Tänään 24.3.2009 oli HS:n Mielipide-sivulla kasiluokkalaisen Elinan pitkä ja hyvin kirjoitettu teksti siitä, kuinka sarjakuvaa pitäisi opettaa koulussa - esimerkkinä Aku Ankka.
Mielestäni sarjakuvia aliarvioidaan täysin kirjallisuuden lajina. Etenkään Aku Ankka ei saavuta ansaitsemaansa arvostusta. Olen lukenut Aku Ankkaa pidempään kuin jaksan muistaa, jo kauan ennen kuin osasin oikeasti lukea. En olisi luultavasti edes oppinut lukemaan ilman Aku Ankkaa.
(...)
Puheenikin saattaisi olla melko tylsää ilman Aku Ankasta lainattuja kuolemattomia lausahduksia: "Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä!" (puhuva koira), "Kas kas, mikä hiiliproomu tuolla mennä puhkuu. Naamakin on kuin kuivalla kapakalalla!" (Joe-poika Singaporesta), "Örps." (ankanpoikien ilmeisen vähä-älyinen kaveri Joppe), "Hrmph!" (Iineksen ystävättären poikaystävä Hauis Harteikko), "Pim! Olet hypnotisoitu!" (Roope Ankka) ja parhaimpana Akun laulu tarinasta Aku iskelmälaulajana: "Ja suo mulle hauta pohjassa meren, kun vanhuuden peikko mun hyytävi veren..."
Niinpä olen vakaasti sitä mieltä, että esimerkiksi juuri peruskoulun äidinkielessä pitäisi panostaa enemmän sarjakuviin, ettei tämä rento ja erittäin viihdyttävä kirjallisuuden muoto kuolisi kokonaan nykyajan digitalisoituneen viihteen jalkoihin.
Hyvä, Elina!!
