Supermanin suomennettu nimi Teräsmies on nasevampi ja iskevämpi kuin originallissa mutta siihen se hyvä jääkin. Teris kun on hahmona muuten tylsä, lähestulkoon yli-inhimillisen täydellinen ja ärsyttävän voimakas. Eihän siinä ole mitään mielenkiintoista (paitsi se mikä on aina mennyt yli hilseen: nimittäin Teriksen alter egon Clark Kentin valepuku. Miten kukaan ei muka huomaa yhtäläisyyttä Teräsmieheen kun tyypillä on "naamionaan" pelkästään silmälasit? Eihän tuossa ole mitään tolkkua?).
Siksipä käännös (ruotsista?) onkin ontuva, aina ollut.
Alkuperäinen kun on juuri tuo Superman yli-ihminen.
Muuten kyllä pitkälti komppailenkin paitsi jotta juurikin se modernisoitu Morrisonin osuus ja siis myös DCn 52n alku vastaa kysymykseesi.
kyse on paitsi ilmeisimmastä eli sarjakuvalogiikasta myös muustakin kuin vain silmälaseista. Frank Quitelyn mallinnus mm. ryhdistä:

ja siis muutenkin:

Clark Kent on tarkoituksellinen vässykkä, stereotyyppi siitä mitä naisten ei uskota etsivän miehestä ja muutenkin kaukana Teräsmiehestä suoraselkäisestä hypermaskuliinisesta ylisuorittajasta
Clarkhan on toista maata:

Toki täysin stereotyyppistä ja lukijoita aliarvioivaakin mutta toimivaa yhtä kaikki.
enemmän tulee mieleen kuinka viime viikonloppuna tein sen virheen että luin Crazy, Stupid, love elokuvan arvostelusta kuinka (mies)arvostelija ei pitänyt Ryan Goslingin vetovoimaa naisiin uskottavana juuri kun siemaisin juotavaa.....
tai se vastaus Starbrandista vuodelta 1988 John Byrnen kirjoitettua Modernin ajan Teristä:


Tolkun liittäminen sarjakuviin olisi liioittelua.
Tolkkua löydy tältä planeetalta muutenkaan, miksi sarjakuvat tekisivät poikkeuksen?