Ihmeneloset

[X-men]

Minä veikkaan että puolen vuoden sisällä siitä kun Fox luopuu elokuvallisista oikeuksista.

Toki jos luopuu. Leffaoikeudet ei kumminkaan vaikuta mutanttien (FOX) tai Hämiksien (Sony/Marvel) lehtiin.

[Lurker]

Hyvä ja pitkä juttu: Ihmeneloset ja keski-ikäisen Näkymättömän naisen kaipuu.

[X-men]

Osa noista on sitten toteutunut myöhemmin toki väliaikaisesti.

[Darzee]

Stan Lee halusi tehdä ongelmista kärsiviä supersankareita. Thorin Don Blake oli rampa, Daredevil sokea ja Rautamiehellä oli sydänvika.

Ja Hämähäkkimies syyllisyydentunnon ankarasti painama, ja Henry Pym kärsii mielenterveyden ongelmista. Yli-inhimillisyyden ja haurauden yhdistelmästä onkin voinut ammentaa joltisellakin menestyksellä jo yli 50 vuotta. Mutta Jukan mainitsemat hylätyt Ihmenelos-ideat muistuttavat jännästi DC:n Tuhopartiosta, jossa sankarien voimat ovat pikemminkin kirous.

Tuhopartion ja Ryhmä-X:n samankaltaisuudet on monessa paikassa puitu ja täälläkin esitelty. Ihmenelosia on verrattu enemmän Challengers of the Unknowniin, Jukka Laine on näitä yhteyksiä Kvaakissa maininnut.

[Darzee]

Eikös Pymin mielenterveysongelmiin viitata ensimmäisen kerran jo siinä tarinassa, jossa puidaan ensimmäisen vaimon Marian kohtaloa? Siinä taidetaan mainita Pymin saaneen hermoromahduksen kuultuaan Marian kuolleen.

[Darzee]

Vanhasta Doom Patrol -ketjusta löytyykin hyvää pohdintaa liittyen juuri näihin Ihmenelosten, Tuhopartion, Ryhmä-X:n ja Challengers of the Unknownin samankaltaisuuksiin ja eroihin.

[Darzee]

Kyllähän siinä tosiaan mainittiin breakdown, mutta Pymiä oli lyöty päähän ja pää oli kääreissä. Samoin kun Pym muuttui Kimalaiseksi, oli päähän saatu isku alkuna.

Olet tietysti oikeassa siinä, että näitä identiteettiongelmia syvennetään kunnolla vasta myöhemmin 1970-80 -lukujen tarinoissa. Kun noita vanhoja juttuja silmäilee, niin onhan niissä sellaista riemastuttavaa suoraviivaisuutta verrattuna Pymin sen jälkeisiin edesottamuksiin. Tälli päähän ja persoonallisuus muuttuu. Vähän niin kuin Uuno Turhapuron muistinmenetys. Ei Stan Lee arvannut, että tästä voi kehittää vaikka minkälaisen, oikeasti vähän tummempia sävyjä saavan fall from gracen.

[X-men]

Frankie Rayen pelko tulta kohtaan tuli esiin jo tämän ensiesiintymisessä ja syy siihen sitten paljastui vasta ~70 numeroa myöhemmin (juoni jäi vissiin taka-alalle isompien kuvioiden pyöriessä).

Terminus (joka teki debyyttinsä Nelkuissa) näemmä kohtasi lähes kaikki sillloiset ryhmät (Excalibur oli 1 harvoista jotka eivät kohdanneet Terminusta) ja jopa Quasar ja lähes Kapu Universumi-Hämis pistivät Terminusta turpaan.

[Veli Loponen]

Hickmanin Ihmenelos- ja FF-juoksun (ekan) luin. Oli ihan kivaa menoa, ihmenelosmaista, vaikka välillä jäi vähän se olo, että yritetään jotain, mitä ei tavoiteta. Esimerkiksi Epäinhimillisten seikkailut Kriiden kanssa ja vastaan sekä Universaalien Epäinhimillisten löytyminen. Oli semmonen meininki, että nyt tehdään kunnon avaruussaagaa, mutta kutistui lopulta vain edestakaisin hosumiseksi. Liekin kokemukset ja muutos Negatiivisella vyöhykkeelläkin antoivat suuremman lupauksen, mutta aika nopeasti sekin sitten palasi tavanomaisiin uomiinsa.

[Veli Loponen]

Nyt on luennassa Millarin ja Hitchin Ihmenelos-juoksun loppu, Master of Doom ja toistaiseksi olen tosi pettynyt tähän tohtori Doomin salaisen opettajan paljastukseen. Ei Doom ole mikään toisten ulottuvuuksien pahoja jumalolentoja kumarteleva luuseri. Menee siis ihan ohi Doomin hahmon tämä tarinakaaren hahmokuvaus*. Tosin mulla on vielä pieni toivonkipinä, että koko Millarin ja Hitchin juoksu paljastuukin jonkin toisen jatkumon Ihmenelosten seikkailuiksi. Ei tämä meinaan ainakaan mitään Leen ja Kirbyn Ihmenelosia ole, eikä Byrnenkään. Ultimate Ihmenelosina menisi.
Ja Möykky? Sillä on huulet ja pullistelevat lihakset? Luuleeko Hitch, että toi Möykyn "iho" on vain joku vakava muoto psoriasiksesta tai jostain muusta ihosairaudesta?

* Ohi menee sekin, että Doom kuvataan Kim-Jong-un -tyyppisenä valtiollisena johtajana, joka pakottaa kansan riemuitsemaan ja pitää sitä jotenkin aitona. Doom on kyllä julma diktaattori, mutta Latverian kansa kuitenkin oikeasti rakastaa häntä.

Niin ja täytyy sanoa, että Hickman pelasti loistavasti Millarin Nu-Worldin ja teki siitä jotakin erikoisempaa.

No, onneksi tämä on kohta ohi...

[X-men]

Jos tarkoitat Doc Doomin eldritch (tjsp) haarniskaa niin se taisi jäädä tuohon juoksuun.

[Veli Loponen]

Jos tarkoitat Doc Doomin eldritch (tjsp) haarniskaa niin se taisi jäädä tuohon juoksuun.

Jos tämä oli kommentti mun viestiin, niin en tiedä yhtään, mitä tarkoitat. Kritiikkini aihe oli siis Millarin näkemys tohtori Doomin hahmosta eli luonteesta, persoonasta ja sen sellaisesta, eikä mistään haarniskasta.

[Jarkko Sikiö]

Olen tuon Millar-Hitch-tarinakokonaisuuden lukenut kahdesti, ja tästä ketjusta varmaan löytyisi vanhat kommentit.

Itse summaisin sen mielikuvien mukaan oikein viihdyttävänä kokonaisuutena, ja kuvitus on ykkösluokkaa.

Kirjoittajalle tyypillisellä shokkiefektillä leikkiminen sai viime metreillä vallan, ja se on sitten lukijasta kiinni kuinka se enää menee alas.

Minusta sitä on hauska lukea, mutta toisaalta ymmärrän hyvin Velin kritiikkiä. Ensimmäisellä kerralla minuakin nyppi loppuolen off-character Doom, vaikka loppuun vedettiinkin vielä asiaa selittävä twisti.

Sen sijaan kansan aidosti rakastama diktaattori on nykymaailmassa niin paksua, ettei Doomia varmaan tahdota edes toimituksen taholta sellaisena esittää.

Onko tuo sitten jatkumoa tai erillistarina, minua sellaiset eivät ole enää pitkiin aikoihin liikuttaneet.

Hickmanin tarinakokonaisuuden olisin kuvitellut uppoavan myös Velin kaltaisiin Ihmenelosten klassikoita fanittaviin lukijoihin. Tämä on mielestäni ehdottomasti parasta Ihmenelosta Byrnen jälkeen, ja nyt lasketaan kaikki Waidin juoksut ym.

Hickmanin tarinakudelmassa kokonaisuus on osia tärkeämpi. Ihmenelosten lapset ovat mainio lisä – suorastaan fantastinen – laajennus Ihmeneloset-mytologiaan.

[Veli Loponen]

Eilen sain Millarin juoksun loppuun ja eipä se lopussa pelastunut. Melkein päinvastoin. Toisaalta, kuten kirjoitin, tää juoksu olisi mennyt paljon paremmin Ultimate Ihmenelosten tarinana.
Doomin diktaattoriudessä mä näkisin juuri sen hahmon ristiriitaisuuden. Doom ei siis ole normaali superroisto siinä mielessä, että haluaisi ryöstää pankkeja tai koska vihaa Ihmenelosia. Pahuudesta huolimatta sillä on myös hyviä ominaisuuksia, jotka tuo kansanjohtajuus tuo erityisesti esiin. Kansa siis aidosti rakastaa häntä, eikä lukija saati sankarit sitä pysty ymmärtämään. Toki taustalla on aiheellista pelkoakin, mikä pitää yllä sitä epäilystä, että onkohan kaikki sittenkään niin idyllistä siellä Latveriassa. Mutta tämän ominaisuuden Millar vesitti totaalisesti ja sai samalla Doomin vaikuttamaan hölmöltä, joka valehtelee itselleen.

Ja kyllä siis Hickmanin tät seurannut juoksu oli ylivoimaisesti parempi puutteineenkin. Ja Hitchin kuvitusta on mukava katsella, mutta ei se tätä pelastanut.

[Curtvile]

Sen sijaan kansan aidosti rakastama diktaattori on nykymaailmassa niin paksua, ettei Doomia varmaan tahdota edes toimituksen taholta sellaisena esittää.

Ei itse asiassa edes ole.

Velin tätä osuutta on helppo kompata:

Doomin diktaattoriudessä mä näkisin juuri sen hahmon ristiriitaisuuden. Doom ei siis ole normaali superroisto siinä mielessä, että haluaisi ryöstää pankkeja tai koska vihaa Ihmenelosia. Pahuudesta huolimatta sillä on myös hyviä ominaisuuksia, jotka tuo kansanjohtajuus tuo erityisesti esiin. Kansa siis aidosti rakastaa häntä, eikä lukija saati sankarit sitä pysty ymmärtämään. Toki taustalla on aiheellista pelkoakin, mikä pitää yllä sitä epäilystä, että onkohan kaikki sittenkään niin idyllistä siellä Latveriassa. Mutta tämän ominaisuuden Millar vesitti totaalisesti ja sai samalla Doomin vaikuttamaan hölmöltä, joka valehtelee itselleen.

Doomhan on pahisten eliittiä juurikin koska taustassaan on tuo puoli: kumosi vielä pahemman diktaattorin ja korvaavista johtajista on paljastunut aina jotain Latverian kansalle pahempaa.
Tämän ristiriitaisuus ei toki simppelin tulkinnan supersanakritarinoista piiriin monesta edes pitäisi mahtua mutta jos puhutaan tästä:


niin se on vain loogista aina alusta:

 myöhempiin kausiin:


henkilökohtainen lempparini taitaa olla Emperor Doom albumi


mikä ei tarkoita etteikö Doomista oltaisi montaa mieltä kirjoittajienkin parissa: