Manga-julkaisut Suomessa

[Marsumestari]

Mangan ongelmana on usein tekijöiden infernaalinen kiire ja lukijakyselyt, joiden perusteella suosittuja sarjoja venytetään loputtomiin. Mangan vakiintuneet käytännöt voivat nekin olla ongelmallisia, esimerkiksi Naoki Urasawa on taannoin haastattelussa sanonut, että länsimaissa piirtäjillä on enemmän vapauksia, koska mangassa asiat pitää aina tehdä tietyllä tavalla.

Tuossa haastattelussahan Urasawa valitteli suunnilleen sitä, että eurooppalaisessa jalkapallosarjakuvassa potkuun menisi yksi ruutu, mangassa ensin kuvattaisiin juoksua palloa päin, jalan ponnistus, potku ja osuma ja sitten pallon lento. Pointtinahan oli se, että mangakana joutuu piirtämään paljon sellaista, mitä ei varsinaisesti huvittaisi kun taas eurooppalainen sarjakuva on paljon kompressoidumpaa, ainakin yleisesti ottaen.

Sinällään ironista, että Urasawan ihailemaa Osamu Tezukaa voi hynin pitkälti syyttää mangan dekompressoidusta kuvakerronnasta ja Pluto taas on Urasawan moneen osaan dekompressoitu ja laajennettu versio Tezukan alle 200-sivuisesta tarinasta.

[Lurker]

"En halunnut tehdä Nausicaasta mangaa, jota luetaan nopeasti. Välillä harmistuin siitä, että sivu oli liian yksinkertainen, joten lisäsin ruutuja lisäämästä päästyäni. Sen jälkeen lisäsin vielä sivuja. Halusin että se on tarina, johon täytyy keskittyä."
- Hayao Miyazaki

Jari, olet totuuden torvi! Ällistyin, kun en siis tästä taiteilijan tarkoituksesta mitään tiennyt ja kun avasin tämän "mangan" ja luin ensimmäisen sivun.

Nausicaä on ällistyttävän länsimaalaista sarjakuvaa, ei oikeastaan mangaa ollenkaan.   Heti ensimmäinen "hiljainen" sivu tuo mieleen Moebiuksen Arzachin lennon.
- Lurker

Ja jos joku on elokuvamaista kerrontaa, niin bande dessinée. Valerian on voimakkaan visuaalista elokuvaa ja vaikkapa Tintti on ihan suoraan elokuvakäsikirjoitusta.

Eurooppalaisesta sarjakuvasta italialainen ei ole kovin kompressoitua, päin ja vastoin. Ja se vasta on Suomessa suosittua, Texit ja italo-Akut ja W.I.T.C.H.

Mutta antaa kaikkien kukkien kukkia! Manga, bd, fumetti, kotimainen ja mannermainen, kunhan laatua löytyy.

[Aura]

Ja jos joku on elokuvamaista kerrontaa, niin bande dessinée. Valerian on voimakkaan visuaalista elokuvaa ja vaikkapa Tintti on ihan suoraan elokuvakäsikirjoitusta.

Mutta kerronta ei silti imaise lukijaa mukaan yhtä vauhdikkaasti kuin manga (tai elokuvat). Vaan ei silti, taannoin nautin Tinttien läpikahlaamisesta enemmän kuin parista perusmangasta jotka myös luin.

[Antti Valkama]

Itsekin ihmettelin hieman Nausicaan julkaisutapaa. Olisin kenties kustannustoimittajana julkaissut isomman pötkön kerralla, tai ainakin pistänyt kanteen numeron perään vielä sanan "seitsemästä", muodossa tai toisessa. Minultakin tarina on osittain ostamatta, kun tuntui että loppu ei neljännen osan jälkeen ollut vielä häämöttämässä, ja kukaan ei oikein osannut sanoa montako näitä oli tulossa.

Julkaisujen koosta: Ei ollut alkujaankaan muita vaihtoehtoja kuin alkuperäisessä pitäytyminen. Ghibli nääs sanoi että pitäisi olla koko lailla alkuperäiskoossa, sekä sivumäärältä että laakeudelta. Ja jos olisi saanut valita, olisimme pitäytyneet alkuperäisessä, samaten. Kioskille ei oikein voi änkeä parinkympin opuksia. Ja kuten sanottu, mangassa rulettavat lehtipisteet.

Julkaisujen määrästä: takakansi oli ainut järkevä ja mahdollinen paikka kertoa siitä, joten kerroimme siitä takakannessa.

[echramath]

Ja jos joku on elokuvamaista kerrontaa, niin bande dessinée. Valerian on voimakkaan visuaalista elokuvaa ja vaikkapa Tintti on ihan suoraan elokuvakäsikirjoitusta.

Näin, mutta siitä huolimatta voi olla aika monta koulukuntaa siihen, kuinka monta framea sekunnissa pitää piirtää yksittäiseksi sarjakuvaruuduksi.

[Curtvile]

Näin, mutta siitä huolimatta voi olla aika monta koulukuntaa siihen, kuinka monta framea sekunnissa pitää piirtää yksittäiseksi sarjakuvaruuduksi.

Näin juuri. Vaihtelua on myös elokuvissa. Georgialainen draama kaivoskylän kuihtumisesta kerrotaan erilaisin elokuvallisin keinoin kuin vaikkapa amerikkalainen actionpätkä tai ranskalainen pornoelokuva.
Näidenkin sisällä on variaatoita yhden kameran otosta hysteerisiin käsivarakameraajoihin epäkesko-kameroilla.

Kyse on aina aiheesta, teemasta, tarinasta myös mangan(kin) sisällä on erilaisia kuvakerrontatapoja.

[tertsi]

Mutta kerronta ei silti imaise lukijaa mukaan yhtä vauhdikkaasti kuin manga (

Jaa?!

En ole koskaan pystynyt lukemaan yhtään japanilaista opusta loppuun.
Yritetty on muutaman kerran: Akira, Gun Smith Cats ja joitain muita.
En erottanut kuka on kuka, kaikilla naama hassusti samalla lailla irvessä koko ajan.
Kuvakerronta liian sirpaleista...
Nausicaä meinaan yrittää vielä lukea. Vaikka kuvat onkin väärin päin, niin onhan tyyli ja taustat sentään tuttua Moebius-tyyliä.

Ei ole mun juttu tuo manga.
Mutta jos jotkut tykkää, niin ihan vapaasti.

Onneksi on Amazon ja Bdnet.

[Reima Mäkinen]

Samaa aihetta käsiteltiin muuten aiemmin ketjuissa joissa puhuttiin siitä onko manga vain muoti-ilmiö sekä ketjussa manga pelastaa, joka yritti käsitellä mangan vaikutusta koko sarjakuvien julkaisuilmastoon.

Keskustelu olisi sitä paitsi paljon mielenkiintoisempaa jos tiedettäisiin jotain mangan myyntilukujen kehityksestä. Tai mangan kustantamisen kannattavuudesta.
Surullista tosiaan on se että laatusarjakuva myy niin huonosti. Mutta onneksi sitä joku aina joskus kuitenkin julkaisee.

Mutta kun laatumangan jättävät ostoslistaltaan pois siis myös ns. mangafanit. Hehän lopulta valinnoillaan ratkaisevat sen, mikä myy ja mitä kannattaa kustantaa.

Ihme käsite tuo mangafani. Tuskin se joukko on niinkään iso kuin "sarjakuvafanien" tai "bedefiilien" porukka (sikäli kuin näitäkään on olemassa). Ei mangaa ostava porukka ole mikään homogeninen joukko. Jengi ostaa ihan randomina niitä sarjoja tai genrejä jotka japanilaisista sarjoista on heidän mielestään kiinnostavia. Ei kai nyt kukaan fanita mangaa?! Joskus 2003 ja 2004 oli vielä joitakin hassuja ihmisiä jotka ostivat mangaa "kannatuksen vuoksi", mutta luulen että ei enää.

Ja jos joku on elokuvamaista kerrontaa, niin bande dessinée. Valerian on voimakkaan visuaalista elokuvaa ja vaikkapa Tintti on ihan suoraan elokuvakäsikirjoitusta.

Siis tarkoitat story boardia. Mutta juju onkin siinä että manga on enemmän elokuvallista. Mangakerrontaan sisältyy mahdollisuus koodata tunteita (ja liikettä), toisin kuin länsimaisiin sarjakuvakoodeihin. Länsimaisessa sarjakuvassa yhdistyvät kuvataide ja kirjallisuus, lopputulos on juuri niiin jäykkä kuin voi kuvitella. Manga taas on jo valmiiksi niiden synteesi, kerrontaa joka käyttää paremman puutteessa pysähtyneitä kuvia ja tekstiä. Manga on merkkikieli, jossa kuvaa ja sanaa ei voi enää mitenkään erottaa ja jota ei myöskään lueta kuin tekstiä eikä katsota kuin kuvataidetta. Mangaa luetaan samoin kuin elokuvaa katsotaan eli yhtään analysoimatta (kuvia tai tekstiä) annetaan vain sen luomien mielikuvien virrata.

[Curtvile]

Sarjakuva taas on jo valmiiksi niiden synteesi, kerrontaa joka käyttää paremman puutteessa pysähtyneitä kuvia ja tekstiä. Sarjakuva on merkkikieli, jossa kuvaa ja sanaa ei voi enää mitenkään erottaa ja jota ei myöskään lueta kuin tekstiä eikä katsota kuin kuvataidetta. Sarjakuvaa luetaan samoin kuin elokuvaa katsotaan eli yhtään analysoimatta (kuvia tai tekstiä) annetaan vain sen luomien mielikuvien virrata.

Korjasin kirjoitusvirheesi, mutten jaa tuota "yhtään analysoimatta " niin sarjakuvissa kuin elokuvissakaan

[Marsumestari]

Korjasin kirjoitusvirheesi, mutten jaa tuota "yhtään analysoimatta " niin sarjakuvissa kuin elokuvissakaan

Vaikka onkin erittäin tekstipitoista mangaa, kuten Death Note ja Salapoliisi Conan niin hyvin yleisesti kuvat ja teksti on rytmitetty niin, että ne luetaan melkein samaan aikaan, kun taas tekstitpitoisissa sarjakuvissa pitää luonnollisesti tuijottaa suuren tekstimäärän takia tuijottaa kuvia enemmän kuin on kuvakerronnan kannalta tarpeellista.

En ole Nausicaä-DVD:llä ollutta storyboardia tutkinut mutta ainakin muistikuvien mukaan monet kohtaukset ovat leffassa kuvakulmia myöten samat kuin mangassa. Itseasiassa näin on monen muunkin anime-sovituksen kohdalla ainakin, jos ne on tehty suunnilleen samaan aikaan mangan kanssa. Lähinnä shoujo-animet tuntuisivat olevan vähemmän orjallisia verrattuna alkuteosmangoihin, johtuen kuvakerronnasta, jota ei voi suoraan sovittaa liikkuvaan kuvaan.

[Lurker]

Animessa myös usein näytetään pysäytyskuvia, kuin mangaa, vaikka kyse on kai kustannuksista.

Mutta onko manga osin ryöstöviljelty? Tuotiinko sitä kerralla kerrallaan liki liikaa, niin että markkinat saturoituivat nopeasti ja uusien nimikkeiden penetraatio (aih!) ei tuppaa onnistumaan enää millään.

Mangaan liittyy myös lukubulimia, josta siitäkin joskus keskusteltiin.

Mangaa ahmitaan ja ahmitaan. Miten siinä käy? No, huono olo tulee ja lopulta alkaa ellottaa.

Ihme käsite tuo mangafani. No, niin on.

[Curtvile]

Mutta onko manga osin ryöstöviljelty? Tuotiinko sitä kerralla kerrallaan liki liikaa, niin että markkinat saturoituivat nopeasti ja uusien nimikkeiden penetraatio (aih!) ei tuppaa onnistumaan enää millään.

Mangaan liittyy myös lukubulimia, josta siitäkin joskus keskusteltiin.

Mangaa ahmitaan ja ahmitaan. Miten siinä käy? No, huono olo tulee ja lopulta alkaa ellottaa.

Älkää yrittäkö olla hauskoja.
Ette vaan osaa.

Mangaa ahmitaan ja kulutetaan, totta mutta ähky?
Aaltoliike kuuluu kaikkeen harrastamiseen.
Korkkareita ja Texeja syydettiin divareihin siinä määrin että siltä  taholta pyydettiin lappaamaan paperinkeräyslavoille.
Ja sitten kun opintolainat oli maksettu, asuntovelan korko pieneni ja se kolmas työpaikka olikin pysyvä ja lapsia 2.4, volvo ja puoliso niin hups.
Yli yön desimaalipilkku noissa rapatuotteissa hilautui kysynnän mukana oikealle.

Mangan taru ei ole suomessa lopussa, ensimmäiset omat mangasarjatkin on hiljan julkaistu.
Vähän sama kun palauttaisi puloivuotiaan synnytyslaitokselle:
"laittakaa takaisin tai korjatkaa takuussa. On viallinen. ei puhu eikä soita pianokonserttoja"

[Lurker]

Älkää yrittäkö olla hauskoja.
Ette vaan osaa.

No sinä kai sitten osaat.

Korkkareita ja Texeja syydettiin divareihin siinä määrin että siltä  taholta pyydettiin lappaamaan paperinkeräyslavoille.
(...) Yli yön desimaalipilkku noissa rapatuotteissa hilautui kysynnän mukana oikealle.

Rapatuotteissa? Olen kai sitten itsekin Rapa-Ripa, sillä on niitä tullut luettua.

[Jarkko Sikiö]

Mutta onko manga osin ryöstöviljelty? Tuotiinko sitä kerralla kerrallaan liki liikaa, niin että markkinat saturoituivat nopeasti ja uusien nimikkeiden penetraatio (aih!) ei tuppaa onnistumaan enää millään.

Mangaa on Suomessa ollut tarjolla lehtipisteissä vasta viisi vuotta, jonka aikana kustantajat ovat vasta oppineet tuntemaan markkinat ja löytäneet oman paikkansa.

Kun markkinat vetävät, pusketaan tuotteita niin paljon kunnes markkinoiden koko löydetään, mitä seuraa hetkellisestä ylitarjonnasta johtuva lasku ja lopulta tasaantumisvaihe. Sen jälkeen loppu on kiinni trendeistä ja markkinaosuuksista.

(Tämä siis kustannusalaa lainkaan tuntematta, mutta yleisesti maalaisjärkeä käyttäen.)

[Curtvile]

No sinä kai sitten osaat.

En tasan.

Rapatuotteissa? Olen kai sitten itsekin Rapa-Ripa, sillä on niitä tullut luettua.

sitten meitä on monta.

noin viisitoista vuotta sitten Texeja ja korkkareita katsottiin alaspäin kaikissa "tiedostavissa" ja "koulutetuissa" piireissä ja antikvariaatinomistajille ne olivat vaikeita: sisään tuli enemmän kuin ovesta meni ja tarjontaa oli.
Bulkkimäärissä.
Toki tuolloinkin oli kanta-asiakkaita mutta tuotto oli pientä.

Mutta Texeihin ja korkkareihin liittyi jo niiden omien laadullisten ominaisuuksien lisäksi nostalgia-arvoakin.
ja kuten monilla mangoilla - ei yhtään haitannut että käsikirjoitus oli tasokas ja piirrosjälki upeaa.

mangankäyttäjistä suuri osa tekee saman kuin texin ja korkkarin kohdalla on käynyt: jättää harrastuksen.
Mutta myös ydinryhmä kasvaa tasaisesti.

Manga on verrattavissa populaarimusiikkiin.
Manga on rantautunut suurelle yleisölle ottaen myöhemmin, uutena kesähittinä tai musiikkian oli sitten Rave, Disco mikä ikinä.
Osa painuu unholaan yhden kesän hiteinä mutta osa jää kestohiteiksi jotka nekin vähintyään tietävät jotain kautta vaikkeivät varsinaisesti faneja olekaan.