Robert Beerbohm, armoitettu sarjakuvakauppias / keräilijä 1970-luvun alusta lähtien, muisteli nuoren Millerin urakointia. 4000 signeerausta päivässä Daredevileihin!
Mutta sitten... sen jälkeen kun Miller ryöstettiin ja hakattiin New Yorkissa, hänen vihansa "puhkesi kukkaan" ja tuloksena on se mitä hän nyt puskee ilmoille.
Molemmissa lienee vaikutteita Millerin uraan ja työhön.
Frank Millerhän hakattiin ja ryöstettiin aseella uhaten useampaan otteeseen, paitsi Daredevil uransa alkupuolella 70-luvun ja 80-luvun vaihteessa niin silloisen puolisonsa Lynn Varleyn sanojen mukaan myös 80-luvulla kolmesti kuukauden sisään ja neljännellä kertaa Varleyn ollessa paikalla Frank Miller oli mennyt ryöstäjän silmille.
Mielestäni aivan ymmärrettävä tausta ja reaktio.
Viime viikkojen ja kuukausien aikana olen hiljalleen kertaillut Millerin töitä ja haastatteluja Comics Journalista ja Wiredista yms ja tullut entistä vakuuttuneemmaksi että ainoat hudit ovat oikeastaan Spiritin elokuvaversion liiallinenkin uskollisuus yhdistettynä Millerin Eisner-henkilöpalvontaan ja Jim Leen kanssa tehdyn All-Star Batman & Robinin tasapainotusongelmat.
Nuokin ovat enemmän sarjaa mielenkiintoinen epäonnistuminen joissa näen potentiaalin ja haetun asian , mutta niiden lopputulos jää kauas osien summasta.
Millerin leimaaminen umpimieliseksi vaahtoavaksi rasistiksi ja seksistiksi on monelle helppoa ja enemmän kuin vähän laiskaa ajattelua.
Toisaalta samalla logiikallahan Bill Watterson teki sarjakuvansa mielenterveysongelmaisesta lapsesta ja Pertti Jarla on antisemiitti.
Toki toki, mielipiteitähän nekin.
Itse näen nuo kannat eniten klassisena " lapsen heittämisenä pesuveden myötä kohti rasvapaloa".
Niistä saa pirun hyviä nettiheittoja joissa pääsee käyttämään värikästä kieltä ja voi samalla sivuuttaa kaikki muut ongelmat, niin ympäröivässä todellisuudessa kuin sarjakuvissakin.
Saa nähdä sitten mitä tapahtuu kun/jos Frank Millerin työn alla olevat projektit: Xerxes, Sin Cityn jatko tai se toinen maailmansota sarjakuvansa valmistuvat.
