Minä näen tässä suuren ympyrän sulkeutuneen. Miller oli osa kehitystä, joka sysäsi sarjakuvat yltiöväkivaltaiseen suuntaan ja tuotti Liefeldin Supremen tapaisia "Teräsmies ilman moraalia" -tulkintoja. Nyt Miller tuottaa niitä itse.
Minä en.
Siinä olet oikeassa että Liefeld ja kumppanit seurasivat Milleriä, kuka milläkin onnistusprosentilla(yleensä huonolla), mutta jo ensimmäisessä Dark Knight Returnsissa oli selkeää että Teräsmiehen moraali on näennäismoraali millerin mukaan.
Tajusin ketjussa aiemmin olleen VesaKn heiton mutta kun se Frank josta puhutaan jakaa myös Frank Chon kannankin, Millerin Teräsmies ei ole se mitä luet jos haluat lukea kivasta Teräsmiehestä joka pelastaa kissanpennut ja perhearvot.
Yritän ottaa samanlaisen asenteen kuin videopelien osalla -grafiikka ei tee peliä. Kunhan tarina toimii, niin annan mahdollisuuden.
Ei siinä, onhan tuo jälki ihan käsittämätöntä verrattuna siihen, mitä se ennen vanhaan Millerin tuottamana oli. What happened?
Itse luen kirjoittaja edellä kuten jo vuosikymmeniä, suomalaisesta nimestään huolimatta sarja
kuvassakin se
tarina on tärkein.
Nuoren Millerin selkeä graafinen viiva kasvoi tekijänsä myötä ja jalostui pelkistetyimmilleen Lynn Varleyn liiton aikana, jolloin luotti Varleyn väripaletin tukeen mm. 300.
Sin City toimikin eri periaatteella. Erilaisena kautena.
Toisin kuin monilla on Millerillä tapahtunut jäljessä myös muutosta, yleensä tarinan ehdoilla.
Dark Knight/Yön Ritari tarinakaaressakin, ei yksin reaalijulakisumaailmassa, aikajana on edennyt.
Teräsmies ei ole enää Kotkat kuuntelevat/Kourallinen Dollareita nuori Clint Eastwood, on Gran Torinon vuoro.
Monet pyrkineet unohtamaan myös DK2n jossa kannen Atomi oli Batmanin puolella ja järjesteäytyneen yhteiskunnan orjuuttama. Teräsmies on ollut status quon(/ei vieläkään vain bändi) puolella sokeasti.
Se miten ilkeän satiirisesti (tai mahdollisesti Krigsteinin kunnioittaen) alaotsiko Master Race osuu maaliinsa.
Sarjakuviin pätee sama kuin elokuviinkin: useimmiten olet vain niin hyvä kuin viimeisin työsi. Edustan vähemmistöä, tai kuten aiemmin mainittua; luen väärin, mutta Miller ei osaltani ole lyönyt huteja.
Osan kohdalla se on vaatinut kypsyttelyä tai kypsymistä omalta osaltani, mutta sarjakuvan saralla Frank Miller on vienyt kerrontaa ja sarjakuvakenttää eteenpäin.