0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.
Tuskin täällä esitetyt innostuneen odotuksen aikaansaamat kirjoitukset kenenkään kritiikkeihin vaikuttavat.
Kvaakin keskustelutyyliä ja keskustelun tasoa kun miettii, niin se se vasta olisi jos joku kriitikko täältä lähtisi vaikutteita ottamaan.
Mä ainakin otan täältä runsaasti vaikutteita sekä kirjoituksiini että jokapäiväiseen ihan käytännön elämään. Ylpeänä voin todeta että Örjan & co. on parantanut arkipäivän suoritustani 37% verrattuna vastaavaan Minskissä 1987.
Kivi/ Antti Vainio.........
...en silti voi edelleenkään olla sinut sen kanssa, että yleensä teoksista aletaan hypettämään paljon ennen niiden julkaisua.
Antiikin kreikkalaiset käyttävät sellaisia ilmaisuja kuin "lordi" ja "sir". Jos tuo ei ole aivopieru, niin mikä sitten on?
Lue parhaillaan Ksenofonia. Hypetyksen arvoinen teos ja ilmeisesti Hiltusen paras tähän mennessä, mutta...siis voi tuskaisa veripaska. Antiikin kreikkalaiset käyttävät sellaisia ilmaisuja kuin "lordi" ja "sir". Jos tuo ei ole aivopieru, niin mikä sitten on? Visuaalinen lipsahdus löytyy albumin nimilehdeltä, jossa kuvatun kreikkalaisen hopliitin anatomia on lievästi sanottuna mittasuhteeton.
Siis siihen miten tehdään vanhaa puhekieltä, tai 2500vuotta vanhaa puhekielistä persiaa (tai mitä ne nyt haablasivatkaan?). Näkisin että tärkeintä on se että kielestä välittyy hahmojen keskinäiset kunnioitussuhteet tai se miten letkeää eli muodollista kieli on.Esimerkiksi kohtelias wanhahtava puhe suomeksi tarkoittaa usein uuvuttavan pitkää jaarittelua, joka taas sopii vähän huonosti dynaamiseksi tarkoitettuun puhekuplaan.