Ehkäpä tekijä pelkää, että lukijat saattaisivat kokea jonkun "ei ärsyttäväksi tarkoitetun hahmon" ärsyttävänä ja tekee siksi varman päälle hahmon, joka on tarkoituksellisesti ärsyttävä, jotta lukijat eivät tämän varjolla huomaisikaan kuinka ärsyttäviä muut hahmot oikeastaan ovat?
Toistaiseksi Ankardossa ei ole kukaan muu tietoisesti ärsyttänyt kuin Puputti...
Mutta niin. Vaikuttaisi siltä, että valintani Hukkuneesta Saaresta herättää pikkuisen ihmetystä. Koetan vielä perustella siitä lisää.
Kuten jo kerroin, aloitin Ankardot nurinkurisessa järjestyksessä. Sellainen on vähän tyylinäni vaikka tiedänkin, kuinka paljon parempi olisi lukea sarjaa oikeassa järjestyksessä, ykkösestä viimeisimpään. Ja Ankkavanhus ja Meri jätti positiivisen mielikuvan koko sarjasta. Sen jälkeen luin sarjaa vähän hujan hajan sieltä sun täältä ja luin viisi vanhinta alpparia vasta myöhemmin uudempien jälkeen.
Blacksadit, joita luin ennen Ankardoa, vaikuttavat vähän mielikuvaani Ankardoon. Blacksadit ovat ehkä jollakin tavalla verrattavissa Ankardoon, vaikka sarjat eroavat sitten muuten. Blacksadeista jäi suunnilleen sellainen lyhyesti selitetty mielikuva, että "nämä ovat niitä karuja ja synkkiä" koska ne ovat pysyneet samantyylisinä koko ajan. Koska aloitin Ankardot viimeisimmistä alkaen, niistä jäi nopeasti sellainen mielikuva, että "nämä eroavat Blacksadeista sen verran, että ovat paljon kevyempiä ja humoristisempia". Elelin tällaisissa harhaluuloissa jonkun aikaa, ennen kun niitten vanhimpien tarinoitten jälkeen valkeni, että alkuperäinen analyysini meni rankasti päin männikköä. Ankardohan on vieläkin rujompi kuin Blacksad! Tai ainakin joskus oli.
Koiran paluun, Rasputinin merkin, Lempeän kuoleman, Usvahäiden ja muitten tämäntyylisten alpparien jälkeen muutin tietenkin näkökulmaani. Mutta kyllähän se hieman hankalaa oli, kun oli tottunut siihen uudempaan perustyyliin. Ja sarjahan eroaa melko radikaalistikin alkupuoleltaan ja loppupuoleltaa. Siksi olen eristänyt nämä kaksi omiin lahkoihinsa.
Sitten on tietenkin vielä sellaisetkin perustelut, että kaikki kokevat toki sarjikset eri tavalla, joku saa jostain jutusta kiksejä, joku saa jostain toisesta. Vanhoissa Ankardoissa on mieleenjäävä tunnelmointi, asennetta, karuutta monin verroin enemmän ja parempi kuvitus. Tarinatkin ovat omaperäisiä, enimmäkseen ennalta-arvaamattomia ja jopa hieman tarunhohtoisia (ihmisiäkin kun oli mukana). Uudemmissa on selkeämmin esillä se satiiri ja nyky-yhteiskunnalliset asenteet ja periaatteet. Meno on kyynistä ja tylyä (vaikka olihan se sitä jo vanhemmissakin alppareissa). Itse pidän pikkuisen enemmän ironissävytteisestä satiirista kuin absurdista ja tylystä maailmankaikkeudesta, mutta ymmärrän toki lukijat, jotka antavat sarjalle nostalgiapisteensä. Jos olisin samalla taajuudella, tekisin niin varmaan itsekin, mutta harmi vain että olen sitä sukupolvea joka missasi Tapiirin.
Hukkunut Saari on mielestäni osittain sen vanhan Ankardon tyylin mukaan menevä, osittain vaihdos uudempaan eli kahden tyylin neutraali ja toimiva risteytys. Tarina oli tosi hyvä, vaikka arvasinkin pääsyyllisen, niin koko juonen jujua en tajunnut vaikka merkkejä oli ihan kiitettävästi näkyvillä. Hahmot olivat erinomaisesti mietitty viimeisen päälle. Juoni oli jännittävä ja mukaansatempaava, joissakin Ankardoissa on ollut hieman vaikeuksia pitää mielenkiintoa yllä loppuun asti. Se mainio tutkijamummeli omine tutkimuksineen ja Ankardon piikittelyn kohteena oli parodiaa A. Christien neiti Marplesta, tokihan sellaisestakin nyt pisteitä tulee! Mutta mikä teki myös vaikutuksen: painostava, mutta silti välinpitämättömän seesteinen tunnelma ja kyllästynyt asenne kaikkeen. Vaikka saarella pyörii murhaaja, loppupeleissä sillä ei ole kovinkaan paljoa merkitystä. Lopussakaan ei tule mustavalkoista paasausta vaan kaikki päättyy jotenkin mystisesti, kuin millään ei edelleenkään olisi piirunkaan verran väliä. Koin Hukkuneen Saaren melkein jopa filosofisena ja se iski ja lujaa. Muut Ankardot eivät ole säväyttäneet samalla tavalla kuin tämä.
Jeskamandeer, saako tästä sepustuksesta kukaan mitään tolkkua? Toivottavasti saa!
Jäärät, päätän lyhyehkön, pohdiskelevan analyysini ja perusteluni tähän, siitä saa vapaasti repiä mitä tahansa kysymyksiä tai mietteitä.
