No se meni, koko albumin juonen monisanaisen selostuksen jälkeen (suunnilleen) näin:
"Linnut ja meret on tiivis työ, täynnä kysymyksiä ja ihmisyyden vähemmän hohdokkaiden aspektien kitkerää tarkastelua. Kuitenkin sen lukemista häiritsee toistuvasti selkeyden puute. Olisi ollut hyödyllistä antaa selvä ja täsmällinen kuvaus tarinan maailmanpoliittisesta ja historiallisesta taustasta.Toisaalla kerronnan hitaus saa (lukijan)mielenkiinnon herpaantumaan: jotkut jaksot olisi voinut sivuuttaa kokonaan, eikä eri kohtauksien välisien yhteyksien hahmottaminen ole aina vaivatonta.
Silti on totta, että tämä albumi on erittäin omaperäinen ja sitä voi suositella lämpimästi kaikille, jotka haluavat löytää erikoislaatuisen teoksen sarjakuvan maisemassa ja ovat alttiit sen käsittelemille teemoille. Tässä tarinassa leijuu todellakin todellisuuden tuoksu, jonka soisi löytyvän useamminkin, eritoten poikkeuksellisen kauniin kuvallisen ilmaisun ansiosta. Ville Tietäväisen tapa luoda eteemme erityislaatuisia maisemia on hyvin viettelevä: ne kiehtovat intensiivisyydellään, joka ei, paradoksaalista kyllä, heikennä niiden intiimiä ja ulkomaailmalta suljettua puolta.
Linnut ja meret päättyy siis selkeästi positiivisessa vireessä, huolimatta sen tehoa hiukan häiritsevistä vioista. Näiden elämänsiivujen samalla traaginen ja oudon runollinen luonne saattaa hyvinkin liikuttaa teitä."
Tekstinikkari oli vimmatun runollinen sanakiehkuroissaan (mun oli jotenkin pakko yrittää tasoitella), mutta saitpa kalpean aavistuksen siitä, miten Tietäväisen euroopanvalloitus etenee. Olemme kaikki iloisia puolestansa. Ja samallahan tässä nähtiin, miten kivaa konekäännös voi olla.