäkinen]

Jutusta: "Radion kuuntelua meillä ei harrastettu mitenkään poikkeavan intensiivisesti, elokuvissa taas käytiin tuohon aikaan paljon. Elokuvat edustivat isälleni lähinnä vastapainoa työnteolle." Ami kertoo.

Olisiko kuitenkin ollut paitsi vastapainoa niin myös innoitusta... kuten Aarresaaressa.

Niinpä. Toisen käden tietoa, vai pitäisikö sanoa toisen polven. Ami vastaili mitä vastaili, mutta yllättävää että oikein mitään muistikuvia hänellä ei mistään referenssien käytöstä ollut. Ja olisiko ollut jopa niin että työn kautta (mainostoimistoissa) Aimo olisi päässyt mukavsti käsiksi erilaisiin mallikuviin, yms?

[T.Kokkila]

Noista mallikuvista kyselin itsekin, mutta poika-Amin mukaan niitä ei juuri käytetty. Saattaa olla että Aimolla oli hyvä kuvamuisti, tai sitten mallikuvien käyttö ei vain ole jäänyt mieleen, poika oli kuitenkin vasta noin 15-vuotias taiteilija-isän kuollessa.

Helsingin Sanomissa oli Harri Römpötin juttu Tampereen näyttelystä 9.7.2014, löytyy myös nettilehdestä.