Egmontin supersankaritarjonta vuonna 2013

[X-men]

Mikä tekijänoikeuspulma?

Black Dossierin wikistä: DC press release confirmed it would not be released outside the United States "due to international copyright concerns and related issues". This was not an issue with previous volumes, as the Victorian setting meant that the majority of characters that were used were from works no longer under copyright.

[X-men]

Saas nähdä kuinka paljon Egmontin tulevat julkaisut tuoksahtavat kun uusin X-lehti oli erittäin tuoksuva. Ei kait nuo tuoksuvärit terveydelle vaarallisia ole mutta tekevät lukemisesta hiukan epämiellyttävää.

[tmielone]

Long Halloween lepää raskaasti Tim Salen kuvituksen varassa. Mafiayhteisö, tikkuja päästään murhamysteerin kanssa raapiva Batman ja onnettomiksi friikeiksi kutistetut Bat-roistot eivät oikein vedä mukaansa.

Nyt pitää kyllä esittää eriävä mielipide. Long Halloweenhan on Batman-sarjisten kärkikastia!

[Tina DeMona]

Hmmmm. Tjaa. No, siis ideoita on vaikka muille jakaa, mutta ainakin itseäni ärsyttäviä elementtejä siinä on lähes yhtä paljon, jotka eivät loppupeleissä olisi olleet edes mitenkään mahdottomia kiertää.

Ensinnäkin on melko kummallista, miksi sarjiksen pitäisi muka toimia ns. reaaliajassa. On siistiä, että se jatkui kokonaisen vuoden halloweenista halloweeniin, mutta miksi sen pitää sarjiksen sisäisessä todellisuudessa niin tehdä? Koska jos tarina olisi sijoittunut vaikkapa yhteen kuukauteen ja kulminoitunut varsinaiseen halloweeniin, oltaisiin säästytty ärsyttävältä formaatilta, missä kaikki mahdollinen tapahtuu sen kuun yhden juhlapäivän aikana ja muun aikaa hahmot ilmeisesti istuvat vessassa tai pelaavat pajatsoa. Sarjiksen nimi olisi silti voinut olla Long Halloween, koska siinä olisi ollut paljon tapahtumia, joten se olisi tuntunut "pitkältä".

Näin oltaisiin myös voitu keksiä parempi vihollinen kuin taas joku typerä juhlapyhämurhaaja. Ja oltaisiin kenties voitu keskittyä hiukan enemmän niihin oikeasti kiinnostaviin asioihin, niinkuin mafiosojen meininkeihin ja Harvey Dentin kohtaloon.

Pitäisi kyllä lukea tuokin uudestaan, koska jossakin määrin taskunlämmin fiilis siitä jäi, vaikken nyt muistakaan enempiä perusteluja. Mutta mutta. Toimiihan se toki noinkin.

[Jarkko Sikiö]

Long Halloweenhan on Batman-sarjisten kärkikastia!

Onhan se jatko-osineen yksi keskeisiä Batman-tarinoita, mutta parinkymmentä vuotta kypsyttyään epäsuhta kuvituksen (Tim Sale) ja käsikirjoituksen (Jeph Loeb) välillä on jo melkoinen.

Keskeisimmiltä osin, eli Harvey Dentin kohdalla, kaikki etenee hyvin, mutta joululahjat lapsiperheeltä kepposteleva Jokeri, nolo Arvuuttaja sekä Uhrilampaat-vaikutteinen kalenterimies (hahmoa ei varmaan ole suomennettu) ovat hieman mitä ovat.

[Doctor Phantomizer]

Tim Sale ja Jeph Loeb ovat minusta enemmän tunnelmakertojia, kuin tarinan kertojia.
Siksi Hämähäkkimies: Sininen, Daredevil: Keltainen ja Teräsmies: Neljä Vuodenaikaa ovat minusta parempia. Hulk: Harmaata en ole lukenut. Kuvitus on minusta tähän tarinaan väärä (eihän sitä voi edes ottaa vakavasti) ja koko roska näyttää siltä kuin joku olisi oksentanut paperin päälle, ja skannannut sen. Minulle tuotti suuria vaikeuksia edes lukea koko tarina, ja sen värimaailmakin on jotenkin harmaa.

Mielummin pelaisin vaikka pajatsoa vessassa, koska sekin olisi piristävämpää ja tunteita herättävämpää. Tekijätiimi on hyvä herättämään voimakkaita tunteita, jotka raapivat mukavasti koko kehoa. Marvelilla lisätunne oli se pieni nostalgian kaltainen viehättävä tunne, joka syntyi esim. Daredevilin keltaisesta asusta.

Lukekaa mielummin nuo muut tekijätiimin jutut.

Ai niin, Demona:
Jos tuo juhlapäivä paradoksi sinua noin paljon rassaa, niin en ole varma haluanko olla seurassasi vauhdikkaan suoran lätkämatsi lähetyksen kesken matsia tapahtuneen mainoskatkon jälkeen, kun yhtään maalia ei ole tehty...

[tmielone]

Hyviä pointteja Tinalla ja Jiksillä! Jiksin kanssa olen siitä täysin samaa mieltä, että Salen taide on teoksen kantava voima. Ilman sitä juttu olisi korkeintaan yltänyt Bat-tarioiden keskikastiin.

Itse luin tarinan viimeksi kuutisen vuotta sitten, joten en nyt suoralta kädeltä pysty muistamaan minkä vuoksi olen sitä kehunut kaikille vastaantulijoille viimeiset 15 vuotta. Onneksi kuitenkin muistan sen verran, että sain kaivettua kvaakin syövereistä ihka ensimmäisen artikkelini, jossa tunnustin rakkauteni Loebia ja Salea kohtaan. Long Halloweenista runoilin silloin näin:

Tämä 13 lehden mittainen tarina kertoi Batmanin alkuvuosista ja Kaksikasvon syntymisestä. Tarina alkaa siitä mihin Frank Millerin Ensimmäinen vuosi jäi ja se on film noir –tyyppinen dekkaritarina, jossa Batman metsästää Holidayksi nimettyä murhaajaa. Nimensä murhaaja on saanut siitä, että hän iskee vain juhlapyhinä. Tarina sisältää kaikkea mahdollista: jännitystä, toimintaa/väkivaltaa sekä tietysti romantiikkaa. Tarinasta voi myös poimia sellaisiin elokuvaklassikoihin kuin Uhrilampaat ja Kummisetä. Monista aineksista huolimatta ei synny sillisalaattia vaan Loeb ja Sale onnistuvat kertomaan tarinan, joka nousee kevyesti parhaimpien Batman-tarinoiden joukkoon. On uskomatonta miten he ovat saaneet hahmoistaan niin uskottavia todellisia (siis supersankariasteikolla). Mafiosot sekä kuulostavat että näyttävät mafiosoilta, ja mielipuolet mielipuolilta. Jos hahmoista on onnistuttu tekemään normaalia uskottavampia, niin sama koskee väkivaltaa. Tappeluissa riittää vain muutama isku, kun tuloksena on jo verisiä naamoja ja murtuneita raajoja. Minusta tämä oli virkistävää vaihtelua supersankarisarjakuvissa, sillä yleensä pahista pitää heittää vähintää maailmankaikkeudella, jotten sen vauhti hidastuisi edes hetkeksi. Ainut häiritsevä asia The Long Halloweenissa on henkilöesittelyiden runsas toistaminen. Jos tarinan lukee lehti kerrallaan, niin tämä tuskin häiritsee, mutta jos tarinan lukee lähes yhdeltä istumalta, niin toistoa ei voi olla huomaamatta.

Mielenkiinnolla odotan muuttuuko mielipiteeni suomennoksen myötä. Ainakaan Riivattu Ritari ei enää iskenyt yhtä voimalla kuin ensi kertaa luettuna.

Ensinnäkin on melko kummallista, miksi sarjiksen pitäisi muka toimia ns. reaaliajassa. On siistiä, että se jatkui kokonaisen vuoden halloweenista halloweeniin, mutta miksi sen pitää sarjiksen sisäisessä todellisuudessa niin tehdä? Koska jos tarina olisi sijoittunut vaikkapa yhteen kuukauteen ja kulminoitunut varsinaiseen halloweeniin, oltaisiin säästytty ärsyttävältä formaatilta, missä kaikki mahdollinen tapahtuu sen kuun yhden juhlapäivän aikana ja muun aikaa hahmot ilmeisesti istuvat vessassa tai pelaavat pajatsoa. Sarjiksen nimi olisi silti voinut olla Long Halloween, koska siinä olisi ollut paljon tapahtumia, joten se olisi tuntunut "pitkältä".

Näin oltaisiin myös voitu keksiä parempi vihollinen kuin taas joku typerä juhlapyhämurhaaja. Ja oltaisiin kenties voitu keskittyä hiukan enemmän niihin oikeasti kiinnostaviin asioihin, niinkuin mafiosojen meininkeihin ja Harvey Dentin kohtaloon.

Uskoisin, että tarinan taustalla on juurikin nuo juhlapyhät. Sale ja Loeb olivat aiemmin tehneet jo muutaman Halloween-spesiaalin, joten nyt ideaa paisutettiin ja käytiin läpi 12 juhlapyhää eli Halloweenista Halloweeniin. Ei ehkä se tuorein idea noin yleisesti, mutta juhlapyhämurhaaja on koko homman pointti. Jos se tökkii, niin en yhtään ihmettele ettei tarina kolahda.

[Doctor Phantomizer]

Onhan siis kuvitus/käsikirjoitus symbioosilla hyvätkin hetkensä.
Ongelma on minusta lähinnä värimaailmassa. Kun vertaa muihin kaksikon töihin, Batmanissä kaksikon värimaailma on paljon tummempi. Minusta Salen piirrostyyli ei sovi vaadittuun värimaailmaan. Gregory Wright ei nyt oikein hoida hommiansa oikein, tai on väärässä paikassa. Hirviöt vaikuttavat möykkymäisiltä.

Kun vertaa esim. Bjarne Hansenin upeaan värisinfoniaan, niin kyllä tässä minusta ollaan pahasti hukassa:

http://shepherd492.blogspot.fi/2012/09/shepherd492-reviews-superman-for-all.html

Huomasin muuten myös, että Captain America: Valkoinen on myös lukematta.

[Tina DeMona]

Uskoisin, että tarinan taustalla on juurikin nuo juhlapyhät. Sale ja Loeb olivat aiemmin tehneet jo muutaman Halloween-spesiaalin, joten nyt ideaa paisutettiin ja käytiin läpi 12 juhlapyhää eli Halloweenista Halloweeniin. Ei ehkä se tuorein idea noin yleisesti, mutta juhlapyhämurhaaja on koko homman pointti. Jos se tökkii, niin en yhtään ihmettele ettei tarina kolahda.

Totta varmaan tämäkin. Pitäisi joka tapauksessa lukea kyllä uudestaan tämäkin, ja katsoa kuinka vahvasti mielipiteet vaihtuvat.

[Jarkko Sikiö]

Mielenkiinnolla odotan muuttuuko mielipiteeni suomennoksen myötä. Ainakaan Riivattu Ritari ei enää iskenyt yhtä voimalla kuin ensi kertaa luettuna.

Minä luin tarinan ensi kertaa vasta jokunen vuosi sitten, mikä varmasti vaikuttaa lukukokemukseen.

Varmaan nyt muistelisin tarinaa lämpimämmin, mikäli olisin lukenut sen lähempänä valmistumisaikaansa.

Moni köpöisempi tarina on nyt lähempänä sydäntä sen suuremmitta ansioitta.

Batman-rikollisista on niin hienoja tulkintoja, että niiden alentaminen mafiaveikkojen edessä vapiseviksi pikkurikollisiksi jollain tavalla silitti minua vastakarvaan. Eri asia sitten mitä tuosta ajattelisin, jos sen lukisin uudelleen.

[tmielone]

Onhan siis kuvitus/käsikirjoitus symbioosilla hyvätkin hetkensä.
Ongelma on minusta lähinnä värimaailmassa. Kun vertaa muihin kaksikon töihin, Batmanissä kaksikon värimaailma on paljon tummempi. Minusta Salen piirrostyyli ei sovi vaadittuun värimaailmaan. Gregory Wright ei nyt oikein hoida hommiansa oikein, tai on väärässä paikassa. Hirviöt vaikuttavat möykkymäisiltä.

Kun vertaa esim. Bjarne Hansenin upeaan värisinfoniaan, niin kyllä tässä minusta ollaan pahasti hukassa:

http://shepherd492.blogspot.fi/2012/09/shepherd492-reviews-superman-for-all.html

Teräsmies on Jeesus ja puhdassydäminen Amerikan unelmavävy, joten totta kai siihen sopii tuollaiset kauniit ja kirkkaat värit. Batman on sitten se roskakuski, joka hoitaa likaiset työt, jottei muiden kädet tahriinnu. Kyllä sellaiseen tarinaan kuuluvat synkät värit, joten minusta värimaailma on ihan onnistunut.

Huomasin muuten myös, että Captain America: Valkoinen on myös lukematta.

Itsekään en ole tuota lukenut, mutta ei se ole kuin 16 sivun maistiainen, joten tuskin olemme mitään mullistavaa menettäneet.

Minä luin tarinan ensi kertaa vasta jokunen vuosi sitten, mikä varmasti vaikuttaa lukukokemukseen.

Varmaan nyt muistelisin tarinaa lämpimämmin, mikäli olisin lukenut sen lähempänä valmistumisaikaansa.

Moni köpöisempi tarina on nyt lähempänä sydäntä sen suuremmitta ansioitta.

Tuo on oleellinen pointti. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän on lukenut ja nähnyt, joten mullistavia lukukokemuksia saman genren sisällä tulee entistä harvemmin vastaan. Itse aloitin Batman-lehtien lukemisen 90-luvun alun Grant-Wagner-Breyfogle/Aparo-Starlin -tuotoksilla ja ne olivat minulle jotain uutta ja ihmeellistä. Jäin koukkuun samoin tein. Voisin kuvitella, että tänä päivänä tarinoilla ei olisi enää samaa tehoa, jos lukisin ne ensimmäistä kertaa.

Voisi oikeastaan kokeilla miltä ne nyt vaikuttavat, kun en ole lukenut niitä vuosikausiin.

Batman-rikollisista on niin hienoja tulkintoja, että niiden alentaminen mafiaveikkojen edessä vapiseviksi pikkurikollisiksi jollain tavalla silitti minua vastakarvaan. Eri asia sitten mitä tuosta ajattelisin, jos sen lukisin uudelleen.

Pitää tunnustaa, etten edes muista ketä kaikkia oli tarinassa mukana ja millaisia rooleja he esittivät. Pääosassa olivat kuitenkin mafiosot ja ne syöpyivät mieleeni. "Superroistot" taisivat olla vain friikkejä, joita pitää näyttää hieman, sillä kuuluvat niin olennaisesti Batmanin mytologiaan.

Pitää nyt lopettaa tästä jauhaminen ja palata asiaan vasta kun olen lukenut suomennetun version, sillä sen jälkeen voi olla hieman toisenlainen ääni kellossa. Toivottavasti kuitenkaan ei.

[Petteri Oja]

- Kerrassaan Merkillisten Herrasmiesten Liiga: Musta kansio 23.10.
- Vartijat ennen: Minuuttimiehet ja Silkkiaave 11.09.
- Vartijat ennen: Koomikko ja Rorschach 16.10.
- Vartijat 3. painos 11.09.
- Batman: Pöllöjen kaupunki 23.10.
- Batman: Pitkä pyhäinpäivä 05.06.
- Kuolema: Elämisen kallis hinta 04.09.
- Conan palkkasoturi 11.09.
- Shokki tekijänä Richard Corben 1 04.09.
- Mustanaamio 1970 16.10.
- Hämähäkkimies: Sanomalehtisarjat 16.10.
- Kostajat: Loputon sota 09.10.
- Thor: Jumalten tuho 16.10.
- Walking Dead 4 16.10.

Tähän päälle sitten eurosarjat Bruno Brazil, Punaparta, Haikaralaivue, Piko ja Fantasio, Yoko Tsuno, Natasha yms.

[Miqz]

- Kerrassaan Merkillisten Herrasmiesten Liiga: Musta kansio
- Vartijat ennen: Minuuttimiehet ja Silkkiaave
- Vartijat ennen: Koomikko ja Rorschach
- Vartijat 3. painos
- Batman: Pöllöjen kaupunki
- Batman: Pitkä pyhäpäivä
- Kuolema: Elämisen kallis hinta
- Conan palkkasoturi
- Shokki tekijänä Richard Corben 1
- Mustanaamio 1970
- Hämähäkkimies: Sanomalehtisarjat
- Kostajat: Sodan loppu
- Thor: Jumalten tuho
- Walking Dead 4

Tähän päälle sitten eurosarjat Bruno Brazil, Punaparta, Haikaralaivue, Piko ja Fantasio, Yoko Tsuno, Natasha yms.

Hieno lista ja mun tiedot piti paikkansa . Mikäs toi Kuolema: Elämisen kallis hinta on?

[Curtvile]

Sandman spin-off: Death the High cost of living.

Minen hiekkamiehestä piittaa paskan vertaa mutta tässä taide lunastaa ihan kaiken:Chris Bachalo ja Mark Buckingham

[Petteri Oja]

Sandman spin-off: Death the High cost of living.

Lehdistötiedotteesta päätellen kyseessä on ennemminkin tämä:

http://www.sarjakuvakauppa.fi/death-the-deluxe-edition.html

Tosin sivumäärän mukaan ei ihan niin laajana versiona kuin tuo jenkkipainos. Ainakin kuvagalleriat lienee jätetty pois, toivottavasti kaikki tarinat ovat kuitenkin mukana.