Tempo

[Sampsa Kuukasjärvi]

Tanskassa Egmont on julkaisut Tempoa viime syksystä lähtien ja se on lyönyt itsensä siellä läpi. Lehti ilmestyy siellä nykyään kuuden viikon välein. Siinä on julkaistu nyt seuraavia sarjoja: Sinitakit, Sammy Day, Piko ja Fantasio, Clifton ja Rubiini. Gil Jourdan, Viimeinen temppeliritari ja Lefranc ovat tulossa seuraavaksi. Eli pelkästään ranskalaista ja belgialaista sarjistuotantoa on julkaistu. Lehdet ovat aina sisältäneet yhden alkuperäisen albumin kokonaan.

[Lurker]

...jos lehdet eivät menestyneet silloin franco-belgisarjakuvan huippuaikaan, niin tuskin nytkään.

Non Stop menestyi hyvin. Kukaan ei varmaankaan tiedä tai muista enää sen silloista levikkiä, mutta nyt se olisi todella hyvä luku, näin vissiin.

Mikäli Tempo julkaisi Lefrancia, niin se peesaisi mukavasti Alix-buumia. Clifton olisi myös valmis tekemään comebackin!

Mustanaamion takia Pikosta ja Fantasiosta on tosin ollut jo melkein ylitarjontaa. Tosin siinä on julkaistu niitä Franquinin ajan tarinoita. Strumffitkin ovat taas pinnalla. Niitä kanteen, niin kakarat vonkaa lehteä marketissa.

Mikäs toi Viimeinen temppeliritari on?

PS. Temposta mainitsinkin jo aikaisemmin...

[tertsi]

Eikös Non Stopin levikki ollut n. 3000?

[Sampsa Kuukasjärvi]

Mikäs toi Viimeinen temppeliritari on?

Sori virheeni, ”Viimeinen temppeliherra” on historiallisesti oikea suomennos, vaikka tuo ”herra” on siinä vanhahtava sana. Ihan uusi sarjakuva perustuu muutaman vuoden takaiseen Raymond Khouryn hittiromaaniin Viimeinen temppeliherra, joka ratsastaa Da Vinci -koodin luomalla buumilla ja josta on tehty äsken myös tv-sarja. Mm. täällä on näytteitä sarjakuvasta:

http://www.wartmag.com/?p=1402

http://www.bedetheque.com/serie-20149-BD-Dernier-templier-(Le).html

Ja täällä on lista tanskalaisista Temmoista (Tempoista?). Kesäkuun 11. ilmestyi numero kuusi:

http://www.comicwiki.dk/wiki/Tempo

Kannattaa siis huomata, että ainakaan tanskalainen Tempo ei ole monen yhtäaikaisen sarjan jatkosarjalehti.

Eikös Non Stopin levikki ollut n. 3000?

Kuulostaa kovin, kovin pieneltä levikiltä.

[Timo Ronkainen]

Hmmm. jos siis Tempon joka numerossa on yksi albumi, miten se eroaa ihan tavallisista albumisarjoista? Nyt vaan kaikki on kasattu yhden nimikkeen alle. Vrt Trumf-sarja, Zoom-albumit ja Non-Stop -albumit ennenmuinoin. Jos Tempo on siis lehti niin siinäkö on lerppukannet, kartonkikansien sijaan? Oliskos Heavy Metal -tyylinen konsepti parempi - en tarkoita sisältöä (scifi-tissejä) vaan että yhden pitkän albumin (44-64 s.) lisäksi on jonkun verran lyhyttä sarjakuvaa, artikkeleita ja muuta sälää, yht. 100 - 128 sivua.

Timo

[VesaK]

Eikös Non Stopin levikki ollut n. 3000?

Ainakin menestyi paremmin kuin Parnasso. Mutta jostain syystä NonStop oli se joka lopetettiin.

[ksakke]

Non Stop menestyi hyvin.

Jos NonStop menestyi hyvin, harmittavan lyhytikäiseksi se jäi.
Itseäni vähän epäilyttää tuo tanskalaisen Tempon julkaisupolitiikka; luulisi siinä käyvän niin, että kiinnostava numero (=albumi) myy hyvin ja vähemmän kiinnostava jää hyllyyn. Voisi äkkiseltään kuvitella, että jos tarinat julkaistaisiin jatkokertomuksina, myynti olisi tasaisempaa.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Minähän en tiedä, olisiko Egmont Kustannuksen Tempo sama kuin Tanskan Egmontin Tempo, mutta on vaikea uskoa, että samannimisen lehden sisältö olisi Suomessa eri kuin yhteistyökumppanilla. Kiinnostava hanke ehdottomasti, vaikka minäkään niin kuin ksakke en ostaisi jokaista numeroa.

Hmmm. jos siis Tempon joka numerossa on yksi albumi, miten se eroaa ihan tavallisista albumisarjoista? Nyt vaan kaikki on kasattu yhden nimikkeen alle. Vrt Trumf-sarja, Zoom-albumit ja Non-Stop -albumit ennenmuinoin. Jos Tempo on siis lehti niin siinäkö on lerppukannet, kartonkikansien sijaan? Oliskos Heavy Metal -tyylinen konsepti parempi - en tarkoita sisältöä (scifi-tissejä) vaan että yhden pitkän albumin (44-64 s.) lisäksi on jonkun verran lyhyttä sarjakuvaa, artikkeleita ja muuta sälää, yht. 100 - 128 sivua.

Lehden erona albumeihin olisi edullinen hinta ja kioskijakelu. Nämä seikat voivat laskea ostamiskynnystä.

Kvaakissa on kirjoitettu moneen otteeseen, että 70-luvun antologialehdet menestyivät, mutta ilmeisesti eivät tuottaneet riittävästi hätäisten kustantajien mielestä. Viime vuosina antologiat eivät ole menestyneet - olisiko se syy ”puolialbumiformaattiin”.

Artikkelit, tarkkuus sälän kanssa ja esim. kirjepalsta vaativat huomattavaa toimituksellista lisätyötä ja samalla kustannuksia.

[Gothicus]

Clifton olisi myös valmis tekemään comebackin!

Kyllä, ehdottomasti! Cliftonin paluu olisi pienen, tai ehkä jopa keskisuuren, juhlan paikka. Toivottavasti vielä joskus...

[Lönkka]

Oliskos Heavy Metal -tyylinen konsepti parempi - en tarkoita sisältöä (scifi-tissejä) vaan että yhden pitkän albumin (44-64 s.) lisäksi on jonkun verran lyhyttä sarjakuvaa, artikkeleita ja muuta sälää, yht. 100 - 128 sivua.

Tämä voisi olla aika vahva konsepti.
Muistelisin moneen kertaan jatkisantologioiden menekin heikkoutta meillä perustellun juuri sillä että stoorit tulevat paloina.

Veikkaisin että meilläpäin nuo artikkelit yms sälä ei liene niin tärkeä osa, ellei sitten olisi todella hyvin ja kiinnostavasti tehty eikä vaan jotain puolityhmää ja/tai mukahauskaa jaarittelua.

Oli formaatti mikä hyvänsä niin riittävän usein pitää ilmestyä, mutta ei toisaalta liian usein. Tämäkin riippuu formaatista, mutta Jysätystä useammin pitäisi ilmestyä. Niin ja olla tietenkin laajalti saatavilla ettei tarvitse kissojen ja koirien kanssa metsästää harvoista erikoisliikkeistä tms.
 
Kaikkiseltaan kuulostaa kyllä ehdottoman kannatettavalta projektilta -go Egmont!

[Dennis]

Jysäys seikkaili holtittomasti sinne tänne lyhyen olemassaolonsa aikan.

Lehdellä pitää olla selkeä linja. Ja sillä sitten mennään.

Esim. joko mainsteramia tai artsua.

Tulevana tilaajan haluaisin myös jonkinlaisen varmistuksen, että ainakin yksi vuosikerta saadaan kasaan.
Tässä on vuosien varrella tullut jo tuettua yhtä jos toistakin juttua.

Coypcat that!

Ehodttomasti samaa mieltä eli rautalankaa

-joko tai linja,  minun tapauksessa jos se on liiaan taiteellista, niin no thanks
-ja väh. vuosikerta, ettei taas jää handuun paskaa kuten niin monesti on käynyt viimeksi Dampyr!

[tertsi]

Hitto! Olenpa onnistunut tekemään kirjoitusvirheitä lähes joka riville!!   

[Antti Vainio]

Eikös Non Stopin levikki ollut n. 3000?

Muistan että ne sanoivat 8000. Tämä on tyypillistä suomalaisilla kustannusyhtiöille, tärkeintä ei ole voitto  vaan järjettömän suuri voitto, Non Stop sai mennä koska se oli vain kohtuullisen tuottava.

[Markku Myllymäki]

Enpä nyt toista itseäni taas. Kaikki kuitenkin tietää mitä sanoisin.

Mutta jos joku todella puuhaa sarjakuvajulkaisua, lehteä tai albumisarjaa tai ihan mitä vaan, miettikää todella tarkkaan, mikä on kohderyhmä.

Ikäjakauman mukaan materiaali jakautuu melko radikaalisti. Mutta toinen jakauma on harrastajat vs. suuri yleisö. On vielä muitakin jakotapoja, vaikkapa sisällön taiteellisuuden tai "aikuismaisuuden" (mitä sillä kulloinkin sitten tarkoitetaankin) mukaan.

Sarjakuvassa näkyy olevan niitä rajoja rajojen sisällä niin paljon, että kun löytyy jokin setti, innokkaiden ostajien määrä putoaa alle minkään julkaisun kannattavuusrajan.

Alan uskoa, että Suomessa ei vakavasti julkaista kohta enää kuin tukirahalla sarjakuvaa. Kaupallinen puoli nitkuu niin kovasti.

[Dennis]

Tämä se on nykyään ongelma, tuo kohderyhmän löytäminen.

Uskallan väittää että ns "kaupallinen" sarjakuva on nykyään aika heikossa hapessa (mangaa ja Disneytä ja muutamaa Egmontin sarjista lukuunottamatta). Sillä rintamalla ei ole montaa yrittäjää ja nekin vähät ovat kariutuneet  mm. Dampyr-sarja.

Nykyään ns taidesarjakuva Suomessa elää jo paljolti tukien varassa ja sitä lukevan innokkaan, mut suhteellisen pienen porukan avulla.  Taidesarjakuva on kovassa kurssissa mediassa ja se osaa pitää ääntä julkisuudessa.  "Kaupallisuus" on nykyään sarjismaailmassa kuin rutto.

Siksi tuon Tempon kohderyhmä pitää miettiä tosi tarkkaan.