SSOC 4 ilmestynyt ja luettu. Kooltaan selvästi paksuin tähän astisista, mutta se johtuu ainoastaa paksummasta paperista, sivuja ei ole yhtään enempää. Painettu taas vaihteeksi Kanadassa. Valtaosa tästä teoksesta on Big Johnin kädestä, välillä pikkuveli Sal tuuraa. Tussauksesta vastaa valitettavasti Tony DeZuniga. Jotenkin vain tyyli ärsyttää yhä enemmän ja enemmän. Esim. piirtää Coinanin ja muidenkin hahmojen suiden ympärille juonteita, jotka saa heidät näyttämään vanhoilta mummoilta. Lopussa sentään on yhdistelmä John Buscema & Klaus Janson. Ero on mielestäni huikaiseva. Tarinallisesti keskittyy Lin Carterin ja L. Sprague De Campin kehnon "Conan the Buccaneer"-tarinan sarjakuvaversioon (neljän lehden kokonaisuus). [spoiler]Mielestäni Thoth-Amonin käyttö tässä tarinassa on silkkaa ryöstöviljelyä, eikä hänen pyrkimyksensä pikkumaan kuninkaaksi sovi hahmon luonteeseen ollenkaan[/spoiler]. Kokoelman päättää haudanryöstäjä De Campin R.E.H:n miniromaanin "Musta muukalainen" pohjalta 'parannellusta' "The Treasure of Tranicos"-tarinasta väännetty sarjis (2 numeroa). Tämä on kokooman parhaimmistoa, sillä R.E.H:n työtä on vaikea täysin pilata, vaikka kuinka yrittäisi. Joka tapauksessa [spoiler]kun lukee tämän putkeen "Conan the Buccaneer" jutun kanssa, niin ei voi olla huomaamatta karkeita epäjohdonmukaisuuksia näiden välillä. Alkuperäisessä "Mustassa miehessä" ei ole lainkaan Thoth-Amonia, mutta tähän hänet on taas ympätty. Conanin oikeastaan ei kai edes pitäisi tuntea sitä ennen "Phoenix in the Swordia". Lisäksi Zaronon ja Styygian sarvipään välinen yhteys "Buccaneerissa" ja sen selvä puute "Tranicoksessa" on tosi tyhmä juttu, vaikka kai jotenkin selitettävissä[/spoiler]. Mielestäni siis kehnoin SSOC-kokooma tähän mennessä. On tässä toki ihan hyviäkin juttuja - onhan sentään kyse Conanista! Tokihan nämäkin on julkaistava.
