Image Comics -sarjat (ml. vanhempi Wildstorm)

[Curtvile]

Dead Eyes


Tästä on vasta ykkösnumero alla, osin Postin lakkoilun, osin omien typerien yötyövuorojen ja ennen muuta idioottimaisen oikeusjupakan takia
https://www.bleedingcool.com/2019/07/19/gerry-duggan-and-john-mccrea-rename-dead-rabbit-as-dead-eyes-from-image-comics-in-october/

Noir kohtaa supersankari genren mutta tuoreella ja varmalla otteella. Osa rankkaa varmaan huumoriksi mutta itse odotan tragediaa.

[Jarkko Sikiö]

Dungeons & Dragon -suosion nousu taitaa näkyä myös siinä, kuinka moneen sarjakuvaan se tätä nykyä suoraan vaikuttaa (sivuutaen varsinaiset D&D-lisenssisarjat, jotka eivät kiinnosta).

Kieron Gillen on niin varma kirjoittaja, että tarttui mihin tahansa, niin aina tuntuu toimivan. Olen lukenut vasta toisen numeron sarjaa Die (kaksoismerkitys; noppa), ja hyvin toimii.

Joukko lapsia katoaa vuosiksi aloittaessaan roolipelin, osa palaa takaisin, ei koskaan puhu kokemuksistaan, kasvaa aikuisiksi... ja sitten menneisyys palaa kummittelemaan.

Alkuasetelma on jatkoa mielenkiintoisempi, mutta Gillenin mietteet oman roolipelimaailman rakentamisesta syventävät sitä. Huolimatta siitä, että hän kertoo omista roolipelikokemuksistaan, hänen otteensa pelaamiseen on vahvemmin tarinankertojan kuin pelaajan.

Stephanie Hans näyttää kuvittavan suoraan diginä, mikä tuo tähän sopivaa epätoden tuntua, vaikka ei varmaan ole kaikkien mieleen.

Tämä(kin) menee kohdallani jatkoon.

1.) The Realm (2017) on genresekoitus, jossa örkit ja muu maaginen on saapunut omaan maailmaamme runsaat 10 vuotta sitten.

Vanhoista jatkoista tämä on uusi suosikkisarjani. Koska aloituksesta oli ehtinyt kulua pari vuotta, luin ensimmäiset numerot uudelleen, ja ne tuntuivat täsmälleen yhtä hyvältä kuin kaksi vuotta sitten.

D&D-kytkökset voimistuvat tarinan edetessä, mutta niin notkean nokkelasti kirjoitettu, että ei notkahtele vielä tähän mennessä kertaakaan.

[Toni]

Tähtivaeltajablogissa nyt esittelyssä kolme vuoden 2020 Image-hittiä:

https://tahtivaeltajablogi.com/2021/06/09/sarjakuvat-sarjakuvavuosi-2020-amerikassa-osa-1-4/

Alussa selvitystä, mistä juttusarjassa kyse.

[Jarkko Sikiö]

Tähtivaeltajablogissa nyt esittelyssä kolme vuoden 2020 Image-hittiä:

https://tahtivaeltajablogi.com/2021/06/09/sarjakuvat-sarjakuvavuosi-2020-amerikassa-osa-1-4/

Alussa selvitystä, mistä juttusarjassa kyse.

Huikeaa, että vuosikatsaus on joka... öh... vuosi Tähtivaeltajassa, on kyllä otettava hattu päästä!

Hieno idea siirtää paloissa blogin puolelle, heti ensimmäisessä on mielenkiintoinen sarja lukulistalle, mistä en ollut kuullutkaan.

Sarja toimii mielestäni hyvin mainoksena vaikka ensi vuonna, kun viimeisten häntien yhteydessä vihjataan että uudessa Tähtivaeltajassa on jo tätäkin tuoreempi paketti.

[Toni]

Huikeaa, että vuosikatsaus on joka... öh... vuosi Tähtivaeltajassa, on kyllä otettava hattu päästä!

No onhan noita tullut vuosien mittaan tosiaan laadittua aikamoinen liuta... Abauttista rallaa noin 30 vuoden ajan...

Ja pakko on myöntää, että duunia tuossa katsauksessa on aina kyllä niin hirveät määrät, että joka vuosi joutuu miettimään, että onko tässä vaivannäössä mitään järkeä. Mutta eipä sitä osaa lopettaa ennen kuin aivot räjähtävät ihan lopullisesti muussiksi.

Uutta hyvää jenkkisarjakuvaa puskee vuosittain kuitenkin pihalle sellaiset määrät, ettei niistä voi olla intoilematta!

[Jarkko Sikiö]

No onhan noita tullut vuosien mittaan tosiaan laadittua aikamoinen liuta... Abauttista rallaa noin 30 vuoden ajan...

Olin kirjoittaa, että julkaistu vuodesta "sirppi ja vasara" kun ryhdyin miettimään, että oliko vielä Neuvostoliitto todella olemassa juttusarjan alkaessa.

Tästä saisi melkein jonkinlaisen muistelmajutun analyysin kentän muutoksesta tyyliin "Tähtivaeltajan sarjakuvakatsaus 30 vuotta".

[Toni]

Ja nyt on tarjolla juttusetin toinen osa, jossa siinäkin kolme Image-sarjakuvaa:

https://tahtivaeltajablogi.com/2021/06/23/sarjakuvat-sarjakuvavuosi-2020-amerikassa-osa-2-4/

Saa lukea! Saa laulaa! Saa tanssia! Saa juhlia jussia!

[Jarkko Sikiö]

Jason Howard – Big Girls

Tulevaisuudessa on jokin mennyt taas kerran pahasti vikaan. Tuntemattomasta syystä miehistä kasvaa epämuodostuneita jättihirviöitä, jotka raivoten tuhoavat kaiken tieltään. Kun mieshirviöt pääsevät ihmisasutuksen kimppuun, ei siinä tiedejargoni auta. Silloin on aika kurittaa, ja se puolestaan vaatii isoja tyttöjä!

Jason Howard mukailee kieli poskella Titaanien sotaa. Oman lisäsäväyksen absurdin toiminnan keskelle tuo Howardin ekspressionistinen, vaikutelmia ja hetkiä korostava kuvitus. Hahmot singahtelevat jalat ojosssa piirroshahmojen tapaan, eikä ole aina niin tarkkaa millaisiin sahalaitoihin suun ääriviivat sattuvat osumaan. Hirviöissä ja raunioituneissa kaupunkitaustoissa Howard pääsee revittelemään oikein kunnolla.

Howardin käsikirjoituksessa on kilokaupalla entisen yhteistyökumppaninsa Warren Ellisin kirjoitustyyliä, ja meno on reipashenkisen rivakkaa koko tarinan ajan. Kokoelmaan on koottu kuusi vakiomittaista jenkkilehteä, ja Howard kirjoittaa sarjan tasapainoisesti täyteen.

Isojen tyttöjen johtaja Tannik on lukkiutunut taisteluun hirviöitä hyysäävän ex-vaimonsa Gulliverin kanssa. Gulliverin tavoin myös Tannikin alainen Ember, yksi tarinan kolmesta isosta tytöstä, näkee hirviöiden pinnan alle. Gulliverista poiketen Ember ei katso taakse vaan eteen. Onko tappamisen sijaan olemassa muita vaihtoehtoja?

Hillittömästä perusasetelmasta riittäisi yhden sarjan tarpeisiin, mutta tekijä yllättää toiminnan tasapainoksi punomallaan sanomalla. Väistyvä sukupolvi ei ole kykenevä ratkaisemaan maailman ongelmia eikä se pysty ymmärtämään, saati hyväksymään, uutta sukupolvea. Omaa valta-asemaansa se ei ole valmis luovuttamaan nuoren polven käsiin, vaan pyrkii alistamaan lapsensa auktoriteetin turvin. Dark Knight Returns: The Golden Child -tarinassa (DC Comics, 2019) Frank Miller sivusi vastaavia teemoja. Batman-tarinan tavoin Howardin pohjasanomaa voi moittia päälleliimatuksi tai läpitunkevaksi, mutta valtavirtasarjakuva ei ole hienovarainen areena. Sipsuttelemalla sanoma vain hukkuisi taustaan.

Big Girls on hienovarainen vain yhdessä suhteessa. Tarina sopisi hyvin sovitettavaksi striimauspalveluun vaikkapa animaatioksi ilman, että vaikuttaa tekijän motiivilta. Onnistunut veto tekijältä, joka toistaiseksi on jäänyt yhteistyökumppaneidensa, alan nimekkäimpien käsikirjoittajien varjoon. Big Girls kuitenkin iskee tarkasti ajan hermoon.

Big Girls (Image Comics, 2021)
Käsikirjoitus ja kuvitus: Jason Howard
Tekstaus: Fonografiks
132 sivua

[Curtvile]

Saadaan kyllä yhä eri lehdet.

Luin Big girlsin numero ja kuukausi kerrallaan ja siitä välittyi kyllä nyansseja myös mutta ei siinä.
Ketjun olennaiset- osuus lie hukkunut aikaa sitten mutta Image on yhä verevin ja riskejä ottavin taho.
Two Moons kuuluisi länkkäripuolelle mutta sen kauhusävyt, sekä historian aidot rasismiin ja sortoon pohjaavat kuin yliluonnollisia piirteitä omaava eivät löytäne yleisöään sieltä.

The Good Asian taas on rikosnoir mutta tuo amerikkalaisten"keltaisen vaaran" pelon ja rakenteelliset ongelmat kovaksikeitettyyn dekkariin. Tätä ihan kaikille ei voi suositella kun osa pahoittaa mielen kun on heistä niin suvakkipropagandaa ja toisista taas nostamalla ongelmia esiin tietty ajaa samoja sortavia arvoja.

Hiljan alkanut Search for Hu ei ole Imagen sarja vasn aftershock kustantamon ja on vielä aavistuksen enemmän kuten pitämäni korealaiset elokuvat, toimintaa, draamaa ja arvaamattomuutta. Mutta on vielä alkumetreillä.

Radiant Black on tuoretta tai ainakin tuoreen oloista supersankarointia josta ei minusta montaa sanaa ole sanottu. Nähtävästi laajenee omaksi sisäiseksi universumikseen.

Kauhu on kiva ihastuttava lisä monipuolisuudessaan, Killadelphia lasjeni myös uuteen lehteen Nita Hawes' Nightmare Blog jossa vampyyrien maailma aukenee lisää.
Silver coin puolestaan on oikeastaan thieves world- henkinen jaettu masilma, vanhojen antologia kauhuleffojen henkeen mutta modernisoitu laitos. Voisi kuvitella että muutkin shokki/ eerie lukijat pitävät tästä.

Elokuva- ja dekkarifaneille lyhyellä nimellä ( miksi tämä on nykyisin asia? Miksi?) The Six Sidekicks of Trigger Keaton.
Mainittu Trigger Keaton on toimintaelokuva tähti.
Ja kaikin puolin mulkku mieheksi. Hänen kuolemansa pakottaa itsekin epäiltyinä olevat apurinsa selvittämään tapausta.
Mustaa komediaa jolle nauraa kahta kovemmin kun tuntee elokuvan historiaa.
Kyle Starks on noussut luottokirjoittajiini ja Chris Schweitzer piirtää hienon rujosti. Lennokasta mutta just sen verran huoliteltua että kaikki hahmot tunnistaa.

Scifistin pitäisi tarttua Time After Time sarjakuvaan vaikka osalle kuvitus tökkinee liian simppelinä lähinnä myös koska aikamatkailu on juttujani ja Home Sick Pilots on tavallaan Big girlsin sisarteos. Sen ydin ajatus on lähes kuin Attack on Titan mutta päähenkilöt ovat pelinappuloina isommassa kuviossa ja todellisuuden puolustaminen on psyyken päälle käyvä harrastus. Jotenkin luulin tämän olevan macross mutta sitten punkbändi putosi kummitustalon läpi niin luulin lukevani Hellblazerin innoittamaa sarjakuvaa. On kaoottinen mutta toistaiseksi luotan että taustalla on sisäinen logiikka ( ei olla Lost sarjan loppukausilla siis)

Ehdin kirjoittaa muutamasta mutta työviikon tässä vaiheessa meni jo kustantamot sekaisin.

[Curtvile]

Scifistin pitäisi tarttua Time After Time sarjakuvaan vaikka osalle kuvitus tökkinee liian simppelinä lähinnä myös koska aikamatkailu on juttujani

Mutta oikoluvussa tekniikka auttaa. Sarja on tietty Time Before Time

[Jarkko Sikiö]

That Texas Blood (2021) on komea, yhteen kokoelmaan sopiva minisarja.

Ja ihan heti alkuun on sanottava, että voi jösses miten hyvä Jacob Philips on kuvittajana. Jos takaraivossa kutittaa, mutta nimi ei yhdisty, niin Jacobin isä on Sean Philips.

Chris Condon kirjoittaa melkein samaa tasoa, mutta jää kuitenkin karvan verran jälkeen Ed Brubakerista.

Hieman on taas hilkun verran liikaa mystifioitua americanaa, jossa asiat vain mystisesti ovat niin kuin ovat ja kaikki jotka eivät sitä tajua, niin no, ne eivät ole "sitä Texasin verta".

Hyvin tämä kuitenkin omissa raameissaan toimii, Condon jopa ehtii jekuttaa lukijaa leikkimällä tämän ennakko-odotuksilla, mutta e-heii tämä ei ole Stephen Kingiä, joten perään kaahaava naisystävä saa erilaisen vastaanoton kuin voisi odottaa.

Sanottaisiinko, että kouluarvosanoilla 9- eli genressään parempaa ei oikein olekaan.

[Jarkko Sikiö]

Jason Aaronin kirjoittaman The Goddamned -sarjan ensimmäinen kokoelma Before The Flood (2017) sijoittuu fantasiasävyiseen maailmantuhon jälkeiseen aikaan, ja tähän keskelle on Raamatusta poimittu Kain. Tämä ei varsinaisesti innostanut tarttumaan opukseen aiemmin, mutta sarjassa kirves uppoaa kalloon varsin mallikkaasti.

Suuri huvi on taide, josta vastaa piirtäjä r.m. Guéra (eli serbitaustainen Rajko Milošević). Samojen tekijöiden Vertigo-sarja Scalped on ollut minulla lukulautasella pienen iäisyyden.

The Goddamned -sarjaa on näköjään myös toinen kokoelma eli The Virgin Brides (2021). Siinä ilmeisesti vaihtuu päähenkilö, mutta minulle tällainen meni oikein hyvin tuhtina välipalana. Nälkä lähti, mutta enempää en jäänyt kaipaamaan.

[Mikael Mäkinen]

Vaikka Sarjismiehistä nyt puuttuukin sen parhaimman näköinen tyyppi, niin jaetaan nyt silti tännekin tämä.

Eli Hannu Kesola ja Vesa Vitikainen puhuvat Spawnista ja Savage Dragonista!

[Veli Loponen]

Vaikka Sarjismiehistä nyt puuttuukin sen parhaimman näköinen tyyppi, niin jaetaan nyt silti tännekin tämä.

Jee.
Ja nyt ilmoitan näin julkisesti, että jos jossain vaiheessa ihan mistä tahansa syystä päädytte tekemään jakson John Byrnestä, niin teidän on aivan välttämättömän pakko kutsua mut asiantuntijavieraaksi tai en enää ikinä puhu teille!

[Mikael Mäkinen]

Sarjismiehet juttelee lisää Imagesta!