DC vai Marvel

[Lönkka]

Marvelilla ne ovat aina toimineet,

Aina?
AINA!?
Bu-hahahaha...!

Marvelilla on muutama tiimi jotka ovat usein ollet reilassa, mutta kutakin noista kohden mahtuu todella kökköjä tiimejä noin 13 tusinaan.

Mutta DCllä tosiaan on asiat vielä huonommin.

[bats]

Lönkka: En tarkoittanut sanalla "aina" "kaikkia Marvelin tiimejä ajanlaskun alusta ikuisuuteen" vaan tarkoitin sillä "Marvelilla on ollut toimivia tiimejä lafkan alusta asti". Viittasin siis sanalla "aina" Marvelin historiaan, en kaikkiin Marvelin tiimeihin. Jos olisin tarkoittanut tiimejä olisin käyttänyt sanaa "kaikki".

Vertaa "Marvelilla ne ovat aina toimineet" ja "Marvelilla ne ovat kaikki toimineet".

Hyvä ihminen, yritä nyt keskittyä olennaisiin pointteihin ja edistää keskustelua äläkä takerru yksittäisiin sanoihin.

[bats]

Joo, noi asiat antavat selityksen, miksi DC:n ryhmät ovat huonoja, mutta lopputulos on edelleen että DC:n ryhmät ovat huonoja.

[Doctor Phantomizer]

Tiimeissä Marvel on ollut parempi. DC:n Morrisonin Doom Patrol on kuitenkin esimerkki siitä että ne eivät ole heilläkään aina samanlaisia. JLA: CfJ antoi jo olettaa, että nyt saadaan kiinnostava tiimi, mutta sekä mini-sarja meni pieleen/tylsäksi lopussa, eikä tainnut tiimikään jäädä pysyväksi. Marvelilla tiimejä on liikaa, eikä niistä aina ota selvää, että kuka taas kuului mihinkin ja miksi. On myös häiritsevää, että joka eventin jälkeen joku Seppo Nokka rupeaa angstaamaan, ja taas mennään ulos tiimistä, ja uusi tilalle.

Moon Knightia en voisi mitenkään pitää vakavana haastajana Batmanille. En ole vielä törmännyt sellaiseen MK stooriin josta olisin innostunut, mutta Bättiksellä on kyllä useita tolkuttoman kovia stooreja siellä loputtoman sonnan/keskinkertaisuuden suossa.

Batmanin parhaimmistoa ovat mielestäni 1987-1992, 1999, 2002 ja 2006-2008.

[hdc]

Tulipa mieleen että en muista tavanneeni yhtäään JLA-fania. Sitä luetaan koska luetaan muutenkin paljon DC-sarjiksia tai koska halutaan seurata yksittäisten suosikkisankareiden esiintymisiä mutta ei sitä taida kukaan lukea sen vuoksi että JLA on kova juttu.
Poikkeuksena taitaa olla DeMatteis-Giffen-kausi 80-luvulla jolloin ryhmästä oli siivottu pois nuo isot pyssyt Superman, Batman, Wonder Woman, Flash jne. ja meno oli muutenkin omalaatuista...
Toisaalta sama pätee kyllä myös Kostajiin.

Mutta nuo JSA ja muut ovat keränneet omat faninsa, ja vastakkainen esimerkki taitaa olla sitten Legion of Superheroes jonka monille faneille ei ole edes kovin tärkeää kuka siinä ryhmässä on, he fanittavat LSH:ia ryhmänä ja konseptina (ja ovat muutenkin kummallista joukkoa )

[Jarkko Sikiö]

ei sitä taida kukaan lukea sen vuoksi että JLA on kova juttu.

Morrisonin JLA, jota Suomessakin julkaistiin hieman, oli kyllä kova juttu.

[Rami Rautkorpi]

Morrisonin JLA, jota Suomessakin julkaistiin hieman, oli kyllä kova juttu.

Koska se oli Morrisonin JLA.

No, täytyy myöntää, että itse keräsin koko sarjan JLA Classifiedia, vaikka vain kolme ensimmäistä numeroa siitä olivat Morrisonin kirjoittamia. Loput olivat Giffenin ja DeMatteiksen, Warren Ellisin, Gail Simonen, Peter Milliganin... Ehkä siinä ei ollut ihan yksinään kyse siitä, että JLA on kova juttu, mutta on se tietyllä tavalla siistiä lukea hyviä sarjiksia, jotka ovat myös JLA-sarjiksia.

[Doctor Phantomizer]

JLA on toiminut minusta aina paremmin ikään kuin taustalla. Alunperinhän sen koko ajatus, minkä siinä viehätti mm. erästä Alan Moorea ja tämän sukupolvea oli että nämä DC:n hahmot olisivat jotenkin organisoituneita universumissaan, joka otti tuosta isomman vaihteen päälle. Ajatus siitä että kaikki nuo hahmot elivät samassa maailmankaikkeudessa oli vielä uutta.

Tämä toimii nykyäänkin, mutta eri levelillä. JLA lehden voisi heittää jo pois, ja siirtyä julkaisemaan tiimiin liittyviä mini-sarjoja aina tarvittaessa, mutta niin, että JLA on vain hahmoja yhdistävä tekijä, ikään kuin organisaatio, supersankareiden neuvottelupöytä, joka luo yhtenäisyyttä ja järjestelmällisyyttä.

Toisaalta, kun katsoo JLU ja JL:tasm animaatiosarjoja, voisi kuvitella että ryhmästä on vielä oikeita tarinoita kerrottavana.

[Petteri Oja]

Minulle Batman on supersankareiden ykkönen, ja DC-universumi ilman Batmania ei kiinnosta tipan tippaa. Sen sijaan Marvel-universumi kiinnostaa/on kiinnostanut kokonaisuudessaan.

Mutta kuinka paljon mielipiteeni muodostumiseen on mahtanut vaikuttanut se, mitä Suomessa on nuoruusvuosinani julkaistu? DC:ltä tuli käytännössä vain Batmania ja Teräsmiestä. Marvelilla oli parhaimmillaan neljä lehteä, missä julkaistiin kaikkea mahdollista.

En ole jaksanut myöhemminkään ottaa kunnolla selvää, onko DC-universumi mielenkiintoinen paikka Batmanin (ja varauksella Teräsmiehen) tarinoiden lisäksi vai onko se täynnänsä sinisten kuoriaisten ja mustien kanarialintujen b-luokan seikkailuita. Otaksun että on.

Vertigo ja muu aikuisempi osasto on tietty asia erikseen, sillä saralla DC on piessyt kilpailijansa mennen tullen.

[Jarkko Sikiö]

Mutta kuinka paljon mielipiteeni muodostumiseen on mahtanut vaikuttanut se, mitä Suomessa on nuoruusvuosinani julkaistu?

Ainakin omalla kohdallani näin on ollut, DC-maailmasta Teräsmiehen, Batmanin ja JLA:n lisäksi olen lähinnä tutustunut Shazamin minisarjoihin. Vertigot jne. ovat asia erikseen.

Marvel-maailma on kokonaisuudessaan tutumpi, mutta Suomessa vähemmän nähdyt sankarit, kuten Kostajat, eivät ole juuri kiinnostaneet ja huolimatta monien kehuista, jokin Moon Knight ei vain yksinkertaisesti ole koskaan tarttunut sormiin.

DC-maailmassa on aina toisinaan ollut sellaista jännää sense-of-wonderin tapaista tunnelmaa, jota keskimäärin totisemmissa Marvel-lehdissä ei oikeastaan koskaan ollut.

[Gothicus]

Teräsmies ja Batman ovat kaksi suosituinta DC-sankaria Yhdysvalloissakin, ja ilmeisesti kaikkialla maailmassa.

Joe Quesada uhosi jossain Batmaniin liittyen, kuinka DC:llä on hyppysissään lähes täydellinen sarjakuvahahmo, mutta heillä ei ole hajuakaan siitä, mitä he hahmonsa kanssa tekisivät. Provoiluahan tuo tietysti on Quesadalta. Valitettavasti en tiedä kuinka vanha kyseinen kommentti mahtaa olla.

[Doctor Phantomizer]

Itse varsinainen kommentti saattaa olla vanha, mutta ajatus on yhä tuore, sillä Quesada jaksaa aina säännöllisesti muistuttaa tuosta, siinä missä siitä että DC:n ja Marvelin välisiä crossovereita ei enää tule.

Ja kyllä Batman on mitä täydellisin hahmo. Hahmoa voi helposti käyttää niin vakavissa huumeita, väkivaltaa yms. käsittelevissä tarinoissa, kuin myös, mistä koko Grant Morrisonin Batman tuotanto on todiste, humoristisissa fantasia/kauhu henkisissä tarinoissa.

Vai kuka olisi uskonut Millerin Ensimmäisen vuoden jälkeen, että Batmite saataisiin uskottavana palautettua Batversumiin, ilman että joku heristää sormeaan, ja nauraa että kyseessä on typerin tarina ikinä?

Morrison kuitenkin palautti kyseisen humoristisen hahmon mitä nokkelimmalla tavalla R.I.P. tarinassa, jossa tuo oli siis yksinkertaisesti selitettynä eräänlainen Batmanin päänsisäisen "varajärjestelmän" salaperäinen osa, mahdollisesti hallusinaatio, jonka tehtävä oli neuvoa Batmaniä. Hahmoon on huhuttu palaavan vielä niin Morrisonin kuin DC:nkin puolesta, ja tämä on taas yksi väylä tehdä Batman tarinoista moniulotteisia.

Ja onhan Ace the Bat-Houndinkin uhottu palaavan, tällä kertaa Batman Beyond sarjan (jälleen yksi esimerkki) tapaan. Batman tarinoissa mikä tahansa on mahdollista, kuulostaisi se sitten kuinka idioottimaiselta tai epätodelliselta tahansa.

[bats]

Tuossa on perää, sillä Batman on nähty todella monissa inkarnaatioissa kautta hahmon historian. Valtavasta vaihtelusta huolimatta Batman on ollut aina suosittu, jokaisessa inkarnaatiossaan. 40-luvun alkuperäisistä sarjakuvista ja 60-luvun TV-sarjasta läpi kaikkien erilaisten Batmanien The Dark Knightiin. Kyllä hahmossa on jotain erikoislaatuista. Ja mitä se sitten on, se tuskin selviää, mutta saahan sitä ihminen spekuloida.

Minä sanoisin että tämä johtuu siitä, että Batman ei ole vain nörtti jota puree radioaktiivinen hämähäkki, Batman ei ole vain ulkoavaruudesta tullut tylsimys joka sattuu omaamaan maailmankaikkeuden mahtavimmat voimat. Batman on tietyllä tavalla kuin kuka tahansa meistä, vietynä äärimmäiseen tilanteeseen, Batmanin kohdalla tämä on hänen vanhempiensa kuolema. Batman on mies, joka teki vihastaan voimavaran ja pääsi omalla työllään asemaan, jossa hän voi, ainakin omasta mielestään, saada maailmaan oikeutta ja vähintään kostaa kokemansa vääryyden. Ja molemmat ovat asioita joita me haluaisimme tehdä vastaavassa tilanteessa, ja haluamme tehdä joka tapauksessa elämässämme.

Minun mielestäni Batman vetoaa jokaiseen meistä, koska me kaikki koemme elämässä vääryyttä jonka haluamme oikaista ja kostaa. Batman on tämän halun äärimmäinen ilmentymä, samaan aikaan symboli ja raastavan realistinen ihmisraunio. Bruce Wayne on Batman-tarinoissa vain tyhjä kuori, mies, jonka viha on kaivertanut tyhjäksi. Batman on se puoli hänessä, joka todella elää, se puoli jonka takia hän haluaa elää. Tämä on yksi tulkinta Batmanista, läpeensä synkkä, psykologinen tulkinta. Itse pidän eniten tästä tulkinnasta.

En itse ymmärrä mitä viehättävää on Batmanissa hyppimässä iloisissa väreissä ja huutamassa hassuja iskulauseita. Se ei kuitenkaan tee tästä eikä muista lukemattomista tulkinnoista sen vähäpätöisempiä. Itse vain näen, että Batmaniä määrittää loppujen lopuksi vain muutama asia, jotka jo mainitsinkin, ja mielestäni paras tapa esittää nämä synkät piirteet on aihettaan vastaava, synkkä kerronta.

Ehkä juuri se, että Batman on loppujen lopuksi vain symboli, vihan, koston ja oikeudenmukaisuuden tavoittelun ilmentymä, on syy Batmanin suosioon ja siihen, että näiden peruspalikoiden päälle voidaan rakentaa melkein mitä tahansa. Loppujen lopuksi Batman eli Bruce Wayne ei ole hahmona syvä, sillä hänellä ei ole persoonallisuutta. Paradoksaalisesti vain juuri tämä persoonan puute antaa hahmolle syvyyden, pimeänä ammottavan kuilun.

[Doctor Phantomizer]

Valtavasta vaihtelusta huolimatta Batman on ollut aina suosittu, jokaisessa inkarnaatiossaan.

Kröh. Eipäs liioitella. Batman & Robin elokuva. Muuten pidän edelleen kantani. Monitasoisuutta tiettyyn rajaan asti.

Batman on mies, joka teki vihastaan voimavaran ja pääsi omalla työllään asemaan, jossa hän voi, ainakin omasta mielestään, saada maailmaan oikeutta ja vähintään kostaa kokemansa vääryyden.

Puhutaan kaverista jolla on batracket takapihallaan ja kuuluu JLA:han. Totta pirussa hän voi tuottaa oikeutta maailmaan.

Bruce Wayne on Batman-tarinoissa vain tyhjä kuori, mies, jonka viha on kaivertanut tyhjäksi. Batman on se puoli hänessä, joka todella elää, se puoli jonka takia hän haluaa elää.

Tulkinta tai ei, mutta en silti sanoisi että Bruce on vain pelkkä kuori. Ja jos on, niin melko näkyvä kuori...ainakin Brucella on ollut enemmän persoonaa ja elämää kuin muilla DC:n hahmoilla, joista ainoastaan Vihreä Nuoli ja Ihmenainen ovat persoonia myös superminänsä ulkopuolella. Oliver Queen tosin on katujen ääntään ja luonnonläheisyyttään lukuunottamatta aikalailla Bruce kopio. Mitä tulee Ihmenaiseen, niin hyvä luoja, hahmo on periaatteessa feministi, pomppinut Batmanin ja Teräsmiehen välillä romanttisessa mielessä ja samaan aikaan koittaa tulla muiden naisten kanssa toimeen.

[bats]

Minusta esimerkkisi olivat triviaaleja.

1) Totta kai aina on poikkeuksia kuten Batman ja Robin. Ei se silti mitenkään vie pohjaa siltä että Batmaniä on ollut valtavan monessa muodossa ja Batmanissa on jotain erityislaatuista. Huomaa, että en sanonut jumalallista.

2) Tämä riippuu ihan mistä jatkumosta puhutaan. Useimmissa Batman-tarinoissa mitä olen lukenut ei mitään JLA:ta olekaan Batmanin maailmassa saati mitään batrackettia. (Bat-mailaa? Maila-mailaa? Tiedän, halpa vitsi.) Tuossa ei ollut mitään pointtia, sillä puhun Batmanin omasta maailmasta ja sen maailman lainalaisuuksista.

3) Tuo nyt vaan todistaa että DC:n hahmoilla ei yleisesti ole persoonallisuutta. Bruce Waynella ei ole todellista persoonallisuutta. Hän totta kai elää playboyn elämää ja teeskentelee olevansa tietynlainen, mutta samalla lailla kuin sosiopaatti voi matkia tunteita tuntematta niitä, Bruce ei todellisuudessa ole mitään. Hän ON tyhjä kuori, joka odottaa vain että pääsee hyppäämään tiukkaan asuun ja potkimaan rikollisia. Juttu on siinä, että Batmanissa persoonan puuttuminen on oleellinen osa koko juttua. Se ON se juttu. Mitä näkyvää Bruce Waynessa on? No se playboyn/liikemiehen ulkokuori. Se on näkyvää, mutta se ei ole TODELLISTA. Se on, juuri kuten sanoit, näkyvä kuori.

Se että DC:n muilla hahmoilla on mielestäsi vähemmän persoonaa ei muuta Bruce Waynen persoonaa suuntaan tai toiseen.