1970-luvun suuri taskarikeskusteluketju

[hdc]

Sinänsähän tuo on aika perusasetelma hahmoille, eli jos laitetaan Aku ritariksi niin muiden roolit lankeavat luonnostaan noin...Hansulla on ehkä enemmän liikkumavaraa että onko aseenkantaja vai mikä sivurooli.
Eipä taida Iineksellekään koskaan osua Bradamante-rooleja...

[K.I.P]

Ei nyt aivan ritarimeininkiä, mutta muskettisoturilinjaa kuitenkin-
Taskari 8.  Aku ja Amerikan keisari:
Aku de Ankkarac.
Myös Aku suurisuussa miekkailua....

[akuankka1313]

Nyt meillä on penska nuori joka kommentoi vanhoja taskareita. Eihän pelästytetä sitä pois?

Minäkin olen penska, huomioikaa minutkin.
Vanhoissa taskareissa on nostalgiaa ja silloin tällöin myös lievää hulluutta tai tyhmyyttä, ja siksi ne ovatkin suosiossani. Taskarin 63 tarinat ovat mahtavia, Guido Martinan 50-luvun tuotanto on kerrassaan mieletöntä ja absurdia! Pier Lorenzo de Vitan piirrostyyli on myös vähintäänkin sitä.

Nykyajan taskaritarinat ovat enimmikseen roskaa, vaikka välillä sieltäkin löytää helmiä.

[Henendo]

Aku Ankassa ollaan aina suosittu hienoa kirjakieltä, mutta vanhoissa Taskareissa hahmojen puhe oli usein räikeästi puhekieleen kääntyvää. Missä lie syy tähän radikaaliin muutokseen? En kuitenkaan halua moittia ilmiötä, vaan kehun sitä vuolaasti. Erilainen kielenkäyttö on yksi vanhojen Taskarien lumovoiman syistä. Tällaista kieltä käytettäessä syntyy enemmän hauskoja lohkaisuja ja muita kielikukkasia. Esimerkiksi Akun ja Roopen riitatilanteet ovat vanhoissa Taskareissa hupaisia juuri kielensä ansiosta. Nykyään Taskaritkin ovat siirtyneet Akkarin käyttämään kirjakielityyliin, mikä sekään ei ole toki huono asia. Missähän välissä muutos tapahtui?

[Roomalainen kynttilä]

Missähän välissä muutos tapahtui?

Mary A. Wuorion jäädessä eläkkeelle, veikkaan ma.

[akuankka1313]

Erilainen kielenkäyttö on yksi vanhojen Taskarien lumovoiman syistä. Tällaista kieltä käytettäessä syntyy enemmän hauskoja lohkaisuja ja muita kielikukkasia. Esimerkiksi Akun ja Roopen riitatilanteet ovat vanhoissa Taskareissa hupaisia juuri kielensä ansiosta.

"Ähäs!" on yksi nerokkaimmista huudahduksista vanhoissa taskareissa.

[OP]

Vieläköhän jostain saa boxia, jossa on sekä taskarit numero 2 sekä 3 yhdessä? Eikö tällaista myyty jossakin välissä? Muistelisin nähneeni nettikaupoissa, mutta enää en ota löytääkseni mistään. Onko tullut nähtyä unta? 

Uusintapainoksiahan ne tietysti ovat, eivät 1970-luvun priimaa, mutta laitoin viestin kuitenkin tähän ketjuun.

[Henendo]

Merkuriuksessa sitä myytiin, mutta tällä erää tuote on loppu.
Keskustelua kyseisestä niteestä.

[OP]

Tänks. Turha kuvitellakaan saada tuota siis hyppysiini. Mokomakin Merkuriusten kerho, olisi saanut tulla laajempaan myyntiin. No, kyllä minä nuo taskarit vielä nappaan jostakin divarista.

[Henendo]

Tässäpä onkin sopiva rako hieman ylpeillä taannoisella ostoksellani. Ostin vanhalta tuttavaltani 100 ensimmäistä Taskaria (ja sain kaupan päälle vielä Taskarin 255). Kaikki Taskarit eivät toki ole ensimmäisiä painoksia, mutta suurin osa silti. Hyväkuntoisiakin ovat jokainen. Taitavan tinkimiseni ansiosta sain hilattua hinnan 40 euroon. Mielestäni tein hyvät kaupat. Nyt olisi kesällä tarkoitus saada näitä hieman luettua.

Viesti sisältää tarkoituksella pienoista ylimielisyyttä. Pahoittelen asiaa.

[tahkonpolku]

Ostin vanhalta tuttavaltani 100 ensimmäistä Taskaria (ja sain kaupan päälle vielä Taskarin 255). Kaikki Taskarit eivät toki ole ensimmäisiä painoksia, mutta suurin osa silti. Hyväkuntoisiakin ovat jokainen. Taitavan tinkimiseni ansiosta sain hilattua hinnan 40 euroon.

No halvallapa sait. Ois tuosta voinut enempikin maksaa.

[Miqz]

Tämä nyt sivuaa jonkin verran topiccia joten kirjoittelen tänne. Selasin kaupassa Kalle Ankas pocket numeroa 389, jonka alkuosa vastannee siis meillä kesäkuun taskaria. Kyseessä on kuitenkin Dubbel-taskari ja sen sisältö on indeksoituna täällä:

http://coa.inducks.org/issue.php?c=se%2FKAP+389

Se mikä tuossa liittyy tähän topicciin on se, että jälkiosa taskarista koostuu vanhasta Kalle Ankas pocket 12 -nrosta, joka on suomessa julkaistu taskari nro 11, eli Roope Suuri:

http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi/AATK+11

Onko tämä yleistäkin Ruotsinmaalla? Käsitykseni mukaan suomalaisissa taskareissa vältetään uudelleenjulkaisuja (toivottavasti myös jatkossa), mutta olisihan se hienoa, jos meilläkin tulevissa tupla- ja triplataskareissa koottaisiin loppuosa suomessa ennen julkaisemattomasta vanhasta taskarista, jossa olisi tuon KAP 389:n tyyliin oikein Peregon esinäytökset ja kaikki. Tietääkö kukaan, onko sellaisia suomessa julkaisematta (saksalaisia tai alkuperäisiä italialaisia)?? Tällähän saataisiin myös se materiaalipula ratkaistua, mistä Koninkaulus kirjoitti toisessa ketjussa...

Tuo KAP 389 näytti oikein hyvältä (lukuunottamatta uudelleenjulkaisua), tuplanollaa, Andersenin Aku-dekkaria, Castyn Mikkiä ja Indiana Hopoa ja taskarin nimitarinakin näytti lupaavalta, tekijöistä huolimatta (McGrealit+Fecchi). Sokerina pohjalla, kirjan päättää Tito Faracin ja Paolo Motturan 5-sivuinen Mortti ja Vertti -tarina, toivottavasti tuo nähdään myös meillä joskus (ei nimittäin ole Hollannin vastaavassa 256-sivuisessa)

http://coa.inducks.org/issue.php?c=nl%2FPO3+186

Mutta konseptina toi nykytaskaria parhaiden tekijöiden voimalla + vanhaa (ei uusintajulkaisua) esinäytöstaskaria kuulostaisi mannalta myös Suomen taskariin, mahdetaankohan koskaan nähdä...

Miqz

[Keuhko]

En ole hirveästi perehtynyt 70-luvun Taskareihin, tuona aikana julkaistuista omistan about 12 kappaletta.
Roopen joulutervehdyksessä julkaistu Roope-setä ja kotirobotti on kaikessa typeryydessään varsinainen mestariteos. Mahdottomia käänteitä ja puolivillaisia ideoita puskee sellaiseen tahtiin, että joku Don Rosa tekisi varmaan harakirin jos saisi tämän luettavakseen.  
Ronks Ränks Kukkuu!
Akukin saa vaihteeksi Roopelta ansaitsemaansa tunnustusta.

Omistaisipa täydellisen Taskarikokoelman niin tällaisia hillittömyyksiä löytyisi taatusti enemmänkin.

Italiassa sarja on julkaistu peräti neljä kertaa. http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++627-C&search=kotirobotti

[Miqz]

Selailin huvikseni noita Italian wanhojen taskarien indeksointeja:

Prima serie:
http://coa.inducks.org/publication.php?c=it%2FCWD&pg=img&num=1
Seconda serie:
http://coa.inducks.org/publication.php?c=it%2FCD&pg=img&num=1

Onhan siellä aika tukku julkaisemattomia kokonaisuuksia. Ihan itku tulee kun miettii miksi osa on meillä aikoinaan skipattu. Siellä on mm. Scarpan esinäytöksiä jne. Tästä vois nyt ottaa nykytoimitus vaarin. Ihan eka noista taskareistahan on meillä julkaistu "Klassikko" sarjassa 70-luvulla, mutta uusinta ei haittaisi. Tässä ihan pari helmeä, jotta muillekin tulee paha mieli:

http://coa.inducks.org/issue.php?c=it%2FCWD+++3
http://coa.inducks.org/issue.php?c=it%2FCWD+++4
http://coa.inducks.org/issue.php?c=it%2FCWD+++5
http://coa.inducks.org/issue.php?c=it%2FCWD++16
http://coa.inducks.org/issue.php?c=it%2FCWD++50


Ja hienoja oli muuten kannet tuolloin

Miqz

[Koninkaulus]

Tässä ihan pari helmeä, jotta muillekin tulee paha mieli:

Kyllä, muiden muassa näiden linkkien takaa löytyviä tarinoita on tullut kaipailtua Suomeen useasti. En käsitä, miksei näitä aikoinaan meillä ilmestymättä jääneitä mestareiden töitä voi julkaista välillä esim. Roope-sedässä kuukauden klassikkoina...Mitä sitten, jos ovat pitkiä? Pakkoko yhteen lehteen on hirveän montaa tarinaa mahtua? Mutta ei. Sen sijaan nämä nähtävät "arkistojen aarteet" ovat lähes järjestään lyhyehköjä tarinoita jostain 70- ja 80-luvuilta, jolloin kovinkaan moni tekijämies ei ollut uransa parhaassa iskussa. Martina ei ollut keskimäärin enää kuin kelvollinen liukuhihnakirjoittaja; tuoreemmista kirjoittajanimistä esim. Giorgio Pezzin oli vasta kehittymässä tuntemaksemme neroksi. Romano Scarpan huikeimmat vuodet niin piirtäjänä kuin käsikirjoittajana sijoittuivat 50-luvun loppuun ja 60-luvun alkuun ja Luciano Bottaro oli aktiivisimmillaan ja luovimmillaan samoihin aikoihin. Ei sillä, että Bottaroa meillä ylipäätään koskaan julkaistaisiin. Cavazzanon kultakausi alkoi kasarista ja jatkui läpi 90-luvun. Nuorempi De Vita saavutti parhaan tasonsa piirtäjänä oikeastaan vasta 90-luvulla hylättyään ankat ja keskityttyään vahvuuteensa eli Mikkiin. Hänen tyylinsä elää edelleen omaa huippuvaihettaan. Kovimmista vanhoista piirtäjistä vain Carpi oli parhaimmillaan 80-luvulla (ja paransi vieläpä sen loppua kohti), vaikka hän alkuvaikeuksien jälkeen toki olikin koko uransa ajan tasaisen erinomainen kuvittaja.

En osaa nimetä ensimmäistäkään italialaistekijää, joka olisi ollut edes kohtalaisen lähellä parasta virettään 1970-luvulla. Silti tuntuu, että todella suuri osa Roopessa julkaistavista klassikoista — samoin kuin ihan missä tahansa suomalaisessa julkaisussa nähtävistä "vanhoista" italotarinoista — on juuri tuolta aikakaudelta. Esimerkiksi nämä Miqz:n esiin kaivamat helmet, samoin kuin monet muut vastaavat, kiinnostaisivat niin paljon enemmän. Nämähän niitä todellisia klassikoita olisivat.