Ensinnäkin täytyy ihmetellä Markun monipuolista makua kun tykkää meikäläisen röpellyksistä monien, hyvin erilaistenkin juttujen ohella. <3
Sitten pitää sanoa että itse tykkäilen yleensä kyllä yhden ihmisen aikaansaannoksista enemmän kuin tekijätiimien. Maailmalta voisin nostaa esiin sellaisia auteureja kuin Barks, Schultz, Watterson, Pratt, Crumb, Bagge, Hernandezit ja Clowes. Osa on tehnyt töitä muidenkin kanssa (tai avustuksella) mutta ovat kuitenkin selkeitä sooloilijoita.
Suomesta ei tule mieleen kuin pari tekijätiimiä jonka tuotoksia voisin nostaa yksilöiden edelle. Sinisalo/Mänttäri tekee yhdessä parempaa sarjakuvaa kuin mitä yksin tai muiden kanssa kykenisivät (Kapteeni Hyperventilaattorimies ei esimerkiksi ole minuun koskaan kolahtanut... Hiltusenki parhaat jutut on miehensä itse käsikirjoittamia).
Samaa luokkaa yhteistyön saumattomuuden ja sen suhteen, kuinka hyvin käsikirjoitus ja piirros tukevat toisiaan, on Luhtanen/Paju-parivaljakko. Maisa ja Kaarina on monellakin tavalla hyvin täydellistä sarjakuvaa.
Pienellä lisämiettimisellä voisi tietty kaivaa esiin muutaman tekijän vaikkapa Pahkasika-akselilta mutta koska olen jo rivitolkulla puhunut sarjakuvasta josta harvemmin kuitenkaan itse inspiroidun (muuten kuin korkean tasonsa vuoksi) ja koska tän piti olla jonkinlainen puolustuspuheenvuoro auteur-meininkiä kohtaan, jatkan hitusen toiseen (henkilökohtaisempaan) suuntaan.
Suomessahan tekijätiimejä syntyy aika usein supersankareiden ympärillä eikä välttämättä edes luonnollisesta tarpeesta. Sekä käsikirjoittaminen että piirtäminen saattaa kiinnostaa kaikkia osapuolia ja niitä tehdään ristiin lähinnä vaihtelun vuoksi tai siksi että se tuntuu ammattimaisemmalta tavalta toimia. Tekijöille yhteistyön kokeileminen voi olla avartavaa, mielenkiintoista tai haasteellista mutta lukijan (minun) näkökulmasta se harvemmin tuntuu jutuille mitään lisäpontta tai -arvoa antavan.
Itse koen yhteistyön tekemisen muiden kanssa niin että kun lähdet piirtämään muiden käsikirjoituksia, sä yrität jotenkin väkisin tehdä parempaa, näyttävämpää jälkeä kuin yksin tekisit ja lopputulos on yleensä päinvastainen. Itse ainakin jäykistyn ihan tönköksi kun yritän piirtää ihailemieni tekijöiden käsikirjoituksia enkä niitä yleensä olekaan saanut valmiiksi.
Jos puolestaan yrität tehdä toiselle käsikirjoitusta, sä lähdet helposti tekemään yleismaailmallisempaa ja vähemmän henkilökohtasta juttua kuin normaalisti. Tää saattais olla joskus hyväkin lähtökohta mut toisaalta vois sanoa että sen mitä voitat yleismaailmallisuudessa, sen häviät henkilöiden ja tapahtumien aitoudessa.
Nämä ovat luonnollisesti omia puutteitani mut sattuu sitä muillekin. Katsokaapa vaikka kuinka jäykästi jokainen Kramppi-piirtäjä on aloittanut sarkansa. Ainoastaan Toivonen onnistui mun mielestä hyppäämään hommiin luontevan oloisesti ja pitämään oman tasonsa alusta loppuun.
Yhteistyön hioutuminen tuntuisi yleensä vaativan aikaa samaan tapaan kuin henkilöhahmojen ja maailmojen kehittyminen sekä vakiintuminen. Kertaluontoisilla kokeiluilla on harvoin päästy yhtään mihinkään.
Mitä muuten Omiin ja parivaljakkoon Varpio/Toivonen tulee niin minusta puolet Toivosen lupaavasta sarjakuvaurasta meni harakoille lähinnä Varpion yhdentekeviä käsikirjoituksia tuhraamalla. Onneksi "menetimme" herra Varpion telkkarin puolelle aikapäiviä sitten. On siellä arvoisessaan seurassa. Toivosen menettäminen lastenkirja- ja kuvitusmarkkinoille kirpaisee huomattavasti enemmän.
M. Myllymäki on ihailtavasti pitäytynyt yhdessä ja samassa avatarissa kaikki nämä vuodet. Bravo! Oikeesti.
Ei muuten ole. Muistan eräänkin kilppari-avatarin ja sitä ennen oli kans joku, ellei useampikin.
EDIT: Hups. Tertsin viesti olikin kirjoitettu yli vuosi sitten. Markun avatar oli silloin varmaan ollut aika pitkään samana.