Itse pidän Rosan töistä eniten irtonaisista vitsisarjoista. Suosikkini on mm. Kadonneen kirjaston vartijoissa julkaistu "Nokanneulan tapaus", joskin samalle tasolle pääsevät mm. "Paino-ongelmia" ja "Hopealautasella". Hyvistä tällaisista tarinoista löytyy yleensä runsaasti Rosalle aiemmin leimallisia minivitsejä johonkin ruudun nurkkaan piilotettuna.
Rosan isoista projekteista, Roopen elämän kartoittamisesta ja Sampo-tarinan tyyppisistä eepoksista, en juuri välitä. Minusta niissä on vähän turhan paljon paatosta - ne ovat enemmänkin jonkinlaista historiankirjoitusta kuin omilla jaloillaan seisovia tarinoita. Jotenkin koen, etteivät ne istu kunnolla ankkamaailmaan ja siksi Rosan tuoreempi tuotanto on ollut minulle jossain määrin pettymys.