Manga-julkaisut Suomessa

[Jarkko Sikiö]

Mutta kun esim. jotakin Narutoa tai Yu-Gi-Ohta selailee, niin mitä muuta se on kuin ADHD-kamaa pikkupojille.

Tässä on kyse medialukutaidosta. Pelikulttuuri näkyy selkeästi mm. manga-ilmaisussa.

Näpsäkästi minulla on jo raakaversio Naruto-arvostelusta (tai vähintään foorumikirjoitusta) odottamassa sarjan etenemistä sopivaan vaiheeseen, mutta paljastetaan siitä eräs avainkappale:

Naruton kiistaton vahvuus on kyky houkuttaa lukijansa seuraamaan taisteluja pokkarista toiseen. Menestyskaavaansa Kishimoto ei ole löytänyt tarinankerrontaperinteestä vaan pelikulttuurista. Ninjojen voimanmittelöt perustuvat aluksi voittamattomilta vaikuttavien vihollisten analysointiin ja heikkouksien etsimiseen hyökkäyskaavasta – Naruton lukeminen on kuin videopelien pomovihollisten rökittämistä!

EDIT: Tai mitä tätä säästelemään, otetaan toinenkin kappale, se kun sopii niin mojovasti tähän yhteyteen:

Sarjakuvan ystävien on ollut vaikea sulattaa erityisesti poikien shōnen-genren mangaa, koska perinteiseen tarinankerrontaan tottuneiden on vaikea koodata se auki – lapsilta ja nuorilta se käy puolestaan helposti. Heillä on jo enemmän yhteistä kulttuuritaustaa japanilaisten ikätovereidensa kuin edeltäneen sukupolven kanssa.

[Reima Mäkinen]

Provosoinnista puheen ollen...

Tämä ei voi olla kehittävää luettavaa kenellekään.

Kuka tai mikä taho on pätevä määrittelemään "kehittävän lukemisen"?

Tässä on kyse medialukutaidosta. Pelikulttuuri näkyy selkeästi mm. manga-ilmaisussa.

Voihan se olla pelikulttuuriakin, mutta itse sanoisin että shonen-mätön juuret ovat paljon syvemmällä. Esimerkiksi japanilaisessa kilpailu- ja kilvoittelukulttuurissa sekä siinä miten sankarimyytti rakennetaan. Toriyama oli Dragon Ballinsa kanssa jalostamassa tätä genreä juuri tähän muottiin, ja siitä on pian 25 vuotta. DB:n jälkeen samaa (toimivaksi havaittua) kaavaa on toistettu.
Itse en näe juurikaan eroa shonen-mätön ja supersankarimätön välillä jos mietitään sitä lukemiston "kehittävyyttä"

Turpaanvetämisen voi toki paketoida monella tavalla ja tämän kuorrutuksen ympärillähän suurin osa lastensarjakuvasta pyörii. Se että näin simppeli kuvio ei kiinnosta kaikkia aikuisia ihmisiä ei mielestäni ole mikään ihme. Toki on eroja siinä, miten hyvin/humoristisesti/jännittävästi "viikon vihollinen"- ja kasvutarina-teemoja kerrotaan ja näistä eroista on sitten kiva keskustella Kvaakissa.

[Marsumestari]

Mutuiluna voisin kuvitella urheilumangan ja muun kilpailumangan pitkien toimintaosuuksien vaikuttaneen myös mättömangojen pitkiin taisteluihin, tosin kyllä jo 70-luvun alun Lone Wolf & Cubissa on myös erittäin pitkiä taistelukohtauksia. Toisaalta kyllähän Black Jackissa leikkausoperaatiokohtaukset kuvataan melko yksityiskohtaisesti.

[Jarkko Sikiö]

Esimerkiksi japanilaisessa kilpailu- ja kilvoittelukulttuurissa sekä siinä miten sankarimyytti rakennetaan.

Toki näin, kun mennään tälle tasolle, mutta nykypäivään peilatessa medialukutaito on mielestäni avainsana.

Itse olen mieltänyt pelien ja shonen-mangan yhteyden voimakkaasti vuosikaudet, vaikutteet viihdemuotojen välillä kulkevat rajojen ylitse.

Lisäksi pelit ovat olleet muodossa tai toisessa arkea jo 1980-luvun alusta, joten pelikulttuuri ei ole Dragonball-sarjaan verrattuna mitenkään tuore ilmiö, vaikka se vasta merkittävästi myöhemmin, konsoleiden myötä, nousi kaikkien tietoisuuteen.

[PTJ Uusitalo]

Jossakin oli juttua siitä, että mangan laskeneet myyntiluvut Japanissa ovat muuttaneet mangaa osin "länsimaalaisuusystävällisemmäksi". Japanista haetaan siis ihan tarkoituksella markkinoita vähän laajemmaltikin kuin vain omalta saarelta.

Tiedä sitten. Juuri viime viikolla Shueisha ilmoitti että aikoo painaa One Piecen 56. osaa 2,85 miljoonaa kappaletta, mikä on tiettävästi suurin yksittäisen pokkarin ensipainos Japanissa ikinä. Se sarja myy kotimaassaan melkein yhtä paljon kuin koko Yhdysvaltain sarjakuva-ala yhteensä, manga mukaanlukien. Samaan aikaan nämä samat jättisarjat myyvät länsimaissa sata tai parisataa tuhatta kappaletta per kieliversio, uusintapainokset mukaan lukien... Kyllähän niistä globaalisti tulee huomattavan iso siivu, mutta muutaman kärkinimekkeen jälkeen myynti tipahtaa kymmenistä tuhansista tuhansiin.

Isoissa sarjoissa luotetaan kotimaiseen viikoittaiseen lukijapalautteeseen niin paljon ettei ulkomaista yleisöä juuri ehditä ajatella (ja mitenpä siltä palautetta saataisiinkaan), pienempien sarjojen myynti ulkomailla taas on sen verran nappikauppaa ettei se edes maksaisi vaivaa.

Mutta olisiko silti linkkiä? Aihe on toki kiinnostava, sillä jokunen vuosi sittenhän animeteollisuuden puolella tehtiin juuri näin Hellsingin ja Cowboy Bebopin länsisuosion viitoittamina. Sarjoja tuotettiin sillä oletuksella että osa tuloista tulee kuitenkin Pohjois-Amerikasta päin, joten sellaisia sarjoja joissa oli cooleja naishahmoja, pyssyjä, tissejä, vakavaa toimintaa, ei-japanilainen miljöö ja englanninkielinen nimi tuotettiin muutama vuodessa. Witch Hunter Robin, Ergo Proxy, Pumpkin Scissors, Darker Than Black, Black Lagoon, Black Blood Brothers, Coyote Ragtime Show...

Keskustelu olisi sitä paitsi paljon mielenkiintoisempaa jos tiedettäisiin jotain mangan myyntilukujen kehityksestä. Tai mangan kustantamisen kannattavuudesta.

Jos puhutaan muista maista kuin Suomesta niin lukuja toki löytyykin. Kelpaisiko Ranska?

Tästä voisi päätellä että sarja on löytänyt kohdeyleisönsä eikä uusia lukijoita enää juurikaan tule. Tai jos tuleekin, niin vanhojen fanien poistuma kompensoi sitä ja myynti pysyy silti samana. Uskoisin silti että kyse on enemmän ensimmäisestä, koska ymmärtäähän sen että sarjaan on vaikea päästä sisään kun julkaisu porskuttaa kymmenissä osissa... Näitä lukuja voi huvikseen verrata ranskalaisten kotimaisen tuotannon myyntiin ja kehitykseen jos haluaa.

Tässä on mangan osuus Ranskassa julkaistuista sarjakuvista. Kasvaa edelleen hitaasti, joskin kasvuvauhdin kasvu on pysähtynyt.

Sama käy ilmi myös tästä kuvasta jossa verrataan kysynnän ja tarjonnan kehitystä vuoden 2001 myyntiin. Ranskan mangamarkkinat saturoituivat vuonna 2005 täsmälleen samalla tavalla kuin Yhdysvalloissakin; kustantajat luulivat myynnin kasvun jatkuvan edelleen eksponentiaalisesti ja skaalasivat julkaisumääränsä sen mukaan – mikä johti jyrkkään vastareaktioon leikata julkaisumääriä vuodesta 2006 alkaen, kun edellisen vuoden myynti alittikin odotukset ja varastot täyttyivät myymättömästä mangasta.

Mutta enpä sanoisi että manga mitenkään lopussa olisi, niin Suomesta kuin maailmastakaan. Kyllä sitä tulee lisää edelleen samaa tahtia kuin vanhat sarjat loppuvat.

[Lurker]

Mutta olisiko silti linkkiä?

Below are the decline in 2009 sales versus those of a year earlier:
Shonen, etc:
Weekly Shonen Jump         2,807,000      0.7%
Weekly Shonen Magazine      1,633,000      -6.9%
Korokoro Comic            937,000      6.0%
Monthly Shonen Magazine   902,000      -4.7%
Weekly Shonen Sunday      765,000      11.7%

Seinen, etc:
Young Magazine            843,000      -10.0%
Weekly Young Magazine      838,000      -10.4%
Big Comic Original         785,000      -5.3%

Siitä laittamastani linkistä löytyivät nämä tuoreet luvut Japanista.

Below you can see magazine (red) vs tankobon (blue) sales, with volumes sold in units of 100 million above, and sales in units of 100 million yen below (approximately $1,000,000):

[Mon of Olay]

Weekly Shonen Jump         2,807,000

No huh huh, kyllä on mangalla selvästi kova alamäki menossa, kun myyyntiluvut näyttävät tuollaisilta. Se loppuu varmaan kokonaan ihan just.

[PTJ Uusitalo]

Sankakun muka-asiallinen ironinen tyyli kyllä tunnetaan, joten pelkästään se että Artefact kirjoittaa "Japan’s manga industry faces great peril" ei tarkoita vielä yhtään mitään. (Esimerkki.)

Ja sitä paitsi tuossa puhutaan mangalehdistä eikä oteta huomioon esimerkiksi kännykkämangan (ja kännykkäromaanien, vaikka ne eivät tähän liitykään) räjähdysmäistä suosionnousua kuluneen vuosikymmenen aikana. Kaiken printtimedian myyntihän on ollut laskussa jo vuosia kaikkialla teollisuusmaissa, mutta ei se tarkoita sitä että ihmiset kuluttaisivat vähemmän viihdettä tai lukisivat vähemmän uutisia. Ne vain hankitaan eri kautta kuin mangalehdistä tai sanomalehdistä.

Lisäksi, tarkoitin kyllä että missä oli juttua mangan länsimaalaisystävällisemmäksi muokkaamisesta.

[Lurker]

Lisäksi, tarkoitin kyllä että missä oli juttua mangan länsimaalaisystävällisemmäksi muokkaamisesta.

Olen sen ihan varmasti jostain lukenut, mutten muista mistä. Voin laittaa postia vaikka Gravettille tai jollekin ja kysyä asiasta ensi viikolla.

Ja tietty nuo miljoonalevikit ovat aika hurjia. Mangaa taidettiin kuitenkin julkaista vielä 90-luvun puolivälissä vajaa puolitoista miljardia (!) kipaletta, nyttemmin jotain puoli miljardia.
http://comipress.com/news/2007/03/10/1622
http://www.animenewsnetwork.com/news/2007-10-20/manga-sales-in-japan-decline-for-fifth-consecutive-year

(Muistakaa, millaisissa lukemissa Disney-sarjakuvat joskus olivat Jenkeissä ja missä nyt. Kun muutos tulee, se voi tulla nopeasti.)

PS. Tuo nykyinen Weekly Jumpin myyntiluku on ihan "surkea", ennen lehteä meni kuusi miljoonaa. Siis kuusi. Miljoonaa.
http://altjapan.typepad.com/my_weblog/2009/11/manga-manga-poverty-poverty.html

[Curtvile]

Ihan totta. mangahan on selvästi kriisissä.
Kärsii selkeästi samasta ukkoontumisesta kuin BD ja amerikkalainen sarjakuva.
kyllä kuuden miljoonan myynnillä on varauduttava muistokirjoituksen laadintaan.
Aikahan on siis selvästi ajanut ohi mangasta.

Ihan näin.

Ensi-ihastus suomessa on tosiaan mangan osalta taittunut mutta vaikka vielä ollaan pitkälti jyrkässä puritaanivaiheessa niin se mistä europuolen hölöntöttö-ketjussa puhuttiin pitää kutinsa:
murrosvaihe.

Isot massat alkavat karsia jyviä akanoista. Vain mangaan hurahtaneet vähenevät osan siirtyessä alkohoin huumaiseen vaiheeseen kasvua ja ison osan laajentaessa muuhunkin sarjakuvaan.
Jättämättä mangaa mihinkään.

Tästä avarakatseisuutta ja uuden kokeilua haraastavasta porukasta tulee myös näiden nykyisten ja tulevien pseudomangojen kuluttajakuntaa.

se vie vuosia omaa henkilökohtaista kasvua, mutta pian se että opitulla kerrontatekniikalla joku(mahdollisesti ikätoveri tai ainakin saman kulttuurisen viitekehyksen omaava) kertookin tarinoita jotka kiinnostavat.

Tuskin tuontimangan tasolle noustaan, mutta pseudon stigma vähenee. todennäköisesti siinä määrin että jos asiaan panostaa oikeasti, ns. turvallisen muun palkkatyön hyläten, voi meillä olla sarjakuvantekijöitä jotka tekevät mangaa.
Kaupallisesti.

kaikki riippuu miten kortit nyt pelataan, miten kustannuspuoli toimii ja valitsee julkasujaan.

mangan tyylikirjo alkaa vihdoin laajeta täällä. Matkaa Japanin tasoon luonnollisesti on paljon, mutta yhdistetyllä lehtipiste- JA kirjakauppamyynnillä varmistetaan levikki.
Se ettei rajata vain tyttöjen tai poikien juttuihin vaan siihen että oikeasti on "jokaiselle jotakin" se on mahdollisuuksien rajoissa.

Naivi en ole.
Kuten kotimaisen, amerikkalaisen ja eurooppalaisen sarjakuvan kohdalla myös japanilaisen kohdalla voidaan pudottaa pallo ratkaisevilla peliminuuteilla ja homma menee nk. reisille.

Tässä maassa on tilaa niin aidoille kuin "pseudoille" sarjakuvillekin. Alkuperämaasta riippumatta.
Yksisilmäisillä kuluttajavalinnoillamme voidaan toki hassata kaikki.

Mikään ei ole niin tyhmä kuin ihminen.

[Reima Mäkinen]

Keskustelu olisi sitä paitsi paljon mielenkiintoisempaa jos tiedettäisiin jotain mangan myyntilukujen kehityksestä. Tai mangan kustantamisen kannattavuudesta.

Jos puhutaan muista maista kuin Suomesta niin lukuja toki löytyykin. Kelpaisiko Ranska?

Vilkaisu ketjun otsikkoon riittänee vastaukseksi. Mutta samapa tuo. Tällä alueella on jo niin monta sekavaa keskustelua tästä samasta aiheesta (onko manga muotia ja mitä sen kustantajat mahtavat miettiä) että ei siinä yksi ketju lisää tunnu missään. 

[Lurker]

En kehdannut lähettää postia Gravettille, mutta täällä miestä siteerataan ja Euroopan mangakasvulukujakin löytyy.

Reuters: In Europe manga is an estimated 38 million euros ($56.5 million) market, according to the Japan External Trade Organization's latest data. This is but a fraction of Japan's 480 billion yen ($5.3 billion) manga market, but its potential could be huge: Europe's population of 500 million dwarfs that of Japan's 126 million. (...) Earlier this year, two of Japan's top three publishers, Shogakukan Inc and Shueisha Inc., moved to gain greater control over their manga and anime networks in Europe, buying out animation distributor KAZE as well as its VIZ Media subsidiary to tap into demand.

[Lönkka]

Reuters: In Europe manga is an estimated 38 million euros ($56.5 million) market, according to the Japan External Trade Organization's latest data.

Sanoisin että ei voi pitää paikaansa -aivan liian pieni luku.

Tilannetta tosin varmaan hämää se että kaikki Euroopan jenkkimangaimportit lasketaan varmaankin jenkkimyynniksi.

[Reima Mäkinen]

Sanoisin että ei voi pitää paikaansa -aivan liian pieni luku.

Niin on. Pelkästään Ranskan markkinan arvo oli (vuonna 2007) 80milj. euroa ja Suomen noin 2,5 miljoonaa.
Vastaavasti vuonna 2006 The Japan External Trade Organization says German and French sales of manga totaled $212.6 million last year,
Eli romahdus olisi ollut melkoinen, jos myynti olisi muutamassa vuodessa pudonnut neljäsosaan. Tuohon vielä päälle Italia, joka taatusti on iso markkina.

Eihän näistä luvuista kyllä sillee varmaksi tiedä, suuntaa-antavia ovat.

[Jarkko Sikiö]

Suomen tulevat anime- ja mangajulkaisut on koostanut selkeän tilaston suomeksi tänne.

Mikäli oikein näin aamutuimaan summailin, tilaston mukaan Suomessa on julkaistu mangaa seuraavasti:

2009: 166
2008: 169
2007: 125
2006: 99
2005: 54
2004: 27
2003: 8

Myynnin kehittyminen on kuitenkin nimikkeiden määrää laskemista parempi tapa seurata markkinoiden kehittymistä (ainahan sarjoja alkaa, päättyy ja niitäkin on eri mittaisia yksittäisestä julkaisusta moniin kymmeniin pokkareihin kasvavista sarjoista lähtien). Hyvä tilasto kuitenkin, joka sekin muistuttaa, kuinka räjähdysmäinen kasvu on Suomessa ollut.

Kyllä tuo kehitysnopeus tietysti omalta osaltaan säikäytti perinteiset sarjakuvaharrastajat, mutta on kovin ikävää ettei mangaa vieläkään nähdä sarjakuvakenttää tervehdyttävänä ja monipuolistuttavana tekijänä (viitaten mm. Sarjakuvavuosi 2009 -katsaukseeni, jossa toistin vanhan toteamukseni siitä, että manga tarjoaa paitsi tietyille ikäryhmille, myös eritoten tytöille lukemista).

Sen sijaan sarjakuvavuoden katsauksessa en käsitellyt asiaa, mutta tietysti oli minun taholtani virhearvio vuoden 2008 puolella kuvitella, että manga monipuolistuisi Vagabond ja Tuulen laakson Nausicaä -sarjojen osoittamaan suuntaan perinteisten sarjakuvaharrastajien tai aikuislukijoiden suuntaan. Tietenkin suuremmat apajat kustantajilla on mangan lukijoiden keskuudessa, jolloin nuortensarjojen lisäksi suunta on mm. hormonien kyllästämien teinien sarjoissa.

Kaiken sarjakuvan tavoin toivon myös vuodesta 2010 hyvää mangavuotta lukijoiden lisäksi myös kustantajille!