Sioban - Kadonneiden nummien valitus 1.

[FreakyMike]

Kävin kirjakaupan alessa ja huomasin sarjakuvahyllyssä tämän  aika mielenkiintoiselta vaikuttavan uuden sarjakuva-albumin, jonka tarkoitus on kai aloittaa joku uusi  fantasiasarja. Piirtotyyli oli aika realistista ja sarjakuva muistutti kyllä jonkin verran esimerkiksi sitä Bourgeonin "Hämärän matkamiehet" sarjaa, eli melko realistista keskiaikakuvausta terästettynä vanhoilla mytologioilla ja taikuudella.
Ei ole kyllä mitään hajua muinka monta niitä osia on vielä tulossa, mutta ainakin tuo ensimmäinen on todella hieno. Eikä 13 egen hintakaan ole mikään paha.

Tässä linkki WSOY:n sivulle: http://www.wsoy.fi/www/tuotelue.nsf/ISBN/951-0-28273-1?OpenDocument&Highlight=0,Sioban

Onko täällä kukaan toinen tutustunut vielä kyseiseen sarjakuvaan? Toivottavasti sarjalle löytyisi niin paljon ostajia, ettei se loppuisi jo tuohon ensimmäiseen osaan.

[FreakyMike]

No onhan tuo "Chninkel ja suuri voima" tuttu, mutta siinäkin tarina jäi muistaakseni kesken tai jotain. (En ole ihan varma)

Hmm.. Sitä Thorgalia on ilmestynyt näköjään ainakin Mustanaamioissa.  http://www.helsinki.fi/~lakoma/comics/thorgal.html

[VesaK]

Thorgal-albumeista on varmaan puolet, jotain 12 albumin verran ainakin, julkaistu suomeksi Mustanaamion oheissarjoina.

[tolppis]

Minä voin myydä muutaman...tai miksen antaakin...kun en niin Thorgalin ystävä ole...

[Lurker]

Ostin ja luin juuri albumin Kyle of Klanach (Kadonneiden nummien valitus 4) , ja kehua täytyy. Fantasiasarjakuvaa julkaistaan yllättävän vähän ja tämä on sieltä paremmasta päätä.

Parivaljakko Rosinski-Dufaux on saanut aikaa näkemyksellisen (niin kuvallisesti kuin sisällöllisen) tarinan rakkaudesta, vallanhimosta ja uhrautumisesta. Symboliikan käyttöä ei häpeillä, inhottava yhtyminen tuottaa syöpäläisten vyöryn ja petturuus saa puut  varistamaan lehtensä.

Albumin on kääntänyt Saara Hyyppä, joka kääntää myös Maalari ja merirosvo -sarjaa. Hän on kääntänyt myös Lene Kaaberbolin W.I.T.C.H.-romaaneja.

Toivottavasti myös viides osa saadaan suomeksi. Kts. http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=2134.msg37469#msg37469

[kitani]

Minusta Kadonneiden Nummien Valitus on aika yhdentekevää kamaa. Ensimmäinen osa lupaa paljon ja on varsin hyvä, mutta toinen osa on aikamoinen pohjanoteeraus. Eniten rasittaa se että varsin lupaavat alkuasetelmat taantuvat erittäin nopeasti kasaksi fantasiakliseitä. Näin käy molemmissa tarinakokonaisuuksissa (Sioban-Blackmore ja Dame Gerfaut-Kyle of Klanach)

Tarinaan olisi pitänyt panostaa enemmän, nyt albumeista jää käteen vain hieno piirrosjälki.

[Lurker]

<snip...>alkuasetelmat taantuvat erittäin nopeasti kasaksi fantasiakliseitä. Näin käy molemmissa tarinakokonaisuuksissa (Sioban-Blackmore ja Dame Gerfaut-Kyle of Klanach)
Tarinaan olisi pitänyt panostaa enemmän, nyt albumeista jää käteen vain hieno piirrosjälki.

Minusta tarinassa suorastaan rikotaan fantasiakerronnan kliseitä ja keksitään uudenlaista kuvastoa kuluneiden tilalle. Ei ole lohikäärmeitä eikä örkkejä tässä tarinassa. Hahmot ovat myös uskottavampia heikkouksineen ja epäonnistumisineen kuin tavallisessa fantasiassa.  Ympäristökin on poikkeava, Skotlantia muistuttava karu maa.

[kitani]

No joo, klise on ehkä huono sana sillä fantasiagenrehän on yhtä suurta klisettä

Eniten Kadonneissa Nummissa häiritsee se että tarina lupaa alussa liikaa, mutta juoni ei koskaan pääse käynnistymään kunnolla, vaan se katkaistaan kylmästi ja vieläpä varsin tyhmällä tavalla (etenkin ensimmäisen tarinakaaren lopussa) Albumeihin on yksinkertaisesti tungettu liikaa tavaraa liian pieneen tilaan.

[Lurker]

<snip>Albumeihin on yksinkertaisesti tungettu liikaa tavaraa liian pieneen tilaan.

Voi olla, mutta mielestäni siinä on kyse rytmityksestä. Ruudut ovat välillä todellakin täynnä viivaa ja tummia sävyjä, mutta välillä kuvat "aukeavat" ja värit muuttuvat utuisen heleiksi.

Katso vaikkapa aukeamaa 42-43 (piirtäjän oma numerointi), vastakkaiset sivut ovat kuin eri maailmasta - kuten ovatkin, psykologisella tasolla. Toisessa poika kohtaa äitinsä, toisessa tytär isänsä.

Ja se tapa, miten isä ottaa tyttärensä kirouksen itselleen ja tuhoaa sen... ei tällaista mestarillista sarjakuvakerrontaa kovin usein kohtaa.

[Antti Vainio]

Luin sen ekan albumin ja ajattelin että ihan kiva. Mä en keksi tämän julkaiisemiseen mitään muuta syytä kuin että jotkut markkinointi-ihmiset on keksinyt että hei, nyt on tällaiset fantasiajutut muodissa. Bourgeonin Tuulen matkalaiset on sekä piirrokseltaan että tarinaltaan niin ylivertainen tähän verrattuna, miksi ei sitä?

[Lurker]

Luin sen ekan albumin ja ajattelin että ihan kiva. Mä en keksi tämän julkaiisemiseen mitään muuta syytä kuin että jotkut markkinointi-ihmiset on keksinyt että hei, nyt on tällaiset fantasiajutut muodissa. Bourgeonin Tuulen matkalaiset on sekä piirrokseltaan että tarinaltaan niin ylivertainen tähän verrattuna, miksi ei sitä?

Jos katsot Jysäyksen kansilehden sisäpuolta, huomannet siellä WSOY:n mainossivun.

Kyseinen kustantamo on satsaamassa "kybällä" eurooppalaiseen sarjakuvaan - ilmeisen ammattitaitoisesti. Käännösvalinnat on mielestäni tehty huolella sekä laatua että myyntiä ajatellen.

[VesaK]

Oikeasti, Ranskan markkinoilla on kilokaupalla tämmöistä historiafantasiaa, eikä Kadonneiden nummien uikutus ole suinkaan kehnoimmasta päästä. Mukavaa, että jaksavat jatkaa sarjoja. Myös Trondheimia (Jussi Jänistä) tulee lisää, samoin Dupuy & Berberiania.

[Petteri Oja]

Miten Buddhan nimessä on mahdollista, että Kadonneiden nummien valitus maksaa Turun Suomalaisessa kirjakaupassa 57.50?!? Tai ei oikeastaan maksa enää, se oli lätkäisty alennuslaariin hintanaan 29.90! Albumeita oli kolme, ja kaikissa sama hinta. Onhan siitä ollut puhetta että Suomalainen kirjakauppa on kallis kauppa, mutta tämä on jo naurettavaa.

[Wilpuri]

Jos Suomalainen kirjakauppa on niin suomalainen, että hinnatkin on vielä markoissa... 

Pari ensimmäistä Nummien valitusta omistan. Piirros on komeaa ja tarinakin ihan jees, mutta jokin mielestäni puuttuu. Ehkä maailma ja syvyys. En kyennyt aistimaan kovinkaan laajaa tai syvällistä ympäristöä tarinan hahmoille. Lisäksi päähenkilö ei ollut niitä kiinnostavimpia. Ei kuitenkaan huonoa sarjakuvaa, ja aion ostaa kyllä seuraavatkin osat.

[Jora]

Ensimmäinen osa oli lupaava sekä tunnelmaltaan että tarinaltaan, joten ihmettelen suuresti, miten Blackmore voitiin ryssiä niin sanoinkuvaamattoman täydellisesti. Sitä lukiessa täytyi aina välilä ottaa albumi pois silmien läheiseyydestä ja miettiä noin puoli minuuttia, että ihanko oikeasti luin juuri noin karmeaa dialogia, huonosti toteutettua kohtausta tai hölmöä juonenkäännettä. Mieleeni muistuivat 10-vuotiaana piirtämäni fantasiasarjakuvat, ja olen aika varma, että Kadonneiden nummien käsikirjoittaja on (valitettavasti) saanut inspiraationsa niistä.

Tämä on tietenkin harmittavaa, sillä tunnelmallisen piirrosjäljen ja monen uuden ja hyvän idean perusteella sarjasta olisi ollut vaikka mihin, ellei kirjoittaja olisi kesken nerokkaan luomistyönsä saanut aivohalvausta. Osista kolme ja neljäkään ei oikein ole mihinkään.