Korttelin kauhu?

Alan Grant loi aika monta hyvää pahishahmoa, mm. just Anarkyn ja Arpinaaman. Kertakäyttöhahmojakin Grant jaksoi kierrättää useampaan kertaan, mikä toi tarinoihin mukavaa jatkuvuutta. Esim. Batman 1/91:n kuolemaa ihannoiva häiskä nähtiin myöhemminkin.
Yksi iso pettymys mulle oli Peter Milliganin kausi, joka alkoi jossain Detective 629:n tienoilla (eli just siitä mihin Suomi-Batmanin julkaisu lopetettiin). Yksittäisiä tarinoita täynnä kertakäyttövihollisia, mitään jatkumoa tai pitempää juonikehitelmää Milligan ei edes yrittänyt luoda. Lepakon seremonian luomat odotukset miehen taitoja kohtaan eivät todellakaan täyttyneet. Toisaalta Milliganhan kuitenkin on nero, eikö? Oliko siis Peterilla tuohon aikaan liian monta kiinnostavampaa projektia, eikä mies ehtinyt keskittyä tarpeeksi Batmaniin? Vai oliko niissä Milliganin Batsyissä kuitenkin joku syvempi taso jota minä en nähnyt? Kertokaa.
