Juu, siis onhan kirjassa sen verran alan perusteita, että siinä kehoitetaan piirtämään hahmoja luonnostellen ensin rautalankamalleina ja/tai yksinkertaisista plastisista muodoista koostamalla. Voisi hyvin kyllä kuvitella, että monet kirjan hankkineista hyppäävät juuri tämän tärkeimmän vaiheen yli, ja jaksavat silti nillittää sitä että eivät oppineet mitään.
Omasta mielestäni myös metallin ja helmien kiiltojen piirtämisen ohjeistus, samoin kuin muutama sana värien käytöstä oli ihan paikallaan. Copen opus voi toimia siis HALPANA tapana testata, että huvittaako piirtäminen ensinkään vai onko sittenkin viisaampaa tuhlata loput rahat mieluummin johonkin muuhun kuin piirustusvälineisiin ja uusiin oppaisiin. Sen sijaan, jos homma tuntuu luonnistuvan, voi huoletta investoida seuraavaksi hieman kalliimpaan ja laadukkaampaan kirjaan. Sellaiseen joka keskittyy niihin asioihin jotka ovat itselle vaikeita. Jos taas taskussa ei ole euroja, voi piirtämään opetella ihan mallista tai omasta päästä.
Vinkkinä voisin myös todeta, että ennen (minkä hyvänsä) kirjan hankintaa kannattaa katsoa takakansitekstiä ja ehkä jopa avata kirja ja tutkia esimerkiksi sen sisällysuetteloa. Tässä tapauksessa takakansi lupasi opettaa vaihe vaiheelta piirtämään kasvoja, ilmeitä ja vartaloita. Sen se mielestäni tekeekin.
Piirtämisen harrastaminen ja opettelu on kuitenkin pohjimiltaan jotain ihan muuta kuin oppaiden tutkiskelua. ...Ja kannattaa muistaa sekin, että sarjakuvan eli mangan piirtäminen on myös ihan eri asia kuin yksittäisten hahmojen piirtäminen.
Tämmöisen muoti-ilmiön kanssa surffailuun kirja toimii kohtuullisesti ja maailma on muutenkin mielestäni nyt paljon parempi paikka, sillä Karvisia syntyy vihkojen kulmiin huomattavasti vähemän kuin takavuosina.