Kun pari vuotta sitten näin kaupassa oppaan, olin ihan että "wauuu!!! Manganpiirto-opas!!! Pakko saada pakko saada! <3" (tietenkin kaikki mihin on vaan printattu sana
manga, oli ihan must)
Sitten pikkusiskoni osti sen. Tuli paljon riitoja kun olisin halunnut lainata eikä hän antanut.
Onneksi ei.
Huaah, kesäloma loppui ja kun tulin takaisin kouluun, seiskalle, kuvistunnilla kauhistuin: Joka tyttö piirtää jäykkiä aivan samannäköisiä ukkeleita. Silloin vasta "suomut tippuivat silmiltäni", ja tajusin että
a) Mitä hyötyä on että kaikki piirtävät samannäköisiä, samassa asennossa olevia ja samanlaiset ilmeet omaavia "mangahahmoja"?
b) Manga on
sarjakuvaa. Missä vaiheessa kirjaa opetetaan
sajakuvan piirtoa? Kirjan nimi pitäisi olla mangahahmojen piirto-opas, ei pelkkä manga.
Piirtäessä pitäisi soveltaa oppimiaan rakenteellisia ja periaatteellisia asioita - ei muistella, mihin mikäkin viiva tuli.
Tuo juuri on yksi oppaan pahimmista puolista: Kun aloittaa piirtämisen, ensimmäiset viisi minuuttia menevät siihen kun kumittaa "epäonnistunutta"
luonnosviivaa, ympyrää tai mitä hyvänsä. "Apua! Montako poikkiviivaa päähän piti tehdä?" "Minkä kokoisia kädet olivatkaan?". Piirtämisen pitäisi olla rentoa ja hauskaa vailla tarkkoja sääntöjä, ja sitähän se onkin. -Tätä eivät vain alle kymmenvuotiaat lapsoset tiedä ajaessaan Coopen "tee näin tee noin" -tekstiä päähänsä.

Myönteistä palutettakin löytyy:
Toisin kuin tässä foorumissa puhutaan, mielestäni Katy Coope värittää ihan hyvin. No joo, ei muuta.
