Kirjoittaja Aihe: 1970-luvun suuri taskarikeskusteluketju  (Luettu 2490 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

tahkonpolku

  • Jäsen
  • Viestejä: 127
Vs: 1970-luvun suuri taskarikeskusteluketju
« Vastaus #285 : 25.06.2020 klo 18:35:40 »
Haipakkata: Juttusarjan kolmas osa on julki, viidakon pygmeistä!

Timo

En yhdy kirjoittajan näkemykseen tason laskusta. Scarpan tarinat Mikki ja Altacrazin karkuri sekä Hessu ja hypnoosihyrrä ovat päinvastoin suorastaan huikeita. Niissä on mestarillisesti yhdistetty huumori, jännitys, vauhti sekä monipolvinen, elokuvallinen kerronta. Kummassakin säilyy jännite vahvana loppuun asti. Nuo tarinat ovat koko taskukirjasarjan parhaimmistoa. Myös Mikki ja kurpitsamaan kummitukset on kiinnostava juttu, joskin se on osittain pilattu kesken kaiken ilmestyvällä Peregon typerällä piirrosjäljellä.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 642
Vs: 1970-luvun suuri taskarikeskusteluketju
« Vastaus #286 : 25.06.2020 klo 21:21:53 »
Tasolaskua on ykkösestä, mutta kakkonen oli minusta kyllä yhtä epätasainen kuin tämä kolmonenkin.

Ja sinänsähän on huomioitava, että kuten Martina toi Topolinoihin maailmankirjallisuuden klassikoita, niin voisin arvella että Italiassa muutenkin antiikin kirjallisuus on hyvin esillä, eli jonkun Herodotos- tai Plinius-viittauksen tiputtaminen tarinaan saattoi olla ihan luontevaa intertekstuaalisuutta, tunnistaa kuka tunnistaa :)

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 498
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: 1970-luvun suuri taskarikeskusteluketju
« Vastaus #287 : 25.06.2020 klo 22:53:36 »
 Altacrazin karkurissa on vähän liikaa törmäilyhuumoria ja arvoituksellinen tapahtumasarja ratkeaa vähän liian nopeasti. Lisäksi aika epäuskottavaa, että vankilasellissä salaa rakennetaan jotain niinkin high tech -vehjettä kuin ajatustenlukukonetta.

Timo

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 642
Vs: 1970-luvun suuri taskarikeskusteluketju
« Vastaus #288 : 27.06.2020 klo 15:13:51 »
Tasolaskua on ykkösestä, mutta kakkonen oli minusta kyllä yhtä epätasainen kuin tämä kolmonenkin.

Ja sinänsähän on huomioitava, että kuten Martina toi Topolinoihin maailmankirjallisuuden klassikoita, niin voisin arvella että Italiassa muutenkin antiikin kirjallisuus on hyvin esillä, eli jonkun Herodotos- tai Plinius-viittauksen tiputtaminen tarinaan saattoi olla ihan luontevaa intertekstuaalisuutta, tunnistaa kuka tunnistaa :)

Tuli mieleen kun Ylen sivuilla oli juttua italialaisista abeista, joista ainakin kahdella esitellyllä on kokeissa myös latina ja muinaiskreikka, eli ihan koulussakin saattaa tulla vastaan tarinat pygmien ja kurkien taisteluista :)

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 164
Vs: 1970-luvun suuri taskarikeskusteluketju
« Vastaus #289 : 01.07.2020 klo 21:48:35 »
Yle Areena: Aku Ankan taskukirjojen esi- ja välinäytökset

Aku Ankka -sarjakuvissa ei ole jatkuvuutta, vain paisuva, keskenään ristiriitainen tarinoiden massa. Poikkeuksen tekevät taskukirjat, joiden ensimmäisen 79 numeron ajan varsinaiset kertomukset liitettiin yhteen muutaman sivun mittaisilla välitarinoilla.

Tommi Liimatta on nyt lukenut nuo välikkeet ja kertoo Suuren serkkuteorian ensimmäisessä jaksossa, mitä ne paljastavat italialaisten piirtäjien sodanjälkeisestä mielenlaadusta, millaiset hahmot Minni Hiiri kokee eroottisiksi uhiksi sekä sen, mistä tunnistaa hikipiirtäjän.

Jaksossa kuullaan myös taskukirjojen tarinoiden nimistä koostuvia improvisaatioesityksiä.

tahkonpolku

  • Jäsen
  • Viestejä: 127
Vs: 1970-luvun suuri taskarikeskusteluketju
« Vastaus #290 : 01.07.2020 klo 22:22:21 »
Yle Areena: Aku Ankan taskukirjojen esi- ja välinäytökset

Aku Ankka -sarjakuvissa ei ole jatkuvuutta, vain paisuva, keskenään ristiriitainen tarinoiden massa. Poikkeuksen tekevät taskukirjat, joiden ensimmäisen 79 numeron ajan varsinaiset kertomukset liitettiin yhteen muutaman sivun mittaisilla välitarinoilla.

Tommi Liimatta on nyt lukenut nuo välikkeet ja kertoo Suuren serkkuteorian ensimmäisessä jaksossa, mitä ne paljastavat italialaisten piirtäjien sodanjälkeisestä mielenlaadusta, millaiset hahmot Minni Hiiri kokee eroottisiksi uhiksi sekä sen, mistä tunnistaa hikipiirtäjän.

Jaksossa kuullaan myös taskukirjojen tarinoiden nimistä koostuvia improvisaatioesityksiä.


Vallan mainio ja viihdyttävä tuokio Liimatan seurassa! Tuotahan olisi kuunnellut pitempäänkin. Perego ja Gatti saavat esi- ja välinäytöksistä ansionsa mukaan. Pari pikkujuttua: Riitta on Hanhi eikä Ankka ja Kroisos Pennonen on esiintynyt myös Aku Ankka -sarjakuvalehdessä eikä vain taskukirjoissa.

Darzee

  • Valistunut arvailija
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 355
  • Me likes prairie dogs!
Vs: 1970-luvun suuri taskarikeskusteluketju
« Vastaus #291 : 02.07.2020 klo 09:31:08 »
Altacrazin karkurissa on vähän liikaa törmäilyhuumoria ja arvoituksellinen tapahtumasarja ratkeaa vähän liian nopeasti. Lisäksi aika epäuskottavaa, että vankilasellissä salaa rakennetaan jotain niinkin high tech -vehjettä kuin ajatustenlukukonetta.

Eihän se kauhean realistiselta tunnu edes taskarikontekstissa. Sitä paitsi Scarpalta menee mielestäni kuvittaessa sekaisin, kuka sen ajatustenlukukoneen lopulta rakentaakaan. Tai sitten sekaannukset johtuvat käännöksestä. Mutta lähiluvulla moni Scarpan sinänsä hieno tarina on täynnä tuollaisia pikkuisen laiskoja tai epäuskottavia juonenkäänteitä.

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 498
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: 1970-luvun suuri taskarikeskusteluketju
« Vastaus #292 : 02.07.2020 klo 10:06:53 »
Vallan mainio ja viihdyttävä tuokio Liimatan seurassa!

Oli varsin oivaltavia huomioita kyllä. Mainitsemiesi lisäksi vielä semmonen huomio, että niitä välinäytöksiä tehtiin yksinomaan I Classici -kirjoihin, ei ollenkaan Topolinoihin, kuten Liimatta väittää. Mutta kokonaisuuteen nähden pikkujuttu.
Liimatan sukupolvelle Maisa on siis Riitan oikea nimi?

Timo

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 557
  • Kuka mitä häh?
Vs: 1970-luvun suuri taskarikeskusteluketju
« Vastaus #293 : 02.07.2020 klo 12:04:52 »
Jännittävää sikäli, että esinäytösten ns. käsikirjoitusten suoltaja G. Dalmasso toimi päätyökseen kustannustoimittajana, jonka tehtävä oli revisoida epäloogisuudet ja ylimääräiset juonenkoukerot pois käsikirjoituksista. Mutta kiire painoi päälle, ruutusalamia piti saada kioskeihin 100 sivua joka viikko vuodesta 1957 lähtien. 
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Garwin

  • Jäsen
  • Viestejä: 379
Vs: 1970-luvun suuri taskarikeskusteluketju
« Vastaus #294 : 02.07.2020 klo 14:33:35 »
Lisäksi aika epäuskottavaa, että vankilasellissä salaa rakennetaan jotain niinkin high tech -vehjettä kuin ajatustenlukukonetta.

No, Rosvo-Riku rakensi laitettaan "ainakin 10 vuotta". Tuosta Scarpan kuvasta, jossa Rosvo-Riku istuu sellissään laite sylissään, minulle tulee aina mieleen Curt Swanin lukuisat vastaavat ruudut 1960-luvun Teräsmiehissä. Ne joissa Lex Luthor näpertelee (kuin MacGyver) yhtenään ihmeellisiä vehkeitä sellissään aivan vartijoiden nenän alla. Ehkä Scarpa oli lukenut Teräsmiehensä. Ainakin voimme päätellä, että Altacrazin vankilan ja Metropolis Penitentiaryn johto ja vartijat ovat samasta lahosta puusta veistettyjä.

https://thechronologicalsuperman.tumblr.com/post/158551155943/the-chronological-superman-1961-lex-luthor-once
« Viimeksi muokattu: 02.07.2020 klo 16:56:42 kirjoittanut Garwin »

echramath

  • Suomen Hakki Hamsteri -kerhon puheenjohtaja
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 433
Vs: 1970-luvun suuri taskarikeskusteluketju
« Vastaus #295 : 02.07.2020 klo 18:46:14 »
Vallan mainio ja viihdyttävä tuokio Liimatan seurassa! Tuotahan olisi kuunnellut pitempäänkin. Perego ja Gatti saavat esi- ja välinäytöksistä ansionsa mukaan. Pari pikkujuttua: Riitta on Hanhi eikä Ankka ja Kroisos Pennonen on esiintynyt myös Aku Ankka -sarjakuvalehdessä eikä vain taskukirjoissa.

Suosittelen myöskin kaikille, ei ollut mitenkään ylipitkä, vaikka pitkä olikin, ja minua rupesi jostain syystä naurattamaan aivan jumalattomasti Liimatan täysin naama (tai no ääni) peruslukemilla suorittama väkivallantekojen erittely.
I've got 99 problems, but luftballons ain't one.

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 498
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: 1970-luvun suuri taskarikeskusteluketju
« Vastaus #296 : 04.07.2020 klo 03:08:51 »
Älä hermoile, Roope-setä, eli Pamauksen blogin juttusarjan neljäs osa on ulkona!

Timo

Lottorivi

  • Uusi jäsen
  • Viestejä: 6
Vs: 1970-luvun suuri taskarikeskusteluketju
« Vastaus #297 : 04.07.2020 klo 12:38:17 »
Suomalaiset taskukirjathan ilmestyivät täydellisessä synkroniassa saksalaisten kanssa ensimmäiset kolme vuotta eli 1970-1972. Mikki kiipelissä oli Saksassa taskukirja numero 11 ja numerointi oli siis meillä kymmenen numeroa jäljessä.

Molempiin kieliin kirjat käännettiin italiasta, meillä neljän ensimmäisen jälkeen (joiden kääntäjäksi on merkitty mystinen "Aku Ankan toimitus) suurimman osan Marja Kelo (josta olisi hauska tietää enemmänkin.) En tiedä miten nämä oli valikoitu julkaistavaksi, italialaiseen julkaisujärjestykseen verrattuna vaikuttaa siltä, että (varmaan Saksassa) joku valitsi parhaaksi näkemänsä käännettäväksi.

Italia alkukielenä näkyy selvästi käännöksissä, koska saksalaiset repliikit olivat paitsi selvästi siistittyjä, vertaamalla käännöksiä huomaa, että niistä oli poistettu myös alkuperäistekstin kaikki viittaukset Ankkalinnan amerikkalaisuuteen. Entenhausen sijaitsi jossain tarkemmin määrittelemättömässä ankka-avaruudessa, muttei enää itsestäänselvästi Yhdysvalloissa.

Vuonna 1973 näiden neljän vuosittaisen kirjan lisäksi ilmestyi Perhonen sentään, ensimmäinen Saksassa ilmestynyt taskukirja Mary A. Wuorion nähtävästi saksasta kääntämä.

Vuoden 1974 alussa ilmestyi vielä italiasta saksalaisten kanssa synkassa käännetty Aku urhokas, siis numero 18 ja Saksassa numero 27. Tästä eteenpäin Wuorio alkoi kääntää meillä ilmestymättä jääneitä saksalaisia numeroita. Taskukirjat 19-27 ovat samat kuin saksalaisten taskukirjat 2-10.

Kelon äärimmäisen lyhyt sähkösanomatyyli on tietenkin meille nostalgikoille sitä oikeaa, mutta ehkä Wuoriota pidettiin yksinkertaisesti parempana. Hänen kaksi ensimmäistä käännöstään (Perhonen sentään ja Roope-sedän miljoonat) sisältävät melkoista kielellistä revittelyä, josta on jäänyt hokemia elämään nykypäivään saakka.

Kun vertaa saksalaisiin käännöksiin, Kelo oli jättänyt repliikeistä paljon pois. Lisäksi hän ei ollut nähtävästi viitsinyt tarkastaa hahmojen nimiä ja Taavi oli Pekko Ankkala ja Kroisos Pennonen Rahankka. Wuoriollakin käännöksissä on hutiloinnin makua, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan ne ovat paljon sujuvampaa replikointia kuin Aku Ankkaa 70-luvun alusta riivannut paperinmakuinen koukeroisuus, joka meni 80-luvulta lähtien aivan sietämättömäksi.

Kirjat painettiin aluksi Mondadorilla Veronassa. Painotyö oli laadukasta, mutta kirjojen selkien liimaus petti nopeasti. Vuosina 1974-1976 uudet kirjat painettiin Sanomapainossa ohuelle kiiltävälle paperille. Pian myös puhekuplien tekstitys muuttui käsin kirjoitetuksi. Näin nojatuolista käsin taustoja tietämättä voisi siis ajatella, että toimituksessa on tapahtunut jotain olennaisia linjanmuutoksia vuoteen 74 tultaessa.

Numerosta 28 (Rohkea rokan syö) eli vuoden 1976 alusta alkaen numerointi on sama meillä ja Saksassa. Suomessa kirjat ilmestyivät noin kaksi vuotta myöhemmin saksasta käännettyinä. Jostain syystä vain numerot 38 ja 39 olivat meillä eri päin kuin Saksassa.

Vuonna 1979 järjestys alkoi murtua, mutta kaikki taskarit vastasivat saksalaisia hieman muuttuneessa järjestyksessä.

Poikkeuksena vuoden viimeinen kirja eli Taikaviitta taas vauhdissa (48), joka oli ensimmäinen muutettu taskukirja. Alkuperäisestä oli poistettu Aku Ankassa (lyhennettynä) ilmestyneet Kultakuume ja Homeiset setelit ja tilalle oli teurastettu kaksi viimeistä tarinaa kirjasta Hoppla, die Ducks kommen! (Saksan nro 47)

Seuraavasta eli vuoden 1980 ensimmäisestä kirjasta Mikki ja Aku (49) oli poistettu Saksan Micky hat den Bogen raus -kirjan Aku Ankassa 1975 ilmestynyt Salaperäinen luola ja korvattu kahdella muulla Hoppla, die Ducks kommen -kirjan tarinalla (Valvova silmä ja Rentoutuskuuri.) Tästä varaosiksi hajotetusta kirjasta yksi tarina Aprillipila oli julkaistu Aku Ankassa 1977 ja yksi tarina Akusta Otellona on vieläkin julkaisematta. Ehkä katsottiin, että Shakespeare menee yli suomalaisen lukijakunnan hilseen.

Pää pystyyn Aku Ankka eli taskukirja 51 on koottu kahdesta saksalaisesta kirjasta eli heidän numeroistaan 50 (Degobert gewinnt immer) ja 51 (Kopf hoch, Donald!) Näistä ensimmäisestä oli poistettu Aku Ankassa 1976 ilmestynyt Sininen vuohi sekä Lohikäärmesammal, joka ilmestyi meillä vasta 2011 Roope-sedässä. Jälkimmäisestä oli poistettu Roope-sedässä 1979 ilmestynyt Aku Ankka käy kylmää sotaa ja Aku Ankassa 1975 ilmestynyt Roope-kuninkaan aarre.

Jos kultaa kaivanet eli numero 52 on sitten jo toisen asteen mutantti, eli Saksan Dagobert macht Geschichten (55) on koostettu aivan ensimmäisestä italialaisesta I classici -kirjasta (joka ilmestyi toisessa I classici -sarjassa kirjana kolme vuonna 1977) sekä samana vuonna ilmestyneestä Toisen I classici -sarjan kuudennesta kirjasta Paperoniana. Suomessa tästä poistettiin Aku Ankan klassikot -sarjassa ilmestynyt Tarasconin Tartarin, ja korvattiin Dagobert gewinnt immer -kirjan Hatspurin jalokivet -tarinalla. Jostain syystä samassa sarjassa ilmestynyt Monte Criston kreivi jätettiin kirjaan.

Tästä eteenpäin taas suomalaiset kirjat vastasivat saksalaisia versioita, järjestys ehkä vaihteli, mutta kun sitten tullaankin jo vuoteen 1981 jolloin alkoi 80-luku, ne eivät enää kuulu tämän ketjun aihepiiriin.

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 498
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: 1970-luvun suuri taskarikeskusteluketju
« Vastaus #298 : 04.07.2020 klo 12:53:59 »
Mainio läpikäynti, Lottorivi! Pitäisköhän aloittaa oma ketju myös muiden vuosikymmenten taskareille? Onhan nyt vieläpä Taskarien juhlavuosi.

Monesta yksityiskohdasta voi päätellä, että osa taskukirjoista, tai ainakin niiden tekstit, on käännetty suomeen syystä tai toisesta suoraan italian kielestä, vaikka kuvamateriaali saatiinkin usein muokattuna ja sensuroituna Saksasta. Siihen viittaavat mm. Aku Ankka ja rauhanpiippu -tarinan puhekuplat, joissa puhutaan luodeista, vaikka vettä kuvissa aivan selvästi suihkutetaankin.
Italialaisen alkuteoksen käytöstä tässä kielii myös yhtenä kääntäjänä toiminut Liisa Ryömä. Arvostettu suomentaja on kääntänyt melko paljon italiasta, mm. Italo Calvinoa ja Antonio Tabucchia. Hän on kääntänyt myös italialaisalkuisen Minä Aku Ankka-kirjan julkaisuaikanaan aiemmin suomentamattomat Barks-sarjat – ilmeisesti italian kielestä - nämä kirjathan koottiin Italiassa. Marja Kelon suomentama taskari Aku Urhokas on ensimmäinen jossa mainitaan alkuteos. Se on italialainen Paperino Il Grande. Lähes kaikissa myöhemmin ilmestyneissä kirjoissa alkuteoksena mainitaan saksalainen laitos.

Teki se Mary A. Wuoriokin sähkösanoma-käännöksiä.

Timo

Lottorivi

  • Uusi jäsen
  • Viestejä: 6
Vs: 1970-luvun suuri taskarikeskusteluketju
« Vastaus #299 : 04.07.2020 klo 13:32:27 »
Minulla sattuu olemaan juuri tuo Ryömän kääntämä Voimakolmikko saksaksi. Siinä Voimakolmikon Euroopan setä tulee Amerikasta. Samoin Mikki ja Hessu timanttien jäljillä -kirjassa Mikki pelastetaan merestä ja hän sanoo haluavansa Amerikkaan koska "se on koti", mutta saksankielisessä hän on matkalla Ankkalinnaan (Entenhausen.)

Taskukirjoja varmasti käännettiin halvalla ja hutiloimalla, Ryömänkin käännöksestä Kari Kuuvineen näkyy, ettei hän ottanut hommaa kovinkaan vakavasti. Näin jälkeenpäin pitää kuitenkin todeta, että sekä Wuorion että Kelon lyhyt tyyli toimii sarjakuvallisesti paremmin kuin Aku Ankka -lehden koukeroisuus.