Niinpä niin. Eipäs nyt liioitella puolin, eikä toisin. (Kuvat pois, että sokeetkin ymmärtää!
)
En tiedä ranskalaisista lapsista, enkä myöskään tiedä, mikä olisi taiteilijan oma mielipide tästä asiasta tai miten hän on kaunokirjoituksen käytön perustellut. En myöskään tiedä onko kaunokirjoitus oikeasti suuri ja yleinen ongelma lukijakunnan keskuudessa. (Hyvä kauppias ottaa varmaan tästä asiasta selvän.) Kolmen lapsen suulla voin lähettää toivomuksen: ”Ei kaunoa, kiitos!”
Ranskassa saatuja kokemuksia ei varmaan voi ihan Suomeen vetää. Jos olen oikein ymmärtynyt, Ranskassa sarjakuvakulttuuri on muutenkin vähän toisella tasolla. Muutamia sarjakuvaharrastajia ja Jysäyksen lukijoita lukuunottamatta Sfar on täällä tuntematon tekijä. Harvalla lapsella myöskään on tälläisia friikkivanhempia, jotka roikkuu sarjisfoorumissa, pakkokatseluttaa ”vaihtoehtopiirrettyjä” ja on sitä mieltä, että sarjakuva on jotain ihan muuta kuin akuankkaa. Kynnys Pikku Vampyyrin avaamiseen voi olla suuri. Tältä pohjalta ajattelin, että kaikki mahdollinen, mikä pystytään tekemään helpottaakseen Pikku Vampyyrin lukemista on perusteltua.
On totta, että lapset tekevät uskomattomiakin juttuja tärkeiksi kokemiensa asioiden eteen.
Luetaanhan Harry Pottereitakin, vaikka kirjat on pikkuraamattuja ja harrastuneimmat jopa alkukielellä. Magnaakin luetaan, vaikka se on vaatinut kokonaan uuden lukusuunnan opettelun. Mutta onko Pikku Vampyyrissa, niin paljon imua, että tokaluokkalainen jaksaa sitä takoa, vaikka kirjaimista ei saa mitään tolkkua? No, ehkä tämäkin asia tulee muuttumaan uusien albumeiden myötä Pikku Vampyyrin saavuttaessa enempi tunnettavuutta. Odotan innolla Pikku Vampyyri –buumia!
Loppujen lopuksi, tuo kauno on hyvin pieni osa kokonaisuutta. Sen ei pitäisi olla, mikään kynnyskysymys puoleen tai toiseen.
(Ja eihän kaikki tekstitkään ole kaunolla, eikä edes kaikkein selvimmällä tekstityypillä.) Itse olisin ollut valmis uhraamaan tuon kaunokirjoituksen, jotta naapurin poikakin olisi kirjan lukenut. Tekstiähän voi tyylitellä muullakin keinoin. Nyt jäi hyvä tarina
kokonaan kuulematta.
Olen kyllä samaa mieltä siinä, että käännöksessä häviää aina jotain alkuperäisestä teoksesta. Jotenkin muutamilla keskustelijoilla olen kyllä nyt kuulevinani sellaista aikuisille tyypillistä trippailua ja tietynlaista egoilua, jossa ainoastaan alkuperäinen, autenttinen, pienintä yksityiskohtaa myöden ”oikea” on vain hyväksyttävää ja jotenkin h...tin fiiniä. Kaikki muu on moukkamaista.
Itse ymmärrän hyvin kaunokirjoituksen käytön, mutta puoli metriä alempaa maailma näyttää ihan erilaiselta.
