Luin pari päivää sitten Lost girlsin kolme kirjaa ja tykkäsin niin kovasti, että harkitsen vakavasti uraa viktoriaanisena, rietastelevana lesbona.

Kokonaisjuoni nyt ei päätä huimannut, mutta siitäkin pelasti paljon tuo aikakauteen sidonnaisuus ja historiallisten tapahtumien mukaan ottaminen (mm. ensimmäisen maailmansodan alkamiseen johtaneet tapahtumat).
Albumeista ja päähenkilöiden taustoista löytyi traagisiakin tapahtumia: lasten hyväksykäyttöä, insestiä, sadismia, mutta niitä oli käsitelty hyvin taitavasti, ei tarkoitushakuisen sosiaalipornahtavasti. Pornoa toki löytyi vaikka muille jakaa (öh), mutta hyvin toteutettua semmoista. Runollisesti ilmaistuna teos oli ylistys naisen (ja miksei miehenkin) seksuaalisille fantasioille.
En tiedä, onko tämä nyt ihan parasta Alan Moorea, mutta virkistävä poikkeus ainakin. Sijoittuu kyllä mun omaan top-3:een.