Don Rosan paras tarina?

[JONE]

Olet oikeassa. Molemmat, sekä Aku että Roope tippuivat portaat alas, eri kohdissa tosin. Näin Kvaakin Suuri portaitatippumiskeskustelu on saanut ratkaisunsa.

[Kulmalan kaveri]

Olkoon tämä nyt ratkaistu Vielä jäi kaivelemaan ne rapussakolisemissaundit... ehkä väittämäni piketipäketipöketipikspäkspöks on ollut sitten jonkun muun sarjakuvallisen onnettomuuden äänimaisemaa, saatoin erehtyä. Olisikohan se ollut vaikkapa Niilo Pielinen? Kuulostaa vähän Nipalta

[Wade]

Olkoon tämä nyt ratkaistu Vielä jäi kaivelemaan ne rapussakolisemissaundit... ehkä väittämäni piketipäketipöketipikspäkspöks on ollut sitten jonkun muun sarjakuvallisen onnettomuuden äänimaisemaa, saatoin erehtyä. Olisikohan se ollut vaikkapa Niilo Pielinen? Kuulostaa vähän Nipalta

Joo, varmaan Nipa. Kaivan silti sen Rosan esiin ja sitten saamme vielä täydellisemmät vastaukset näihin armottomiin kysymyksiin

[marko70]

Joo, varmaan Nipa. Kaivan silti sen Rosan esiin ja sitten saamme vielä täydellisemmät vastaukset näihin armottomiin kysymyksiin

Ton kansi on hieno ja hieno oli kyllä hintakin 3000$
Pitäs kysyä että onko laskenut Rosa käski tehdä nin muutaman vuoden päästä onhan mennyt 3 vuotta .

[Wade]

Joo, niin mäki muistelin. Vaikka sönkötinkin jotain verbeistä sun muista  Kiitos Jukka

[Daddy Duck]

Roope Ankan Elämä ja teot kokonaisuudessaan.

[Käsine]

Itse pidän Rosan töistä eniten irtonaisista vitsisarjoista. Suosikkini on mm. Kadonneen kirjaston vartijoissa julkaistu "Nokanneulan tapaus", joskin samalle tasolle pääsevät mm. "Paino-ongelmia" ja "Hopealautasella". Hyvistä tällaisista tarinoista löytyy yleensä runsaasti Rosalle aiemmin leimallisia minivitsejä johonkin ruudun nurkkaan piilotettuna.

Rosan isoista projekteista, Roopen elämän kartoittamisesta ja Sampo-tarinan tyyppisistä eepoksista, en juuri välitä. Minusta niissä on vähän turhan paljon paatosta - ne ovat enemmänkin jonkinlaista historiankirjoitusta kuin omilla jaloillaan seisovia tarinoita. Jotenkin koen, etteivät ne istu kunnolla ankkamaailmaan ja siksi Rosan tuoreempi tuotanto on ollut minulle jossain määrin pettymys.

[Wade]

Rosan isoista projekteista, Roopen elämän kartoittamisesta ja Sampo-tarinan tyyppisistä eepoksista, en juuri välitä. Minusta niissä on vähän turhan paljon paatosta - ne ovat enemmänkin jonkinlaista historiankirjoitusta kuin omilla jaloillaan seisovia tarinoita. Jotenkin koen, etteivät ne istu kunnolla ankkamaailmaan ja siksi Rosan tuoreempi tuotanto on ollut minulle jossain määrin pettymys.

Kyllä mun mielestäki niillä omassa kaupungissa/Roopen toimistossa tapahtuvilla tarinoilla on oma hohtonsa. Se vaatii oman keskittymisensä paneutua Rosan pidempiin juttuihin

[Wade]

Ankkiksessa ne sano näin:

Kyseessähän on siis Don Rosan kirjoittama ja piirtämä juttu.
Peruste tälle mitä/miten he unohtivat heille sanotut asiat on yksinkertainen: Joka kerta kun heidän nimi mainittiin, niin nimen jälkeinen tai seuraava substantiivi oli se asia joka unohtui.
(Substantiivit ovat siis asioiden, ominaisuuksien, aineiden tekemisen, tieteiden, taiteiden, ihmisten, paikkojen, aikojen ynnä muidein nimityksiä.)

Esim. Sivu 8, ruutu 2:
Roope: Hän on tuolla, Aku - tuon lasin takana
jolloin kuvassa näkyy PIM keltaisessa "kuplassa", joka tarinassa merkitsee taian toiminnasta.

Näin olen sen itse tutkinut/olettanut asian olevan...

PS. On muuten parhaita Rosan kymmensivuisia huumorivetäisyjä...

[Kulmalan kaveri]

Asiahan näkyy selkenevän vähitellen... mielenkiintoista tässä on se, että Aku on kuitenkin lähinnä lapsille suunnattu lehti. Ehkä hieman vaikea tuonkin tarinan logiikka usealle alle kouluikäiselle, ajattelisin. Mutta hauskahan se voi silti olla, eri tavalla aikuiselle, eri tavalla lapselle.

[Wade]

Asiahan näkyy selkenevän vähitellen... mielenkiintoista tässä on se, että Aku on kuitenkin lähinnä lapsille suunnattu lehti. Ehkä hieman vaikea tuonkin tarinan logiikka usealle alle kouluikäiselle, ajattelisin. Mutta hauskahan se voi silti olla, eri tavalla aikuiselle, eri tavalla lapselle.

Keno osaa sen homman. Siinä on samalla eri tarina ja huumori lapsille ja omansa myös aikuisille. Harva käsikirjoittaja siihen pystyy!

[Kulmalan kaveri]

Tuli mieleen, että monet lapsuuden sarjakuvasuosikit kannattaa lukea aikuisena uudelleen. Ne saattavat aueta aivan uudella tavalla. Lukekaa Lucky Luket ja Asterixit uudelleen läpi, yllätytte miten älykästä huumoria niissä onkaan.

[Kulmalan kaveri]

Niinhän se on, mutta asiasta on jo keskusteltu Asterix- ja Lucky Luke -ketjuissa joten jatketaan siitä siellä ja tässä Don Rosasta.

Vastaukseni oli suora mielleyhtymä kahdesta edellisestä vastauksesta, joten se mielestäni liittyy Don Rosa -keskusteluun.

Olisin toki voinut määritellä, miksi minulle tuli mieleen Asterix ja Lucky Luke, ja kytkeä vastaukseni selkeämmin Don Rosa -pohdintoihin. Kiitos huomautuksesta joka tapauksessa, se oli ihan paikallaan!

Kulmala

[Bam]

Mustat Tiikerit ovat parhaita




   

[Wade]

Mustat Tiikerit ovat parhaita




   

Joo, on ne hyviä. Sais tulla pian lisää niitäkin