Charyn & Boucq: Pirun huuli

[tertsi]

Kuinka monta vuotta Epix ilmestyi?
Taisi olla laatulehti.

edit:
Selailin äsken uusinta Janitoria (nro 3) Dargaudin sivuilla. Aika tekstipainotteinen alku. Vasta sivulla 7 oli hiukan ilmaa kuvakerronnassa. Toivottavasti meno paranee albumin edetessä.

[Timo Ronkainen]

Pirunhuuli ei ole ollenkaan brutaali vaan enempi melko surullisenoloinen kokonaisuus. Onneton ihmiskohtalo.

Timo

[Curtvile]

Pirunhuuli ei ole ollenkaan brutaali vaan enempi melko surullisenoloinen kokonaisuus. Onneton ihmiskohtalo.

Ihan kuin muunkinlaisia kohtaloita olisi?

En ole albumin luona mutta kuvan muistavana silti ihmettelen kannen "brutaaliutta". Varmasti sen on muutamakin häpeilevä "alan mies" (tai nainen) ostanut ja pettynyt kun kannen naamioidut hahmot eivät olekaan sadomasohassuttelua.
Charyn on enemmän kuin pätevä sanataituri ja Boucquin eloisa ja notkea viiva sopii tähän tarinaan oivallisesti.
Pirun huuli ottaa kuluneena pidetyn lajityypin, vakoilutarinat ja pitää monet kliseetkin mutta on skarppi ja rikas kerronnaltaan.
Jokainen henkilöhahmo on sellainen, henkilö vaikka olisikin vain statisti tai sivuhahmo.
Sekä kommunistinen neuvostoliitto että läntinen maailma esitetään sellaisessa valossa kuin se minusta pitääkin: byrokraattisina, järjettöminä kokonaisuuksina joiden hampaissa ihmiset koettavat elää haaveineen, mutta turhan usein jäävät silkan tyhmyyden ja ahneuden murskaamiksi.

Tekijät eivät kuitenkaan sorru julistamiseen, mitään suurta agendaa ei ajeta.
Charyn malttaa jättää kuville tilaa hengittää ja kertoa ilmein, elein tai upein kontrastein.
Ja Boucq lunastaa.
Lopun julma yhteenotto korostuu huolella kuvatun kirkon ympäristössä,korostaen uhrauksen armottomuutta ja turhuutta.
Venäläinen miljöö on aito ja karuttomuudessan kaunis ja harvassa sarjakuvassa on suurkaupungin mittakaava ja yksittäisen ihmisen pienuus kuvattu yhtä huolella.

Kaikille tätä ei voi suositella. Pirun huuli on alusta saakka vakavissan ja tosissaan. Se ei tunne tarvetta pyydellä sitä anteeksi.
Eikä sitä miten se kuvaa runsain rikkain viivanvedoin ihmisen julmuutta.
ei siksi että olisimme "pahoja" vaan koska valitsemme tehdä toisin.

 

[Timo Ronkainen]

Ihan kuin muunkinlaisia kohtaloita olisi?

Niin no joo... 

Timo

[tertsi]

Uusin Janitor luettu. Piirtäjänä siis Boucq. Hänen tyylinsä on tässä sarjakuvassa hiukan yksinkertaisempaa kuin noissa vanhoissa lyhäreissä. MUTTA aivan mahtavaa piirrosta silti. Tämän albumin lukeminen oli todellinen nautinto, jokaiseen kuvaan piti oikein uppoutua pieneksi hetkeksi ja nauttia hienoudesta.
Tarinakin oli hyvä. Jos tämä tulee intégralina, niin olkaapas kustantajat tarkkoina.

 Aihepiiri on varmaan sellainen (Vatikaani ja salajuonet) että ei mene suomessa läpi, mutta minusta tämä on parasta mitä olen vuoden aikana lukenut. Hiukan on minua haitannut se, että reilussa vuodessa tätä herkkua ilmestyy vain vajaa 50 sivua, mutta integraalissa ei tietenkään olisi  tämmöistä ongelmaa.


edit:
Kas, olen puffannut tätä Janitor-sarjaa aikaisemminkin. No, ei haittaa.
Janitor on lukijaystävällisintä Boucqia. Hän ei ole nyt niin inhorealistinen kuin muissa sarjakuvissaan.
Seuraava albumi päättää syklin. Niin luvataan viimeisessä ruudussa.

[tertsi]

En muista milloin viimeksi olen lukenut suomeksi näin vetävää sarjakuvaa. Värimaailma on mukavan 1980 -lukumainen. Ja ne piirrokset, huh! Kuvat suorastaan heräävät eloon, ihan kuin elokuvissa. Paitsi, että tämä on parempaa kuin elokuva eli sarjakuvaa! 

[tertsi]

Täytyy vielä hehkuttaa tätä albumia.
Aivan uskomattoman hienosti toteutetut taustat. Albumin tekoaikaan ei varmaan ollut maailman yksinketaisin temppu hankkia referenssimateriaalia Neuvostoliitosta, silti maalaismaisemat, Moskova, asusteet, kaikki on toteutettu silmiä hivelevällä pieteetillä. New York on sitten ollut referenssikuvien hankinnan kannalta helpompi juttu, mutta kyllä noissa mestarillisissa kaupunkimiljöissä on ollut piirtäjälle haastetta. Boucq on ottanut haasteen vastaan ja selvinnyt voittajana.

Hän on mestaripiirtäjä.

[JJalonen]

Turun sarjakuvakerhon vuoden parhaan käännösalbumin kunniakirja pamahti aikanaan Pirun huulesta LIKElle.

Kertakaikkisen upea teos se onkin.

Samojen tekijöiden La Femme du magicien on ilmestynyt englanniksi USA/UK -painoksina. The Magician's Wife on tarinaltaan aivan yhtä laadukas kuin Pirun huuli. Kuvitus kulkee jopa vielä asteen villeimpinä visioina, kun Boucq saa irrotella maagisen tarinan puitteissa. Näitä sivuja olisi taatusti kiva katsella originaaleina.

Tapiirissa osittain julkaistut lyhärit löytyvät myös englanniksi Catalanin albumista Pioneers of the Human Adventure. Hersyvää surrealismia.

Niinpä niin. Boucqia olisi kyllä mukava saada lisää suomeksi, mutta herra taitaa olla hiukan liian ankara artisti Suomen markkinoille. Ei se, ettäkö pelkästään tarinat olisivat makaabereja, mutta kun Boucqin kuvitus syö niin syvälle lukijan lihaan, että välillä jopa tällaisen HC-harrastajan vatsaa vääntää.

[Jarkko Sikiö]

Janitor, jonka Tertsi on kehunut maasta taivaisiin, on tätä nykyä saatavilla englanniksi, digitaalisena, nimellä The Keeper (Europe Comics).