Tartuin Ihmenelosiin vuodelta 2003 eli numeroon 501, mutta siinä viitattiin sellaisiin juttuihin, että piti ihan peruuttaa. Tätä edeltävä buutti oli vuonna 1998.
Claremont ja Larroca eivät iskeneet, etenkin koska jälkimmäinen on Thibertin tusseilla vielä todella geneeristä ysärityyliä.
Sen sijaan Carlos Pachecon tarttuessa sankareihin numerosta 35 (tätä julkaistiin suomeksikin, Mega-Marvel 2/2002), kohenee meno ja taso säilyy numeron 50 korville. Viimeiset kaksi tarinakokonaisuutta ovat vähän heikompia, mutta lukeehan niitäkin.
Sitten taas tekijät vaihtuvat ja vaikka ei tuo niin heikkoa ole, niin silmäilyksi se on mennyt, kun tietää parempaa taas odottavan.
