No nyt kun TiKo otti tuon kysymyksen esiin, niin mainittakoot tässä kohtaa, että Cult:ia ei ole vieläkään suomennettu.
Itse henk.koht. toivoisin Batmanin saralta suomennettavan Doug Moenchin vampyyri Batman trilogian kokonaisuudessaan yksien kansien sisään. Myös Doug Moenchin muut Batmanit ovat minusta rautaa. Niitähän nähtiin Suomessa vilaukselta DC-Spesiaali 1/1997:ssä. Mikäli näitä tosiaan on enemmän, niin tänne vaan.
Olisi myös mukava saada legendaarinen Ra's al Ghul trilogia
Batman: Birth of the Demon, etenkin kun se on noin nätisti koottu nyt yksiin kansiin Amerikassa tuossa viime vuoden puolella. Olen nähnyt kokoelman, ja se on aivan upea. Harvoin kiinnitän huomiota painojälkeen, mutta tässä se on upea. Olen harkinnut ostoa, mutta mikäli se suomennetaan ja etenkin yhtä hyvällä painojäljellä, ostaisin sen ihan mielelläni suomeksi.
Batman: Musta ja valkoinen saa myös jatkoa, ja olisi tietenkin sopivaa, jos Egmont pysyisi asiassa kartalla. Minua vain hämää, että onko jotain Musta ja valkoinen tarinoita jätetty Suomessa välistä, koska vaikka omistan kaikki 3 suomeksi julkaistua, ne eivät tekijäkaartiltaan täsmänneet englanninkielisiin vastineisiin. Mikäli jotain on julkaisematta, niin julkaisuun, ja heti!
Batman: Child Of Dreams on tapaus, jonka voisi hyvin myös suomentaa. Se on mangaversio Batmanistä, ja ansaitsee tulla julkaistuksi jo senkin takia, että se on aidosti hyvä tarina. Myös Batman: Nine Lives, 100% noir Batman tarina elseworld henkeen, olisi mukava saada suomeksi. Samoin kuin futuristinen Batman: Year 100.
Grant Morrisonin Batman: Gothic ja Batman: Arkham Asylum ovat minusta teoksia, jotka kuuluisi julkaista samoissa kansissa. Monet ajattelevat jälkimmäisen tarinan olleen se Morrisonin juttu. Minusta kuitenkin nämä tarinat yhdessä alkoivat rakentamaan Morrisonin laajaa Batman universumia, joka on minun näkökulmastani paljon onnistuneempi kokonaisuus kuin Millerillä. Miller kun ei näytä itsekään tietävän, että mistä hänen Batmanissään on kyse.
Morrison esittelee teoksissaan sekä Bruce Waynen käymän koulun, että Gorhamin mielisairaalaan, ja molemmat käyävät siellä, missä yksikään Batman tarina ei ole vieläkään kunnolla käynyt: Uskonto ja hulluus. Nämä ovat aiheet, joita teoksissa käsitellään. Ensimmäiseen ei ole koskaan edes uskallettu Batman tarinoissa mennä. Ehkä se voisi paljastaa Batmanin todellisen minän?
Onko Batman hullu, fanaattinen vai ehkä sittenkin järjissään, ja yksinkertaisesti vain nero? Näihin kysymyksiin paneudutaan näissä teoksissa. Onko Batman luonut itselleen rikoksen vastaisen uskonnon, jota pitää yllä omalla hulluudellaan? Kaksi erillistä tarinaa, jotka luovat yhdessä pohjan näille kysymyksille, jotka esitellään niin mielenkiintoisella tavalla, niin että aivot repeää! Unohtakaa huumeet, kun teillä on Morrison, ette tarvitse niitä!
Jos mennään vähän kauemmas Batman aiheesta nii, että puhutaan Batmanin suhteesta muihin DC hahmoihin, niin Justice League of America: Tower of Babel on mitä erinomainen Batman keskeinen JLA tarina julkaistavaksi. Se näyttää Batmanin pimeän puolen ilman, että siihen tarvitsee lisätä elseworld maailman henkeen Draculoita näykkimään hänen kaulaansa tai pikkytyttöjä, joiden kuolema saa Batmanin käyttämään huumeita.
Tämä on oikeastaan se, miten minä tykkään tavallista Batmaniä lukea. Vainoharhainen ja pakkomielteinen Batman, joka kehittää pakosuunnitelman tilanteeseen kuin tilanteeseen, on hahmo johon voin helposti samaistua, koska luottamus on asia joka meille jokaiselle on vaikeaa, ja sen tuomat riskit vielä vaikeampia.
Batman ei luota ystäviinsä, Oikeuden Puolustajiin, vaan laatii jokaisen heidän varalleen suunnitelman heidän heikkouksiinsa perustuen, jolla päihittää heidät. Ikävä kyllä suunnitelmat joutuvat vääriin käsiin, ja Batmanillä on kaiffareilleen selitettävää. Tuttu tilanne, eikö?
Toinen vastaavantyyppinen tarina on J.M. Demattesin Batman: Absolution, jossa Batman saa huomata olevansa väärässä, ja että ison joukon tappanut teroristi on oikeassa. Samalla käsitellään myös naamioita, ja niiden merkitystä. John Byrnen Superman/Batman: Generations on myös julkaisemisen arvoinen, kuten myös Superman: Speeding Bullets, jossa Teräsmies on Batman, Lex Luthor on Jokeri.
Myös Batman/Superman/Wonder Woman: Trinity, sekä se uusi Trinity ja Superman/Batman lehden (myös uusi) tarinat ovat julkaisemisen arvoisia. Tässä riittäis hyvää julkaistavaa vuosiksi, mutta minua on jo pitkään kiehtonut aliarvostettu Batman: Cacophony tarina, jossa minusta nähtiin todella jotain perin uutta, mielenkiintoista ja semmoista, jota mieleni ei vieläkään ole täysin käsitellyt. Juuri tämän takia se pitäisikin julkaista myös suomeksi.
