Petri Hiltunen

[Korro]

Hmm, niin makuasioitahan ei voi kiistellä. Pidetään sitä yllä myös viestien osalta mitkä ei omaa maku ole. Eli turha alkaa kiistelemään(makuasioista) , se menee max siihen 'joopas',eipäs',joopas' jne. Ja kaikilla on pahamieli : ( siitä seuraa katkeruus sun muut.

Itse pidän Petrin taiteesta , mies osaa asiansa.

[[kivi]]

Tuskin täällä esitetyt innostuneen odotuksen aikaansaamat kirjoitukset kenenkään kritiikkeihin vaikuttavat.

Kvaakin keskustelutyyliä ja keskustelun tasoa kun miettii, niin se se vasta olisi jos joku kriitikko täältä lähtisi vaikutteita ottamaan. Kvaak on harrastajien ja harrastelijoiden sivusto, ja sellaisilla sivuilla aina spekuloidaan.

Hiltusen Anabasis-tulkinta on huolellinen ja historialliset yksityiskohdat vaikuttavat tarkoin tutkituilta. Luetin albumin myös isälleni, jolla on Ksenofonin alkuperäisteos paremmin muistissa, eikä hänkään löytänyt siitä moitteen sijaa, huomautti vain, että seuraavaan osaan voisi vanhuksia ja muita heikkomuistisia silmälläpitäen laittaa henkilögallerian sisäkanteen niitä hetkiä varten kun huomaa, että Ksenofon marssittaa näyttämölle ehkä muutaman henkilöhahmon liikaa.

Vesan yllytyksestäkin huolimatta sanon vielä, että mieluummin ehkä näkisin tästä tehtävän Hollywood-spektaakkelia kuin siitä Frank Millerin hätäisestä 300-albumista. Jos ei muuten, niin ihan vain koska Petri olisi filmatisointinsa ansainnut.

[Antti Vainio]

Kvaakin keskustelutyyliä ja keskustelun tasoa kun miettii, niin se se vasta olisi jos joku kriitikko täältä lähtisi vaikutteita ottamaan.

Mä ainakin otan täältä runsaasti vaikutteita sekä kirjoituksiini että jokapäiväiseen ihan käytännön elämään. Ylpeänä voin todeta että Örjan & co. on parantanut arkipäivän suoritustani 37% verrattuna vastaavaan Minskissä 1987.

[[kivi]]

Mä ainakin otan täältä runsaasti vaikutteita sekä kirjoituksiini että jokapäiväiseen ihan käytännön elämään. Ylpeänä voin todeta että Örjan & co. on parantanut arkipäivän suoritustani 37% verrattuna vastaavaan Minskissä 1987.

Missä "tykkää" -nappula?

[OM]

Kivi/ Antti Vainio.........

[[kivi]]

Kivi/ Antti Vainio.........

No nythän on niin, että se, että Hiltuselta on ilmestynyt mainio albumi ei mitenkään vähennä muiden tänä vuonna / samaan aikaan ilmestyneiden albumien arvoa. Esimerkiksi Tietäväisen "Näkymättömät kädet" on suurteos, joka on saanut näkyvyyttä enemmän kuin kukaan, jopa kaksi monisivuista artikkelia Suomen Kuvalehdessä ja palkintoja jo ennen ilmestymistään. Muutenkin eletään kenties vilkkainta kirjasyksyä ikinä, myös sarjakuvan osalta. Mitä ihmeen väliä sillä voi olla, että kirjoista keskustellaan täällä jo ennakkoon, ja mikä määre se on, että keskustelu pitäisi kieltää kunnes teokset ovat kaikkien saatavilla kun iso osa läsnäolijoista kuitenkin tuntee toisensa?

Joskus sä olet vähän hassu.

[OM]

Heips Kivi,

Kiitos ajatuksistasi. Sinulla on taito sanoa asiat juuri niinkuin ne ovat- pukea sanat kultahippusiksi kauniisti sanottuna. Siksi arvostan sinua ihmisenä, ajattelijana ja taiteilijana.
Juu. En toki tarkoita sitä, ettei hyvästä sarjakuvasta voitaisi keskustella. Aina on tilaa ja mahdollisuuksia vaihtaa ajatuksia. Mutta pointti hienovaraisesti esitettynä oli ainoastaan se, ettei nyt liikaa vielä ylistettäisi opusta, joka julkaistaan vasta piakkoin. Olit aivan oikeassa tuosta Tietäväisen uudesta loistokkaasta albumista, jonka ajankohtaisuus tuntuu monella tapaa kirpaisevana, koska tuo on tämän päivän dokumentointia eli ihan oikeasti asiat ovat kuten tuossa upeassa teoksessa kerrotaan. Olen myös vakuuttunut siitä, että juuri teemansa puitteissa teoksesta tullaan kiinnostumaan ulkomailla ja se saa varmasti vielä useita tunnustuspalkintoja. Olen tästä täysin vakuuttunut. Kuten Ossi Hiekkala jo hienosti mainitsi Tietäväisen teoksesta aikaisemmin toisessa topikissa.  On totta se, että se sai jo paljon ennen ilmestymistään suurta huomiota ja julkisuutta. Mutta vaikka teos on kaiken sen arvoinen, mitä siitä on puhuittu, en silti voi edelleenkään olla sinut sen kanssa, että yleensä teoksista aletaan hypettämään paljon ennen niiden julkaisua. Toki keskustelu aina on tervetullutta, mutta sitä krisitoin, että medioissa hypetetään aivan liian aikaisin jostain teoksesta ja kaikkien katseet kääntyvät siihen ja usein ikävä kyllä pienemmät tekijät jäävät huomiotta. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni ja aina ei tarvitse olla samaa mieltä.

Sitten kun päätän julkaista omaa sarjakuvaani , en pitäisi alkuunkaan siitä, että siitä alettaisiin ennen julkaisua kovin hehkuttamaan ja asettamaan sille suuria odotuksia. Mediat kirjoittelisivat siitä jo ennen kun painokoneet ovat sylkäisseet sen ulos. Odotukset joskus saattavat olla pettäviä ja olisi ikävää tuottaa lukijoille pettymys, jos se ei osoittaudukkaan kaiken sen hypetyksen arvoiseksi. Kuten Kivi loistavasti totesi, sarjakuvan tulee seisoa omilla jaloillaan. Erittäin hienosti ilmaistu ajatus!

[[kivi]]

...en silti voi edelleenkään olla sinut sen kanssa, että yleensä teoksista aletaan hypettämään paljon ennen niiden julkaisua.

No, teoksesta intoilu tietysti alkaa siitä hetkestä kun innostuu
Joillakin se on jo silloin, kun tieto tulevasta teoksesta näkyy jossakin, toisilla silloin kun saa nähtäväksi ennakkokappaleen, valokopioita tai vaikkapa vierailee piirtäjän kotona ja näkee siellä originaalit. Jotkut taas ovat niin innoissaan tekijästä, että jo ajatus siitä, että tämä tulevaisuudessa tekee jotain, saa povaamaan uutta menestystä.

Loppujen lopuksi, ajan pitkällä janalla tällainen viikon etuajassa intoilu on aika vaatimatonta. Tuskin siitä on kenellekään haittaa. Lopupeleissä teoksen pitää kuitenkin seistä omilla jaloillaan, tai kaatua, ja siihen ei mikään ennakkohypetys auta. Hype kuolee yhtä nopeasti kuin syntyikin.

Tavataan festivaaleilla,
Kivi

[OM]

Sallin viikon hypetyksen....tässä tapauksessa,  niin kaikille tulee hyvä mieli. Aion ostaa kyseisen albumin, koska minulla on muutakin Hiltusta himassa.

[CryingBlueRain]

Lue parhaillaan Ksenofonia. Hypetyksen arvoinen teos ja ilmeisesti Hiltusen paras tähän mennessä, mutta...siis voi tuskaisa veripaska. Antiikin kreikkalaiset käyttävät sellaisia ilmaisuja kuin "lordi" ja "sir". Jos tuo ei ole aivopieru, niin mikä sitten on? Muitakin joskin lievempiä kielellisiä kummallisuuksia löytyy. Asiantunteva kieliasun, terminologian ja nimistön editointi olisi tehnyt tälle sarjakuvalle hyvää.

Visuaalinen lipsahdus löytyy albumin nimilehdeltä, jossa kuvatun kreikkalaisen hopliitin anatomia on lievästi sanottuna mittasuhteeton.

Näin laadukkaassa albumissa ottaen tämmöiset virheet korostuvat ja ärsyttävät vallan vietävästi. Mutta mutta...kauneusvirheitähän nämä ovat eikä fataaleja puutteita. Luen loppuun ja yritän olla kiinnittämättä huomiota näihin...Hyvä Hiltunen ja hyvä AB!

Parempi kuin 300.

[Hamilkar]

Antiikin kreikkalaiset käyttävät sellaisia ilmaisuja kuin "lordi" ja "sir". Jos tuo ei ole aivopieru, niin mikä sitten on?

No, onhan tuo tietty ikävää englannin kielen hiipimistä suomen kieleen. Ehkä se osui sen takia erityisen häiritsevästi silmääsi, koska kyseessä on kuitenkin yksi maailmankirjallisuuden suurista klassikoista. Varmaan asia korjataan 2. painoksessa...

Olen itsekin kiinnittänyt huomiota kaikenlaisiin itseäni ärsyttäneisiin detaljeihin sarjiksissa joista olen kuitenkin pitänyt paljon. Niinhän se on kuten sanoit, että laadun seassa virheet erottuu selkeämmin ja harmittavat. Eli kyseessä taitaa olla aika korkeatasoinen albumi...

P.S. Jos haluat, niin voit tehdä uutta dialogia pieniin tarralappuihin ja liimata niitä puhekupliin jossa on ärsyttäviä kohtia!    (vitsivitsi...ihan aidosti ymmärrän harmistuksen, koska itsellekin käy usein noin. Joku toinen voi taas pitää tuollaisia asioita vähämerkityksellisinä ja syyttää 'nillityksestä'). 

[Reima Mäkinen]

Lue parhaillaan Ksenofonia. Hypetyksen arvoinen teos ja ilmeisesti Hiltusen paras tähän mennessä, mutta...siis voi tuskaisa veripaska. Antiikin kreikkalaiset käyttävät sellaisia ilmaisuja kuin "lordi" ja "sir". Jos tuo ei ole aivopieru, niin mikä sitten on?

Visuaalinen lipsahdus löytyy albumin nimilehdeltä, jossa kuvatun kreikkalaisen hopliitin anatomia on lievästi sanottuna mittasuhteeton.

Kiinnitin kanssa huomiota tohon anatomiaan. Näyttää vähän siltä että Petri piirtää muutenkin vähän lyhyitä käsiä. Monilla piirtäjillä on just tälläinen oma "maneeri" tai häikkää jossain imageprsessorissa. Eli luonnostaan tulee esim. liian ohuet tai paksut raajat tms. Toisaalta (piirtäjä) kun sen tietää, sitä osaa varoa. Petrin tapauksesa on usein vaikea sanoa tästä juuta tai jaata, sillä kun hahmojen lihaksikkaat handut ovat dynaamisesti koukussa... Se kuva on muuten (ilmeisesti taittajan?) sarjisruudusta nappaama, eli enemmän moka menee minusta tuotantoportaan kuin piirtäjän piikiin.

Huomasin kielen kalskahtelun ja aioin nostaa asian esille Petrin haastattelussa lauantaina.   Omasta puolestani voisin sanoa, että ei siihen kyllä ole mitään patenttiratkaisua. Siis siihen miten tehdään vanhaa puhekieltä, tai 2500vuotta vanhaa puhekielistä persiaa (tai mitä ne nyt haablasivatkaan?). Näkisin että tärkeintä on se että kielestä välittyy hahmojen keskinäiset kunnioitussuhteet tai se miten letkeää eli muodollista kieli on.
Esimerkiksi kohtelias wanhahtava puhe suomeksi tarkoittaa usein uuvuttavan pitkää jaarittelua, joka taas sopii vähän huonosti dynaamiseksi tarkoitettuun puhekuplaan. Että siinä mielessä Petri on ratkaissut asian ihan fiksusti (dialogi pysyy lyhyenä välittäen kuitenkin kohteliaisuus/tuttavallisuusmuotoakin). Sanoisin ihan kokemuksesta, että teet niin tai näin, aina tulee pientä ongelmaa.  

[Hamilkar]

Siis siihen miten tehdään vanhaa puhekieltä, tai 2500vuotta vanhaa puhekielistä persiaa (tai mitä ne nyt haablasivatkaan?). Näkisin että tärkeintä on se että kielestä välittyy hahmojen keskinäiset kunnioitussuhteet tai se miten letkeää eli muodollista kieli on.
Esimerkiksi kohtelias wanhahtava puhe suomeksi tarkoittaa usein uuvuttavan pitkää jaarittelua, joka taas sopii vähän huonosti dynaamiseksi tarkoitettuun puhekuplaan.

No miten olisi 'lordin' tai 'sirin' sijaan yksinkertaisesti 'herra'. Mun mielestä aika dynaamista ja vielä äikänmaikkakin tykkää. Tai jos haluaa briljeerata kielillä niin miksei vaikka 'στρατηγός'...jos puhuttelun kohteena siis joku helleenijohtajista tietty.
Tämä tietenkin kommenttina vain tuohon yksittäistapaukseen.

Tuli muuten mieleen, että esiintyyköhän albumissa tämä 'Kilikiatar'...voisi kuvitella että varmasti näin on! Helleenit puhuivat tietty kreikkaa ja tarvitsivat persialaisten kanssa varmaan usein tulkkeja.

Edit:
Mutta miksi pitää olla mitään vanhahtavaa kieltä? Suomen kieli on parhaimmillaan lyhyttä ja ytimekästä eikä sen todellakaan kuulu olla mitenkään koukeroista. Se sopii aivan loistavasti siis ihan modernina puhekupliin (vaikka kyse onkin antiikista). 

[Reima Mäkinen]

No miten olisi 'lordin' tai 'sirin' sijaan yksinkertaisesti 'herra'.

Herroja on monenlaisia.  Suomenkielessähän on nykyään tuolle jopa pilkaava tai ironinen vivahde, toki ehkä sanajärjestykestä riippuen.

Helleenit puhuivat tietty kreikkaa ja tarvitsivat persialaisten kanssa varmaan usein tulkkeja.

Jep. Tämä eri kielien ja murteiden esittäminen siis kun hahmot ovat muusta kuin omasta kulttuuristamme on yksi "ongelma" myös. Amerikkalaisissa leffoissa ja tv-sarjoissa asia on ratkaistu nokkelasti sillä että kaikki puhuvat englantia, oli planeetta mikä hyvänsä. Jollain eksoottisella hahmolla on korkeintaan brittiaksentti. Jar Jar Binks on poikkeus joka vahvistaa säännön. 

Mutta miksi pitää olla mitään vanhahtavaa kieltä? Suomen kieli on parhaimmillaan lyhyttä ja ytimekästä eikä sen todellakaan kuulu olla mitenkään koukeroista. Se sopii aivan loistavasti siis ihan modernina puhekupliin (vaikka kyse onkin antiikista). 

Emminä tiedä. Tuli vaan mieleen kun kyse on vanhoista ajoista. Silloin (joskus yli 100v. sitten) puhuttu kohtelias rekisteri oli minun mielestäni hieman koukeroista ja pitkää verrattuna nykyiseen.
Sitäpaitsi puhuttu kieli on eri kuin kirjoitettu. Suomessakin. Eli piirtäjä tai kääntäjä tekee jo ensimmäisen valinnan siinä kun miettii että miten lähelle puhekieltä pyrkii, vai heittääkö kupliin kirjakieltä tai ns. yleiskieltä. Vanhoissa (n. 50v) suomifilmeissähän on nykyvinkkelistä esiin ponnahtava tyyli tehdä alamaailman heppuja käyttämällä sellaista hellyyttävää slangia.

Tämä vuodatus nyt lähinnä vain sen vuoksi että asia ei todellakaan ole niin yksinkertainen kuin haluat uskoa. Hassua on sekin, että kun homma on tehty hyvin siihen ei kiinnitä huomiota, mutta jo pienet "mokat" saavat kriittisen lukijan herkästi varpailleen. Petri on selvästi laittanut hahmojen suuhun "omaa puhettaan" siis sellaista kieltä jota voin kuvitella tulevan hänen suustaan. Miksi? Tähän siis yritän palata lauantaina.

[CryingBlueRain]

Herroja on monenlaisia.   Suomenkielessähän on nykyään tuolle jopa pilkaava tai ironinen vivahde, toki ehkä sanajärjestykestä riippuen.

No joo. Armeijassa herroitellaan, pääministeriä tai presidenttiä herroitellaan tai rouvitellaan. Pilkkaavat tai ironiset vivahteet riippuvat asiayhteydestä ja lukijan/kuulijan tulkinnasta. Näissä nyt puheena olevissa tapauksissa suomenkielinen "herra" olisi ollut noin tsiljardi kertaa luontevampi vaihtoehto kuin englanninkielisen sanan istuttaminen antiikin kreikkalaisten suuhun suomenkielisessä tekstissä.

Jonkinlainen kielentarkistus olisi selkeästi hyödyttänyt eräitä muitakin Hiltusen töitä. Esim. Laulussa yön lapsista venäjänkielisten sanojen translitteraatiot olivat muistaakseni pahasti pielessä.

Mutta albumi oli silti hyvä. Luin taannoin 90-luvun inkkarialbumit uudelleen. Niihin verrattuna Hiltunen on mielestäni kehittynyt myös piirtäjänä, vaikka anatomiavirheet ja ajoittainen jäykkyys eivät ole täysin kadonneet.

Sellaisenkin mielipiteen olen jo kuullut, että Hiltun pitäisi tässä vaiheessa keskittyä käsikirjoittamiseen ja jättää piirtäminen...itse en ehkä menisi ihan niin pitkälle, mutta ei Hiltusesta virtuoosipiirtäjää taida enää kasvaa. No, eipä jokaisen kitaristinkaan tarvitse olla mikään hendrix.

Minulla ei ole silmää arvioida, toimisiko tämä selvästi mv-asuun suunniteltu sarjakuva väreissä. Jos toimisi, niin mahtaisiko tässä värien kanssa ja muutaman ruudun uudelleenpiirtämisellä jo olla potentiaalia jonnekin ranskankielisille käännösmarkkinoille? Antiikkiviihteelle tuntuu aina olevan kysyntää, ja Hiltusen realismi tarjoaisi hyvän vastapainon 300-tyylisille muinaisfantasioille.