Niitit niitit, ehdottomasti lukemisen kannalta se parempi ratkaisu.
Kerronpa pienen opettavaisen tarinan. Kerran löysin divarista ikäänsä nähden loistokuntoisen ja halvan Tenavat pokkarin (Olet söpö, Jaska Jokunen, toinen painos 1969). Kannettuani tämän löydön kotiini ajattelin lukea sen. Ja todellakin, edellinen omistaja ei ollut vuonna 1969 edes lukenut koko pokkaria, sillä noin kymmenen sivun jälkeen vastaani tupsahti joulukortti, joka oli siihen jätetty kirjanmerkiksi. Upeata, ajattelin, mutta ei kuitenkaan, sillä muutaman sivu tästä kirjanmerkistä eteenpäin liimaselkä sanoi riksraks ja iso lohko sivuja tippui pois.
Johtopäätelmäni on seuraava. Kun kirjaa luetaan tuoreeltaan ja sivuja auotaan tulee liimaselkään "tila" tätä toimenpidettä varten, kun kirjaa ei lueta ei tätä "tilaa" synny ja vuosien päästä tapahtuva lukeminen aiheuttaa välittömän tuhon, kun kuivahtanut liimaselkä ei jousta tippaakaan. Senpä tähden auoin huolella heti ensimmäisellä lukukerralla esim. Nausicaä pokkarit, jotta muutaman vuoden päästä se olisi yhä lukukunnossa.
Tämä vaikuttaa myös tekemiini ostoksiin, en mieluusti osta mitään liimaselkäisiä "suoraan painosta pussiin ja nyt myynnissä" -teoksia, koska tarkoituksenani on lukea ostokseni ei vain pinota sitä hyllyyn. Eli jos luet, et sijoita/kerää sarjakuvia niin kunnon käsittely teokselle heti tuoreeltaan tekee sille vain hyvää. Nidotuissa/sidotuissa tuotteissa ei tätä ongelmaa ole, siispä ääni niille.