Deluxe, absolute, yms. muut hienommat editiot

[TOSA]

Täällä opittua
Olen siinä käsityksessä, että Absolute versio on aina paras laadullisesti. MUTTA miksi sitten on sitä ennen julkaistu Omnibus versio, joka on vieläpä huomattavasti kalliimpi? Tuollainen on harhaanjohtavaa DC:ltä.

Absolute versio 372 sivua ja omnibus 1272 sivua. Tuo varmaan riittää selittämään miksi omnibus on kalliimpi.

Itse suosin omnibuksia koska hinta per sivu on suhteessa edullisempi kuin absolute tai deluxe versiossa.

[kilpikonna]

Tuo ei mielestäni selitä yhtään mitään, varsinkaan aloittelijalle. Olen siinä käsityksessä että Absolute on DC:n paras versio sarjakuvasta. Onko sivut sitten suurempia, paperi laadukkaampaa. Tuossa Omnibus versiossa tulee valtava määrä kaiken maailman tarinoita. Se ei välttämättä ole fiksuin tie Hush tarinaan.

Sitten toiseksi jos katsoo vaikkapa Walts Comic Shop, niin molemmilla hintaa ihan riittävästi.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Kilpikonna: Tiedätkö, että Hush on julkaistu myös suomeksi? Sen alku tuli aikoinaan Megassa 7/2003 (kyllä, luit oikein: Marvel-lehdessä!) ja loput sitten jatkosarjana DC Spesiaalissa vuosina 2004 ja 2005. Julkaisujen tarkemmat sisällöt voi poimia täältä. Ja Hush 2 tulee suomeksi syyskuussa. Näiden avulla myös voi parantaa suomen taitoa.

Tämä kysymys tosin meni sivuun absoluteista ja deluxeista. Palatakseni aiheeseen, sanoisin, että ehkä sinä, Kilpikonna, arvostat liikaa kovakantisia kokoelmia.

[kilpikonna]

Okei, en tiennyt että Hush on myös suomeksi. Olen lukenut myös pehmeä kantisia, heikommalla paperilla. MUTTA toistaiseksi paras lukukokemus on ollut Duke & Cobra Commander (Deluxe Edition). Esim. Absolute Batman Vol.1 ja Vol.2 ovat laadulta sellaista ok tasoa. Kansi pehmeä. TP taitaa olla lyhenne. (Adlibris).

Kelasin että keräisi rahaa DC, Hush Absolute Edition kirjaan. Haluaisin nähdä miten laadukkaita nuo ovat. Piirrosjälki on kuitenkin niin hienoa. Värit pitäisi olla myös kunnossa. Kirjastossa on Hush, jonka yli ajettu varmaan ruohonleikkurilla. Kyllä sellainen syö fiilistä. Toinen minkä huomasin niin se kirjan keskikohta. On vaikea saada paneeleista kunnolla selvää, jotka ovat "keskellä".

Eli joka ikinen sivu täytyy miettiä miten näkisin koko paneelin. Sitten sekin yllätti että on sivuja, joissa minulla on vaikeuksia ymmärtää missä järjestyksessä paneelit pitää lukea. Väitän että suurempi sivukoko ja ylipäätään panostus laatuun tulee näkymään lukukokemuksessa. (Digi sarjiksen kanssa jatkuvasti ongelmaa paneelien kanssa. Välillä oikein mukava ja välillä en näe tekstiä kunnolla. ZOOMi ei toimi oikein jne.).
 

[Curtvile]

Olen siinä käsityksessä että Absolute on DC:n paras versio sarjakuvasta. Onko sivut sitten suurempia, paperi laadukkaampaa. Tuossa Omnibus versiossa tulee valtava määrä kaiken maailman tarinoita. Se ei välttämättä ole fiksuin tie Hush tarinaan.

Ei, tämä on näkemysero.
TOSA ja minä arvostamme tarinaa ja omnibuksessa ei ole " sattumanvaraista jotain" / kaiken maailman tarinoita.
Siinä on Hush pohjustuksiineen ja nähtävästi myös kohta suomeksi tuleva Hush 2 samoissa kansissa.
Omnibus ei ole karvalakki laitos.

Mutta makuasioista ei voi kuin kiistellä, jos olen oikein viestihistoriaasi ymmärtänyt isompi koko ja paksumpi kiiltävä paperi lisäävät tasoja lukukokemukseesi.
Itse valikoin lehtiä ja omnibuksia ja pidän DC Compact pokkarikoon versioista . Olen siellä TOSAn päädyssä tärkeämpi asia on se tarina ja taide.

Ei-sarjakuvallinen vertaus: vuosia sitten vietettiin paremman puoliskoni luona iltaa. Hän jutteli ystävättärensä kanssa avokeittiössä ja minä pidättelin epäsosiaalisuutta olohuoneessa ystävättären miehen ( sittemmin ex- miehen) parissa oluiden äärellä.
Hänelle oli kovin vaikeaa nauttia musiikista koska naisystäväni stereoiden vahvarit olivat hiukan heikot ja johdotus ei ollut kultaa tai platinaa.
Minulle oli tärkeämpää että Black Sabbath soi.

Sama minusta tässä.

[kilpikonna]

Okei, tutkitaan se Omnibus sitten vielä tarkemmin. Jos siinä vielä Hush 2 mukana. Noista musiikki jutuista sen verran että kun on tottunut erinomaiseen äänentoistoon niin paluuta ei ole. Sama kuvanlaadussa. Sarjakuvissa ainakin itselle se piirrostyö, värit, koko saa olla parasta mitä on tarjolla.

Suuremmassa kuvassa on enemmän yksityiskohtia. Kuten kaikki täällä tietävät niin taitelija piirtää esim. hahmon suureen kokoon ja sitten se kuva pienennetään sarjakuvaan sopivaksi. Pienentyminen lisää sellaista COOL efektiä. MUTTA vain tiettyyn pisteeseen asti. Yksityiskohdat kärsivät pienemmästä sivu koosta.