Batmanin parhaat/huonot viholliset

[Petteri Oja]

Myös; mitkä oli noiden vanhojen, yllä kehuttujen tarinoiden alkuperäiset ilmestymisnumerot?

Korjasin vähän tuota Welzun pistämää linkkiä, nyt se osoittaa suoraan Batman-sivulle josta alkuperäisnumerot on helpompi metsästää.

Mutta suurinpiirtein Teriksessä 1983-84 julkaistujen tarinoiden originaalit ovat Batman 349-361 ja Detective Comics 517-527. Lisäksi 1982 julkaistiin muutamia vähän vanhempia numeroita sekä pari Brave & Bold -tiimiseikkailua.

[Matti Karjalainen]

Vampyyriteema on muuten ollut Batmanissa mukana aivan alusta asti (Detective Comics 31-32, Batman vs. Vampire).

Lepakkomiehemmehän on ottanut matsia myös vampyyrisuvun legendaarisinta edustajaa eli Draculaa vastaan (toisaalta, niin ovat Billy the Kid, Buffy vampyyrintappaja ja varmaan myös naapurin koirakin) Elseworld-tarinassa "Red Rain". Seikkailun loppuhuipennus on aika komea.

Vampyyrisaaga jatkui "Bloodstorm"- tarinassa, jossa vastaan asettui Jokeri - ja niin ikään aika mielenkiintoisin seurauksin. En spoilaile. Molemmat tarinat on muistaakseni suomennettu, tosin omasta hyllystä löytyy kotimaisella vain tuo jälkimmäinen Verimyrsky.

[Petteri Oja]

Joo, Red Rain ja Bloodstorm ovat loistavia, parasta Batmania suorastaan. Kelley Jonesin kuvitus hivelee silmää varsinkin Red Rainissa jossa tussaaja on tyyliin sopivampi. Molemmat julkaistiin suomeksi DC-Spesiaaleissa, Punainen sade 2/95 ja Verimyrsky 1/96.

Nuo jos hankkii niin ei kannata unohtaa myöskään DC-Spessua 1/97, jossa julkaistiin samojen tekijöiden (Doug Moench ja Kelley Jones) "normaali"-Batmania, yhtä loistokasta ja kauhuromanttista.

[J.M:salo]

Tuostahan on vielä kolmas tarina missä Alfred menee ja poistaa SPOILAUS tapin Batmanin sydämmestä. Tarina onkin sitten Alfred ja Gordon vastaan Batman

[Jarkko Sikiö]

Molemmat julkaistiin suomeksi DC-Spesiaaleissa, Punainen sade 2/95 ja Verimyrsky 1/96.

Punainen sade oli hyvä, mutta jatko-osa jo pari luokkaa huonompi. Jotenkin saman idean pitkittäminen itsessään ei ollut hyvä ajatus, etenkään kun tarina muuttui kauhutarinasta actioniksi. Kuvittajakaan ei mielestäni tehnyt yhtä hyvää jälkeä.

[Petteri Oja]

Tuostahan on vielä kolmas tarina missä Alfred menee ja

Niin muuten onkin, Crimson Mist. Ei oo suomennettu enkä oo lukenut, mutta tekijät ovat samat joten voisi olla hyväkin.

Punainen sade oli hyvä, mutta jatko-osa jo pari luokkaa huonompi. Jotenkin saman idean pitkittäminen itsessään ei ollut hyvä ajatus, etenkään kun tarina muuttui kauhutarinasta actioniksi. Kuvittajakaan ei mielestäni tehnyt yhtä hyvää jälkeä.

No joo, on se vähän heikompi mutta silti mielestäni erinomainen tarina. Loppu varsinkin on hieno. Uskoisin että kuvitusta heikensi nimenomaan eri tussaaja, Malcolm Jones III vaihtui Mike Beattyyn.

[Jarkko Sikiö]

Uskoisin että kuvitusta heikensi nimenomaan eri tussaaja, Malcolm Jones III vaihtui Mike Beattyyn.

Tosiaan, tuota en enää muistanutkaan. Mike Zeckin parina hyvä jälkeä tehnyt John Beatty ei tosiaan sopinut yhtä hyvin Doug Moenchin piirrosjälkeen.

[V3§a V1tikain3n]

Lauantai- ja sunnuntaiaamuisin nähtävä uusi Batman-sarja on varsinkin konnagalleriallaan varsin vaikuttava. Vaikka mukana on kaikki tutut peruskonnat, ei edes Jokeri tunnu ylikäytetyltä, sen verran uusi lähestymistapa hahmolle on saatu. Tietysti kaikki hahmot pomppivat ja potkivat kuin hongkong-leffoissa, jopa Pingviini, mikä oli hauska ylläri.

Aluksi minulta jäi harmillisesti muutamia jaksoja näkemättä, mutta nyt olen seurannut tiiviimmin sarjaa: mukana on jopa vanhoja Vihreän Lyhdyn ja Salaman vihollisia kuten Solomon Grundy ja Räsynukke. Molemmat tosin viimemmäksi Starmanin galleriassa. Grundy oli muuten mukana myös Justice Leaguen TV-sarjassa, josta on taas ilmaantunut pari jaksoa DVD:nä. Ei varmaan mene kauaa kun tämä Batman -sarjakin saapuu boxina, kaikkine dängädängä musiikkeineen.

[Curtvile]

Ei varmaan mene kauaa kun tämä Batman -sarjakin saapuu boxina, kaikkine dängädängä musiikkeineen.

on jo kaksi Dvdtä aiheesta tästä uudesta sarjasta.  Voimat käyttöön ja mies joka halusi olla lepakko.
Dängädängästä vastaa U2n Edge.

Batmanin konnagalleriasta löytyy hienoja friikkejä.
pidän enemmän klassisesta Jokerista kuin yhdestäkään tähän astista filmianimaatioversioista.
Tämä tuorein kyllä peittoaa niin 60-luvun Romeron kuin Nicholsoninkin, mutta Mark Hamillin ääninäyttelemä Jokeri on jo jotain.
Lähellä.

[wilpå]

Oma suosikkini on aina ollut VARIKSENPELÄTTI. Olin taivaissa kun kuulin että Batman beginssiin tämä nemesis oli tulossa ja sitten se pettymys... Ei oikein voi kuvailla, näyttelijä oli loistava (Cillian Murphy) mutta ei pelkällä kahvisäkin riekaleella pötkitä pitkään. Judgment in Gothamissa taas PELÄTTI oli juuri niinkuin pitikin. Toinen suosikki on Arthur Dent aka KAKSINAAMA, muutenkin tuntuu siltä että BATMANissä on ns. Tintti ilmiö eli kaikki muut paitsi itse sankari on mielenkiintoinen. Batmanissa taas yleensä roismot vievät shown himaan ja Tintissä kyllä kaikki muut, Irmaa myöten.

[Rami Rautkorpi]

Toinen suosikki on Arthur Dent aka KAKSINAAMA

Ja minä kun kuvittelin, että se Jokerin "uudelleenkuvittelu" olisi ollut The Batman -sarjan pahinta antia. Tämä Kaksinaaman versio varmaankin kantaa mukanaan pyyhettä, joka on yhdeltä puolelta puhdas ja toiselta puolelta likainen?

[VNaomi]

Olenko elänyt harhoissa vai onko minulta jäänyt joku uudistus huomaamatta, kun olen aina luullut, että Kaksinaaman oikea nimi on Harvey Dent, ei Arthur? 

Oma suosikkini on aina ollut Variksenpelätti, mutta olen hyvin nirso sen suhteen, millaisia tarinoita hänestä kirjoitetaan. Batman Begins olisi ollut muuten täydellinen, mutta hahmoa esittämään oli valittu aivan liian komea näyttelijä. Missä on se omituinen nörtti/lukutoukka, jota kiusattiin mm. oudon ulkonäön vuoksi?

En muuten ollenkaan pidä siitä, miten melkein kaikki Batman pahikset ovat hulluja psykopaatteja, jotka tappavat ja kiduttavat vain, koska saavat siitä kicksejä/joku sopiva uhri nyt vain osui kohdalle. Paljon mieluummin lukisin vähän vinksahtaneista rikollisista, joilla nyt vain on joku outo tyyli/pakkomielle ja jotka (Jokeria kenties lukuun ottamatta) turvautuvat tappamiseen vain silloin, kun siitä oikeasti on hyötyä. Tämä on yksi syy siihen, miksi Batman: The Animated Series on minulle se oikea Batman.

Adam Westin sarja alkaa myös tuntua sitä lupaavammalta mitä vanhemmaksi tulen.

[Veli Loponen]

Olenko elänyt harhoissa vai onko minulta jäänyt joku uudistus huomaamatta, kun olen aina luullut, että Kaksinaaman oikea nimi on Harvey Dent, ei Arthur? 

Niinhän se on. Arhur Dent on Linnunradan käsikirjassa...

[Curtvile]

Ei mitään varsinaista korjattavaa.
Alkuvaiheessa Batmanilla oli enemmän tavallisia rikollisia ja natseja ja kommunisteja.

50-luvun coden jälkeisitä ajoista 60-luvun loppupäähän tarinat olivat omituisia viholliset marsista olevia dinosauruskukkakauppiaita jotka tahtoivat kutistaa Batmanin ja tehdä Gothamista hyytelöä. Ihan oikeaa hyytelöä.
Aivan sama vaikutus kuin Blueberry-elokuvalla: jompikumpi, tekijä tai lukija, on napannut jotain huumetta. Ei kiitos.

~1970-luvulla palattiin rikollisiin ja katutason superrikollisiin, R´as al ghulin, Jokerin, Hugo Strangen ja Killer Crocin ollessa ne erityiskonnat.

1980-luvun alkupuoli oli suht samaa mutta Yön ritarin paluun ja tappavan pilan jälkeen tosiaan kierroslukumittariin tuli kovaa kyytiä aina Bane/Azrael-"liika on siitenkin liikaa"- pointtiin asti joskus ´96 ? ´97?
Silloin alettiin keskittyä enemmän tarinakaariin ja miten Batmanin viholliset sopivat niihin, toisin kuin siinä välissä kun jokainen yritti keksiä häijyimpiä ja kovempia ja sekavampia hahmoja, joilla todistavat olevansa uusi Miller tai Moore.

Nyt tuntuu siltä että enimmällä osalla Batmanin kirjoittajia on asia hanskassa paremmin. Kirjoittajan taidoistahan on viime kädessä kiinni miten onnistunut vihollinen on.
Jopa hullusta hatuntekijästä saa hyvän tarinan.
 Year Onen ja Long halloweenin Roman on silti ehkä aliarvostetuin Batmanin vihollisista.

[wilpå]

Niinhän se on. Arhur Dent on Linnunradan käsikirjassa...

Totta! Harvey EI Arthur. My bad, sori, Nää on näitä oikareita