Lähettikö piirtäjät ennen vanhaan originaalit suoraan kustantajalle vai kopiot originaalista?
Miksi kustantajat eivät palautelleet originaaleja takaisin piirtäjille eli oliko se hyvin yleistä?
Miksi piirtäjät myyvät omia originaalejaan? Mitä heille jää muistoksi omistas töistään, jos he myyvät alkuperäiset?
Siinäpä se juuri onkin, että entisaikaan ei piirroksista saanut otettua kunnon kopioita muuten kuin painamalla. (Missä vaiheessa valokopioista alkoi tulla luotettavalla tavalla painokelpoisia, ilman suurta "roskaisuutta", edes mustavalkoisissa kuvissa? Aikaisintaan vasta 80-luvulla?) Joten ainoa vaihtoehto oli lähettää kustantajalle originaalit. Ja siihen vedoten he usein myös niitä pitivät - originaalit olivat luotettavin tapa arkistoida piirrokset, vaikka niitä sitten monesti kohdeltiinkin kaltoin.
Yleensähän aina ammattitaiteilija joutuu myymään originaalinsa. Ajattele vaikka öljyvärimaalaria - hänhän tekee vain sen yhden kappaleen sitä maalausta ja sitten myy sen, hänelle itselleen jää vain korkeintaan kuvia siitä.
Siinä mielessä sarjakuvapiirtäjät ja kuvittajat, taiteilijat, jotka tekevät kuvia painettaviksi ja kopioitaviksi, ovat historiallisessa mielessä ainutlaatuisessa tilanteessa: he voivat tehdä taideteoksia (piirroksia, maalauksia) ja elättää itsensä periaatteessa vain myymällä KUVIA niistä (kun niitä esim. painetaan jne.), originaalien myyminen ei ole välttämätöntä.
Joten silloin he voivat itse valita, haluavatko pitää originaalit itsellään, vai myydä ne. Jos kokee omille töilleen suuren tunnearvon, ne haluaa ehkä pitää, mutta jos itselle ei ole niin väliä, niin niitä voi myydä ja saada siitä lisätuloja. (Ja säilyttää samalla silti itsellään kunnon kopiot töistään, jolloin niistä jää myös jotain jäljelle).
Ja sitten vielä - ammattisarjakuvapiirtäjälle kertyy piirroksia vuosien mittaan PALJON. Ihan hyvin niistä voi kohtuullisen määrän myydä ja siltikin vielä on oma kaappi niitä tupaten täynnä.
