Lukukokemuksia ja mielipiteitä. Jos lähtee poimimaan kohtauksia, niin näissä muutamissa kolmososan stripeissä ei ole juuri mitään lämminhenkistä, vaan sitä sarjan pimeintä absurdia huumoria:
Sivu 18: Osaka + Tadakichi. Kun Osaka silittää herra Tadakichiä, jotain tapahtuu väistämättä. Ei tätä voi järjellä oikein selittää.
Sivun 78 vasen strippi: Chiyo-chanin isän repliikit kuvaan yhdistettynä. Punaiset jutut toimivat monella kielellä, myös suomeksi.
Sivu 113: Kohtalokas painike. Stripin otsikko kuvien kanssa on aivan järkyttävän täydellinen yhdistelmä. Lakoninen ja deterministisen absurdi. Verratkaa Tomon ilmettä ja asentoa ensimmäisessä ja viimeisessä ruudussa tai vastaavasti Chiyo-chanin pakkoreaktiota sisäruuduissa. Tomon toiminta on yhtä pakonomaista kuin Chiyo-chanin. Näin nyt vain oli pakko käydä.
Koko Sakakin uudenvuoden uni vierailusta Chiyo-chanin ja hänen isänsä luona (s. 76-82) kuuluu tietysti samaan sarjaan kuten myös spekulaatio Chiyo-chanin sieppaamisesta (s. 106-108).
Pingviinistä tuli mieleeni (toivottavasti en selitä vitsejä pilalle):
Pinguhorror on japanilaisten mekaanisten nukkien kauhuperinnettä: sitä, miten nuket ovat melkein eläviä ja onko silmien tuijotuksen takana ketään. Pingu on erityisen uhkaava, koska siitä ei edes näe, onko se vedetty käyntiin. Onhan tätä käytetty takuulla paljon, mutta kolikon kääntöpuolella hahmon toiminta on samaan aikaan lisäksi äärimmäisen koomista ja kaikki johtaa vaivaannuttaviin, surrealistisiin tilanteisiin.
Punaisen jättiläisen julkaisun kolmososassa typografia on parempi. Teksti on pienempää ja kuplat ilmavampia, jolloin ne ovat luettavampia. Parhaimmillaan tekstin merkitys pomppaa kuplasta yhdellä nopealla iskulla kuten tällaisiin välillä hyvin dynaamisiin tilannekomediastrippeihin minusta sopiikin. Hahmojen näkee puhuvan ilman että erikseen tarvitsee keskittyä tavaamaan kuplien tekstejä. Näin ainakin itse tämän ilmiön tajusin lopulta. Ihan yhdeksi esimerkiksi edellämainittu Chiyo-chanin sieppaus on yksi jatkumo, jossa käännös ja typografia toimivat minusta pääasiassa mainiosti. Poikkeuksena joidenkin kuplien sisältö kuuluukin olla sitten pitkää, kuten silloin, kun Chiyo-chan selittää Yukarille ja Tomolle, mitä on Genghis khan (sivulla 89). Siinä ei ole edes niin oleellista kuplan hienot sanankäänteet, vaan tärkeintä on Chiyon tasaisesti riviltä riville menevä pitkä ja asiantunteva selitys, joka myös näyttää siltä visuaalisesti. Suoraan tietosanakirjasta.
