EDIT: Löysin tällaisen Copyright Encyclopedian, jossa on tekijätietoa Tarzaneista. Hakuominaisuudet ovat vähän oudot, mutta tämmöisiä sieltä löytyy:
http://www.copyrightencyclopedia.com/the-ghost-of-doctor-livingstone-the-diamond-belt-the-sacred/#b
Hakutoiminto on infernaalinen, sanoisin. Itse en oikein tiennyt listaa koostaessani, kuinka minun tähän sivuun oikein pitäisi suhtautua, mutta palaan näine mietteineni asiaan.
Esimerkiksi tuolta linkittämältäsi sivulta löytyy "The Tribe that lost its dead" (suom. Tarzan Lahjakirja 1/1981 nimellä "
Kuolleiden kaupunki") on merkitty tekijöiden Grant ja Amador nimiin. Tämä siis oletettavasti viittaa brittikirjoittajaan Alan Grant ja meksikolaiskuvittajaan Amador García Cabrera.
Tämä kaksikko on outo yhdistelmä Tarzan-lehden taustahistorian huomioiden, vaikka tieto pitäisikin paikkansa.
Alan Grant on
haastattelussaan muistellut alkuaikojaan mm. Tarzan-kirjoittajana. Tämän mukaan ilmeisesti IPC on siis ollut se yritys, joka tuotti käsikirjoitukset ja tilasi kuvitustyöt Espanjasta. Varmuutta asiaan en saanut, mutta ei minulla ole mitään syytä sitä epäilläkään. Artikkelissa jätin kuitenkin tämän brittikustantajan nimeämättä.
Kuinka sitten brittikirjoittaja yhdistyisi Editorial Novaron listoilla olleeseen meksikolaiskuvittajaan?
Kallistuin artikkelia työstäessäni sille kannalle, että Editorial Novaro tuotti materiaalinsa oman lisenssinsä turvin. Olipa julkaisun sävyero espanjalaismateriaaliin nähden todellinen tai kuvitelty, käytettiin Meksikossa surutta niin yhdysvaltalaisten kuin myös espanjalaisten tuotoksia referenssikuvina, mikä ei olisi mennyt lävitse mikäli yksi ja sama taho olisi työtä valvonut.
Painavin argumentti kuitenkin on, että sivukoon aiheuttamat muutokset olivat liian suuria, että niitä olisi voitu ajaa lävitse mikäli materiaali olisi alkujaan tarkoitettu muualle kuin meksikolaisjulkaisun sivuille. Tässä vaiheessa yhteistyökumppani olisi kylmästi puhaltanut pelin poikki, kuten Atlantic teki saadessaan julkaisuoikeudet itselleen.
Todennäköisesti Pohjoismaihin tämä materiaali päätyi, kun sarjoja oli vain yksinkertaisesti jostain julkaistavaksi raavittava, joskin Suomessa tähän materiaaliin turvauduttiin vasta pakon edessä, kun naapurissamme Ruotsissa ja Norjassa sitä julkaistiin runsain mitoin.
Selkeässä ristiriidassa tämän johtopäätöksen kanssa ovat juuri tuon sivun tiedot, koska ne yhdistävät brittikirjoittajat meksikolaistaiteilijoihin.
Brittikustantajalta oikeudet siirtyivät Atlantic-kustantajalle, joka jatkoi yhteistyötä espanjalaisten kanssa. Mikäli yhteys brittien ja Etelä-Amerikan välillä olisi ollut, se todennäköisesti olisi syntynyt juuri espanjalaisten kautta siten, että kuvitus olisi järjestetty alihankintana Editorial Novarolta, mikä selittäisi yhdistelmän Grant ja Amador.
Alihankinta olisi tässä vaiheessa ollut espanjalaisille perusteltu vaihtoehto, koska kotimaan sarjakuvamarkkinat olivat kääntynyt kasvuun, joten resurssit olisi ollut parempi suunnata jo rahakkaampiin töihin.
Kun Atlantic sai tahtipuikon, se päätti yhteistyön espanjalaisten kanssa ja tähän yhteyteen loppui myös Editorial Novaro -tuotanto. Sille ei ole suoraa vahvistusta, että kyse olisi ollut vain lisenssin umpeutumisesta, mutta henkilökohtaisesti en millään usko että määrällisesti huikea Editorial Novaro -materiaali olisi edes osittain kirjoitettu brittien toimesta ja tuotanto olisi päättynyt käsikirjoitusten loppumiseen.
Mitä tuohon toivottomasti indeksoituun Copyright Encyclopediaan tulee, sen summittaiset viittaukset tekijöihin mm. pelkkää etunimeä käyttäen ei juuri motivoi sen suurempiin päänraapimisiin.
