Autumnlands vol 1: Tooth & Claw
Oletko koskaan miettinyt millainen George Orwellin Eläinten vallankumous olisi Westerosissa? Tai jos Kenneth Grahamen kaislikossa suhisee olisi yhtä Conan-vaikutteinen kuin on mutta ottaisi kaiken irti Tolkienin maailmasta?
Olet vai?
No se yllätti.
Mutta tuumitko että siinä olisi samalla vaikutteita Terminatorista?
No sitähän minäkin.
Kurt Busiekin kirjoittama ja Tragedy seriesista tutun Benjamin Deweyn henkeäsalpaavasti kuvittama Autumnlands antaa antropomorfisen maailman jossa taikuus on totta.
Mutta tämä ei ole laiskaa disneyn pullaosrsahumppaa, tässä eläimet ovat eläimiä ja Disney näkee märkiä unia että sarjakuvansa olisivat tällä tasolla.
Toisin kuin Ankardossa ihmisiä ei ole....paitsi ehkä yksi...
magia on pettämässä, katoamassa ja toisin kuin tolkienin reaktiviiset aatelisnysvät Autumnlandsin Gharta yrittää korjata asian. Joskin toisin kuin villisikamaagileidi Sandorst pöllö on enemmän kuin Tolkienin tai historian yläluokkaiset houkat.
Tästä ei seuraa hyvää.
Kääntämällä fantasian kliseet loogisiin loppupäätelmiinsä Busiek tutkii henkilöidensä motiiveja toiveita ja haluja tavoin joka ihmishahmoilla juuttuisi paikoilleen. Mitä Blacksad teki noirissa Busiek siirtää fantasiaan, olematta eskapisti tai falski.
Deweyn valokuvatarkka mutta herkkä piirros tekee siirtymästä välittömän, tavalla johon tietokonetehosteet eivät vieläkään pysty.
Tarina on yhtä aikaa ihmeen tuntua ja raudanmakuinen kaikessa naturalismissaan. Pahinta petoakin tarvitaan ja häivähdys rinnakkaismaailmaa rikastaa tarinaa.
Eläinhahmot saavat näyttämään sadulta ja sitä se onkin, mutta se on satu josta ei ole siivottu ikäviä asioita, petosta, pettymyksiä, kuolemaa ja virheitä.
Autumnlands ei alkunsa perusteella ole noille herkille ja vaikutusalttiille, johdateltavissa oleville suunnattu.
Autumnalnds on raaka Grimminkin velkansa muistava tarina jota
EI ole latistettu "aikuisille".
