Minusta Tabaryn soolo-alppareitten suurin heikkous on se, että tarinat on venytetty koko pitkiksi, vaikka toimisivat alkuperäisessä lyhärimuodossa paremmin. Pitemmissä jutuissa vitsit käyvät paljon nopeammin ylikäytetyiksi ja Tabarylla muutenkin tuntuu olevan ongelmia täyttää se albumi, joten mukana vielä useita sivujuonia ja - hahmoja, jotka eivät oikein mene mihinkään ja joiden hauskuus vaihtelee ihan ok:sta ärsyttävään.
Goscinnyn kolmesta isosta sarjasta (AA, Asterix ja Lucky Luke) Ahmed on tosin minusta saanut pienimmän laskun tasossaan. Ainakin mukana on edelleen hyviä vitsejä, tarinat tuntuvat Ahmed Ahneilta ja jokaisessa tarinassa (tiettyjä, jokaisessa jutussa toistuvia, kaavoja lukuunottamatta) on yritetty edes jotain uutta, eikä vain käytetty niitä suosituimpia hahmoja ja elementtejä.
