SPOILERIVAROITUS. En piilota tärkeitä osia spoileri-napin alle koska sitten koko jutun saisi pistää sinne.
Väittäisin, että tarinan nyanssit ovat hankalasti luettavissa: ehkei ole ihme, että sarja julkaistaan tässä maassa vasta nyt, kun jotkut osaavat jopa lukea sarjakuvaa.
V on selvästi Mooren nuoruudentyö, jossa hänen kirjoittajan lahjansa eivät ole parhaimmillaan. Alku on mustavalkoista maailmankuvaa, pahat poliisit ja hyvät anarkistit. Sitten V:n ilmestyminen loppui 5 vuodeksi, ja se näkyy Mooren tekstissä. Poliisit muuttuvat ongelmaisiksi persooniksi jotka taistelevat oman virkansa puolesta. Ja V:llä on hirviömäisiä metodeja.
V:ssä asioita ei tuoda esiin niin hyvin kuin voisi. Teos vaatii paneutumista ja nyanssit löytämistään (V:n monologeja pitää oikeasti miettiä). Sivujuonet tukevat upeasti päätarinaa:
- Rosemary Almondin tarina kuvaa sitä mihin yhteiskunta on ihmiset ajanut, ja miten.
- Conrad Heyer on antanut elämänsä vaimonsa johdettavaksi samalla tavalla kuin kansalaiset ovat antaneet oman elämänsä valtion johdettavaksi.
Hienoja kohtauksia on mm. kun V "keskustelee" Oikeuden kanssa, ja Heyerin vaimo pistää Conradin katsomaan televisiosta oman kuolemansa, samalla tavalla kuin Heyer on katsellut lukuisten muiden kuolemia. Minusta V:n teema on: "Ihmiset valitsevat johtajansa ja antavat heidän pysyä vallassa." Teos kysyy miksi? Mutta onhan V:ssä aukkojakin, kuten se, että miten V on saanut yhteyden Kohtaloon.
V ei ole mitään kevyttä seikkailua vaan sarjakuvakirjallisuutta. V:tä saa arvostella ja klassikkoja pitääkin kyseenalaistaa. "Akuankkamaallikko" ei varmasti saa tarinasta sitä mitä "asiantuntija", kullekin sellaisia sarjakuvia joista pitävät.
