Suomalaiset taskukirjathan ilmestyivät täydellisessä synkroniassa saksalaisten kanssa ensimmäiset kolme vuotta eli 1970-1972. Mikki kiipelissä oli Saksassa taskukirja numero 11 ja numerointi oli siis meillä kymmenen numeroa jäljessä.
Molempiin kieliin kirjat käännettiin italiasta, meillä neljän ensimmäisen jälkeen (joiden kääntäjäksi on merkitty mystinen "Aku Ankan toimitus) suurimman osan Marja Kelo (josta olisi hauska tietää enemmänkin.) En tiedä miten nämä oli valikoitu julkaistavaksi, italialaiseen julkaisujärjestykseen verrattuna vaikuttaa siltä, että (varmaan Saksassa) joku valitsi parhaaksi näkemänsä käännettäväksi.
Italia alkukielenä näkyy selvästi käännöksissä, koska saksalaiset repliikit olivat paitsi selvästi siistittyjä, vertaamalla käännöksiä huomaa, että niistä oli poistettu myös alkuperäistekstin kaikki viittaukset Ankkalinnan amerikkalaisuuteen. Entenhausen sijaitsi jossain tarkemmin määrittelemättömässä ankka-avaruudessa, muttei enää itsestäänselvästi Yhdysvalloissa.
Vuonna 1973 näiden neljän vuosittaisen kirjan lisäksi ilmestyi Perhonen sentään, ensimmäinen Saksassa ilmestynyt taskukirja Mary A. Wuorion nähtävästi saksasta kääntämä.
Vuoden 1974 alussa ilmestyi vielä italiasta saksalaisten kanssa synkassa käännetty Aku urhokas, siis numero 18 ja Saksassa numero 27. Tästä eteenpäin Wuorio alkoi kääntää meillä ilmestymättä jääneitä saksalaisia numeroita. Taskukirjat 19-27 ovat samat kuin saksalaisten taskukirjat 2-10.
Kelon äärimmäisen lyhyt sähkösanomatyyli on tietenkin meille nostalgikoille sitä oikeaa, mutta ehkä Wuoriota pidettiin yksinkertaisesti parempana. Hänen kaksi ensimmäistä käännöstään (Perhonen sentään ja Roope-sedän miljoonat) sisältävät melkoista kielellistä revittelyä, josta on jäänyt hokemia elämään nykypäivään saakka.
Kun vertaa saksalaisiin käännöksiin, Kelo oli jättänyt repliikeistä paljon pois. Lisäksi hän ei ollut nähtävästi viitsinyt tarkastaa hahmojen nimiä ja Taavi oli Pekko Ankkala ja Kroisos Pennonen Rahankka. Wuoriollakin käännöksissä on hutiloinnin makua, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan ne ovat paljon sujuvampaa replikointia kuin Aku Ankkaa 70-luvun alusta riivannut paperinmakuinen koukeroisuus, joka meni 80-luvulta lähtien aivan sietämättömäksi.
Kirjat painettiin aluksi Mondadorilla Veronassa. Painotyö oli laadukasta, mutta kirjojen selkien liimaus petti nopeasti. Vuosina 1974-1976 uudet kirjat painettiin Sanomapainossa ohuelle kiiltävälle paperille. Pian myös puhekuplien tekstitys muuttui käsin kirjoitetuksi. Näin nojatuolista käsin taustoja tietämättä voisi siis ajatella, että toimituksessa on tapahtunut jotain olennaisia linjanmuutoksia vuoteen 74 tultaessa.
Numerosta 28 (Rohkea rokan syö) eli vuoden 1976 alusta alkaen numerointi on sama meillä ja Saksassa. Suomessa kirjat ilmestyivät noin kaksi vuotta myöhemmin saksasta käännettyinä. Jostain syystä vain numerot 38 ja 39 olivat meillä eri päin kuin Saksassa.
Vuonna 1979 järjestys alkoi murtua, mutta kaikki taskarit vastasivat saksalaisia hieman muuttuneessa järjestyksessä.
Poikkeuksena vuoden viimeinen kirja eli Taikaviitta taas vauhdissa (48), joka oli ensimmäinen muutettu taskukirja. Alkuperäisestä oli poistettu Aku Ankassa (lyhennettynä) ilmestyneet Kultakuume ja Homeiset setelit ja tilalle oli teurastettu kaksi viimeistä tarinaa kirjasta Hoppla, die Ducks kommen! (Saksan nro 47)
Seuraavasta eli vuoden 1980 ensimmäisestä kirjasta Mikki ja Aku (49) oli poistettu Saksan Micky hat den Bogen raus -kirjan Aku Ankassa 1975 ilmestynyt Salaperäinen luola ja korvattu kahdella muulla Hoppla, die Ducks kommen -kirjan tarinalla (Valvova silmä ja Rentoutuskuuri.) Tästä varaosiksi hajotetusta kirjasta yksi tarina Aprillipila oli julkaistu Aku Ankassa 1977 ja yksi tarina Akusta Otellona on vieläkin julkaisematta. Ehkä katsottiin, että Shakespeare menee yli suomalaisen lukijakunnan hilseen.
Pää pystyyn Aku Ankka eli taskukirja 51 on koottu kahdesta saksalaisesta kirjasta eli heidän numeroistaan 50 (Degobert gewinnt immer) ja 51 (Kopf hoch, Donald!) Näistä ensimmäisestä oli poistettu Aku Ankassa 1976 ilmestynyt Sininen vuohi sekä Lohikäärmesammal, joka ilmestyi meillä vasta 2011 Roope-sedässä. Jälkimmäisestä oli poistettu Roope-sedässä 1979 ilmestynyt Aku Ankka käy kylmää sotaa ja Aku Ankassa 1975 ilmestynyt Roope-kuninkaan aarre.
Jos kultaa kaivanet eli numero 52 on sitten jo toisen asteen mutantti, eli Saksan Dagobert macht Geschichten (55) on koostettu aivan ensimmäisestä italialaisesta I classici -kirjasta (joka ilmestyi toisessa I classici -sarjassa kirjana kolme vuonna 1977) sekä samana vuonna ilmestyneestä Toisen I classici -sarjan kuudennesta kirjasta Paperoniana. Suomessa tästä poistettiin Aku Ankan klassikot -sarjassa ilmestynyt Tarasconin Tartarin, ja korvattiin Dagobert gewinnt immer -kirjan Hatspurin jalokivet -tarinalla. Jostain syystä samassa sarjassa ilmestynyt Monte Criston kreivi jätettiin kirjaan.
Tästä eteenpäin taas suomalaiset kirjat vastasivat saksalaisia versioita, järjestys ehkä vaihteli, mutta kun sitten tullaankin jo vuoteen 1981 jolloin alkoi 80-luku, ne eivät enää kuulu tämän ketjun aihepiiriin.